17.8 Yritys kuvata oli kova

päivän onnistunein otos.

 

 

17.7 järjestettiin siis Kaarinan kenttäratsastajien seuraestekilpailut. Olin odotellut noita kisoja jo pidemmän aikaa, viime kuvauskerrastahan kun rupeaa tulemaan noita viikkoja oikein olan takaa. Rupeaa olemaan semmoista kuvausvajetta taas takana. Harmikseni joudunkin toteamaan, että eipä tuo kuvausvaje päässyt vieläkään vahenemään.

 

Aamulla herätessä vilkaisin ulos ikkunasta, ja ei että mitä näenkään. Hyvin pahaenteisiä pilviä. Siitä sitten Foreca auki ja säätiedotusta kehiin, sadettahan tuo näytti pitkälti koko päivälle. Noh olin silti itseppäinen ja päätin lähteä kuvaamaan silläkin uhalla, että alkaa sataa. Kamera autoon ja menoksi. Paikalla olin huimaa puolta tuntia ennen kisojen alkua, siinä oli hyvä etsiä sopivaa kuvauspaikkaa ja säädellä vähän asetuksia tuohon hämärään ja sateiseen keliin sopuvammiksi.

 

Ensimmäisen luokan (55cm) saikin kuvata suhteellisen rauhassa, ei tipan tippaa, ja tästä sainkin muutman kivan kuvan. Harmi vaan, että pitkän kuvaamattoman ajan jälkeen kestää hetki päästä taas vauhtiin ja nyt ei sekään oikein onnistunut. Toisen luokan (75cm) alkaessa repesi taivas. Kituutin kuitenkin vielä hetken paikalla kameran kanssa. Tungin sen sadetakkini hihaan suojaan missä se pysyi yllättävän kuivana, en meinannut kulumallakaan haluta lähteä sieltä kotiin kun kerrankin olin taas kuvaamana päässyt. Järki iski kuitenkin pian peliin. Onko järkeä seistä suorassa vesisateessa sairastuttamassa itsensä ja vaarantamassa tällähetkellä ainoa runkoni, kun pääkäytöinen runko on edelleen korjauksessa suljintaan vaihdattamassa. Lisäksi rankan sateen takia onnistumisprosentti kuvista alkoi laskea roimasti, joten vaikka harmitti niin pakko oli lähteä kotiin. Ei siinä muukaan auttanut.

 

Nyt sitten täytyy toivoa, että ensiviikon paimion kisoihin pääsisin lähtemään. Tosin silloinkin täytyy valita, menenkö lauantaina vai sunnuntaina. Molempina päivinä en pääse, äänestelkääs siis toki tuosta sivupalkista omaa mielipidettänne asiaan!