Tarkoituksenani on nyt selitellä jotain perjantaina olleesta ratsastuskoulutunnista. Näin alku infoksi voisin kertoa, että ratsunani toimi poniruuna nimeltään Kvarcas, elikkä tutummin Kroko. Tunnilla keskityimme pohkeenväistöihin sekä taivutteluun.
Krokohan on hirmuisen hidas poni. Sen tietävät kaikki tallilla käyvät ratsastajat. Niinpä, jälleen kerran, päätin heti tunnin alusta, että tänään poni saa luvan liikkua eteenpäin. Siispä heti käynnissä eteenpäin ratsastusta ja toimimisen testausta. Tällä kertaa poni vastasikin ihan kivasti jonkin ajan jälkeen (ja muutaman raipan näpäytyksen jälkeen). Pääsin jopa vähän ratsastamaan käynnissä.
Aloiteltiin tunti pohkeenväistöillä, mitä treenailtiinkin kyllä sitten aika pitkään. Lähdettiin väistättämään pitkältä sivulta kohti keskihalkaisijaa. Poni meinasi, että pääsee hepommalla jos väistää vain etujalkoja. Ja tätähän emme hyväksy. Siispä ruvetaan hakemaan takajalkoja mukaan. Valitettavasti tuloksena ihmeellistä kimurtelua ja ei minkäännäköistä eteenpäinliikkumista, eikun siis uudestaan. Koska pelkkä pohje ei auttanut, piti ottaa raippa mukaan muistuttamaan. Edelleenkään ei siis takajalat meinanneet tulla mukaan, vaikka lähes pysäytetti etujalat ja pyydettiin takajalkoja väistämään. Noh raipalla muitutus jotta saadaan pari kunnon askelta, tämän jälkeen ihme vimpulointia, kun ei vaan poni jaksaisi. Uusi muistutus minkä jälkeen rupesi sitten vähän toimimaan. Ongelmana tosin edelleen se, että kun päästään sivulle niin ei oikein päästä eteenpäin (tosin huonomminkin joskus liikkunut eteenpäin pohkeenväistössä, että ei se kai niin paha ollut). Tätä alettiin sitten ratkaista vähän radikaalimmalla eteenpäinpyrkimyksellä. Aloitetaan pohkeenväistö, sitten lopetetaan se ja pyydetään singahdus raville. Tämä toimi ja kohta rupesi pohkeenväistökin askeltamaan molempiin suuntiin. Tosin jälleen ihme vimpuloinnin kautta. Onneksi saatiin loppuun muutama hyvä.
Pohkeenväistöihin lisättiin myös voltit taivutuksilla, aina siihen suuntaan minne meinaa seuraavaksi kääntyä. Nämähän on Krokolle ihan helppo juttu, sekä käynnissä että ravissa. On se sellainen makaroni, että täytyy sillointällöin oikein vahtia ettei se halua liikaa vääntää itseään mutkalle. Välillä saa tosin aina muistutella siitä eteenpäinpyrkimyksestä, ja pitkillä sivuilla otettiinkin sillointällöin vähän temponlisäyksiä jotta poni pysyy hereillä.
Uskokaa tai älkää, näitä väännettiin melkein koko tunti jotta ne saatiin kaikilla nätisti onnistumaan. Sekä ravissa että käynnissä. Lopuksi otettiin vielä lyhyet laukkapätkät, ei mitään vaativaa tehtävää. Kunhan laukkailtiin ja haettiiin hyvää fiilistä. Itse koitin vähän suoristella ja asetella ponia, kun laukattiin siihen suuntaan missä se omaan makuun tykkää vähän liikaa asettua ulospäin. Laukka olikin muutenkin yllättävän energistä ja se nousi oikein mukavasti, siihen olen tyytyväinen. Omat jalat osin olivat puolet tunnista aivan hukassa, päädyin jostain syystä jännittämään niitä vähän turhaan, mistä syystä en päässyt yhtä joustavaksi kuin viimeksi. Sama nyrkin paikka hukkui aina välillä, mutta näitä käy joskus. Sen takia opetellaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti