Pahoitteluni, en oikein tiedä mitä bloggerille tapahtui tätä kirjoittaessani. Siksi kuvat ihmeen "mattapintaisia" ja rivivälit voivat olla ihmeellisen näköisiä.
Huima otsikko eikö vaan? Tuli tässä mieleen kirjoitella pikkuisen miten meillä Idan kanssa menee täällä synkän melkein talvisen kelin keskellä. Pääasiassa meille kuuluu yksinään treenailua pimeässä ja pohdintaa mennäkkö vai eikö mennä kangilla, sekä uudelleen pienen istuntaongelman kanssa kamppailua.
Pääasiassa tehdään aika perus juttuja lähtien asetteluista, tavutteluista ja suoruudesta. Näihin sitten lisäillään sillointällöin hiukan valkkujen kanssa treenailtuja juttuja: takaosakäännöksiä, käynnin lisäämistä ja kokoamista, siirtymisharjoituksia ja muuta mukavaa perustyöskentelyä. Ja ihan mukavastihan nuo periaatteessa menevät. Kuskille on kuitenkin viimeaikoina tuottanut hankaluuksia ravissa istuminen, tämä taito oli jossain vaiheessa jo suht hyvin hanskassa En usko että se kaukana on, jossain tuolla korva takana se piilee. Idan omistajan kanssa on pohdittu että voisiko olla vähän henkisekin puolen ongelma, nyt nimittäin kun ollaan nuo kanget otettu käyttöön, niin varon niiden kanssa ehkä vähän liikaa, pelkään käden olevan kova. Tästä syystä hieman ehkä jännitän kroppaa normaalia enemmän ja ravissa olo hankaloituu. Laukassa kun tätä ongelmaa ei ole. Idallahan tuo ravi on muutenkin paljon vaikeampi askellaji istua, niin nuo kaikki yhdessä voisiat tuota aiheuttaa. Tai olla ainakin osa kokonaisuutta. Tätä ongelmaa ruvetaan kuitenkin nyt itseppäisesti työstämään pikkuhiljaa taas parempaan suuntaan.
Omasta mielestäni on myös aika jännä huomata kuinka erilainen hevonen voi olla eri kuolaimilla. Idaahan voi ratsastaaa joko nivelellä tai kangilla, ja nyt kun on molempia päässyt koittamaan niin huomaa mikä ero niiden kahden käytössä on! En tätä edes tajunnut kokonaisuudessaan ennen kuin pistin taas parin kankikerran jälkeen nivelet tammalle suuhun. Ida on herkästi pelkällä nivelellä hieman painava kädelle ja vähän hitaampi vastaamaan avuille (toki nämä saa ratsastuksella korjattua, ei siinä mitään, mutta työtä täytyy nähdä kaksin verroin). Kangilla se on huomattavasti kevyempi ja reagoi puolet nopeammin apuihin. Kokoaminen on myös helpompaa, tällainen alkeellinen kokoaminen mitä tasoiseni ratsastaja nyt voikaan osata, mikä helpottaa sen laukan ratsastamista kolmitahtiseksi ja pyörivämmäksi. Kaikkein suurin ero on juuri tuossa painavuudessa, säästää hirmuisesti omia käsiä ja treeniaikaa kun ei tarvitse puolta tuntia ensin keskustella kumpi kantaakaan hevosen pään, ratsastaja vai hevonen itse.
Jatkakaamme siis harjoittelua kovasti, koitetaan saada perusratsastus kuntoon. Ida mamma opettaa, valmennuksiin olisi tarkoitus jossain vaiheessa taas mennä ja oppia jossain kohtaa taas hiukan jotain uutta. Toivottavasti saadaan kohta lunta!
Ja vastailkaahan toki sivupalkin kysymykseen erikoispostauksista. Muutama tuolla onkin jo korvantakana säilössä, mitkä jokatapauksessa teen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti