Mikä lisäys!

Tänään oli ronipäivä ja tallille päätin lähteä heti töitten jälkeen, että ehdin vähän tarhaakin siivoamaan ja illalla vielä lukemaan pääsykokeisiin. Ette kuitenkaan uskokkaan mitä poni keksi heti alkuunsa varusteita laitaessa! Sepä päätti omassa pienessä päässään, että minäpäs menen tästä makuulle satula selässä. Voitte veikata oltiinko me ponin kanssa tästä asiasta samaa mieltä.

 

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, en ollut sen suuremmin miettinyt mitä teen ponin kanssa. Mikä oli toisaalta ihan hyvä, sillä lähdin sen kanssa ensimmäistä kertaa talven jälkeen kentälle ratsastamaa. Oletusarvona oli, että joko poni käyttäytyy kuin idiootti ja päättää sinkoilla kulmasta toiseen, tai se on lähes normaali. Alkuunsa olin kaatua ensimmäisen vaihtoehdon puoleen. Poni kuitenkin päätti ottaa ja yllättää!

 

Ravissa ponski oli alussa hieman viulunkieli, ravi oli varsin töpöttävää ja muu mailma olisi kiinnosanut ratsastajaa enemmän. Päätin kuitenkin järjestää sille vähän tekemistä, josko mielenkiinnon kohde sitten muuttuisi. Koska se ei tuntunut mitenkään ihmeen räjähdysherkältä, päätin treenailla vähän samoja asioita kuin idan kanssa valmennuksessa viimeviikolla. Aloiteltiin ihan perusjutuista (= meillä, vasemmassa kierroksessa poni suoraksi, se on hirmuisen vino aina välillä siinä suunnassa), pohkeesta eteen ja pidätteestä takaisin, pysähdykset jne. Minkä jälkeen tehtiin vähän pohkeenväistöä. Poni kyllä osaa, kuskilla oli hiukan ongelmia. Jäin pariin otteeseen liikaa kiinni ja pyytämään liikaa sivulle, jonka johdosta poni yksinkertaisesti asteli suoraan sivuttain ja liike eteenpäin pysähtyi täysin. Onneksi sain muutamaan otteeseen korjattua tämän.

 

Tälläkertaa kuskin istunta oli parempi, mikä näkyi kun ruvettiin treenaamaan vähän ravilisäyksiä. Sain jalat rennoiksi, pohkeet kiinni ja kunnon jouston aikaiseksi, minkä johdosta ponin oli kiva lähteä ravaamaan eteenpäin, ja mitä siitä tulikaan! Ei mitään hössön hössön jalat lentelee minne sattuu hirmusella vauhdilla, vaan me oikeasti lisättiin! Askel piteni ja tuli lennokkaammaksi, ja oikein kunnolla. Enpä ole koskaan tehnyt sen kanssa yhä hyviä lisäyksiä. Toisaalta, kädet siinä tipuivat melkeen harjaan kiinni ja poni pääsi karkaamaan vähän turhan pitkäsi, mutta niitä pitää jatkossa koittaa pitää vaan paremmin omalla paikallaan.

 

Sen enempää en oikein jaksa tarinoida, kun laukoissakaan ei mitään sen ihmeellisempää ollut kuin vinoutta mitä korjailtiin. Samoja askeleen lyhennyksiä ja pidennyksiä siinä treenailtiin ja kuski testaili vähän vaihtoja, mitä ei tosin itsekkään vielä oikeastaan osaa... Onneksi Roni on kiva kaveri siihen hommaan, se kun tykkää noista laukanvaihdoista.

 

Jotenkin oma ratsastus taitaa taas olla siinä vaiheessa, ettei vaihteeksi oikein huomaa noita omia virheitä. Vähän aikaa sitten oli muutamia mitkä huomasin aina ja mitä korjasin, nyt täytyy taas ruveta tunneilta oikein kunnolla poimimaan lisää vikoja, mitä voi yksinään treenailla ja korjailla. Minulla kun ne tuntuvat menevän tuollalailla aalloittain.