Hevoskuvauksen jäljillä: Huhhuh ja kunnialla läpi kouluradasta!

Ohhoh, tämä postaus tuleekin nyt sitten vähän myöhässä. Hyvä kun muistan vielä mitä minun pitäisi kirjoittaa tai selittää koko kisoista. Idan kanssa mentiin tosiaan elämäni ensimmäinen helppo B rata harjoituskisoissa. Prosentteja tuli 60,2 elikkäpäs kyllä sitä loppujelopuksi sai olla aika tyytyväinen, vaikka itse kisapaikalla vähän harmitti muutamat kohdat radasta. (ja nyt jos joku tallilainen ihmettelee, niin prosentit oli alunperin laskettu 62, sitten 55 ja kotona kun laskettiin niin todettiin, että hupsis, ne oli toiseenkin kertaan laskettu pieleen)

Verkassa Ida oli tosi mukavan tuntuinen, Nea oli mennyt sillä ensin Helppo C luokan. Tamma oli vireä ja energinen, laukka pyöri mukavasti ja hevonen tuntui olevan mukavan herkkä avuille. Jossain vaiheessa meinasi iskeä liika rauhallisuus, mutta se kyllä unohtui sitten radalla.

Kyllä niillä kumppareillakin saa näköjään kivat letit tehtyä!

Kun aloitettiin rata niin tamma oli aivan syttynyt eloon, selkään se tuntui paikoittain jopa hieman hätäiseltä ja kiireiseltä. Tämä ei tosin kuulemma näkynyt ulospäin. Onneksi tosin. (tässä välissä tätytyy katsella arvostelupapereita, jotta muistaisin paremmin mitä tapahtui...) Pääasiassa saatiin 6 ja 6,5 numeroita, joukossa myös muutamia 5 ja 5,5 sekä yksi 7. Raviosuudet menivät ihan mukavasti, tamma otti jonkunverran kierroksia ja tuntui siksi kovin hauskalta. Kierrokset kuitenkin rupesivat jossain vaiheessa kostautumaan, toisen lisäyksen alussa meinattiin rikkoa laukalle, korjaus tosin niin nopeasti ja alussa, joten meitä sakotettu pahasti. Lisäksi yhdessä kohtaa lävistäjälle mentäessä oli

hieman hätäinen kun piti mennä vain perusravia. Käyntiosuus oli meidän osalta hieman vaisu, ei lähtenytkään eteenpäin yhtä hyvin kuin kotona. Noh sitä parannetaan. Pysähdykset tosin olivat hyviä.

Laukkaosuus ei sitten mennytkään ihan niin putkeen. Verkassa laukka oli todella hyvää, radalla sitten volteilla tuli pari rikkoa, ei säilytty niin hyvin laukalla ja kolmitahtisena kun en tarpeeksi muistanut ylläpitää sitä. Keskilaukkaosuus meni paremmin kuin osasin odottaa, onnistuin säilyttämään laukan koko matkan kulmaan saakka, tähän mennessä en siinä ole oikeastaan onnistunut. mutta hyvä näin.

Kaikkein hauskinta oli kyllä kuitenkin kun tuo 20v mummeli rupesi käyttäytymään kuin mikäkin 7v kakara! Radan jälkeen yhtä steppaamista, ja kotiinkinpäin kun mentiin niin pidellä sai, ettei ihan pusikkoon oltaisi hypätty. Aika positiivista omallatavallaan kun kyseessä tuon ikäinen hevonen. Energiaa ja jaksamista ja elämäniloa ainakin vielä löytyy. Ihana yhdistelmä!

Kuviakin saatiin vähän, kiitokset Nealle! Iskin tytölle tosiaan kamerani käteen ja pyysin kuvaamaan sekä oman ratani, että muutaman muunkin tutun radan.

Siinä noin pääosin rata, kovin pitkä tulisi selostuksesta jos kaiken läpi kävisin. Yleisvaikutelma oli kuitenkin ihan hyvä ja hyvillä mielin lähdetään treenailemaan B-merkin kouluohjelmaa LitRa:n seurakisoja varten. Huhhuh, katsotaan milloin alkaa jännitys.