Meet my new honey, meet my old honey

Meet my new honey

Kyllä, Canonin kamerapeheeni on taas saanut yhden lapsen. Tälläkertaa laukkuun liittyy Sigma EX 105/2,8 DG OS Macro 1:1. Tämä pikkuinen on siis ensimmäinen macro objektiivini, ja ensimmäinen putkeni missä on kuvanvakain. Toivottavasti tälle tulee pitkä ja antoisa elämä kameraperheessäni. Nyt vain suunnittelemaan mitä kaikkea sen kanssa voi tehdä,  muutama idea takataskussa jo on.

Hevoskuvauksen piirissä tätä ei varmastikkaan tulla näkemään, jotain oikein erikoistapauksia lukuunottamatta. Pääasiassa siis siinä hommassa mihin se on luotu, macrokuvauksessa vain. Ihmiskuvaukseenkin tätä voisi kyllä soveltaa vallan mainiosti, katsotaan miten käy.

Meet my old honey

Ronin kanssa ollaan näin bloginpuolella pidelty hiljaiseloa. Viime aikoina olen mennyt sillä paljon ilman satulaa, omasta mielestäni toiminut näin paremmin. Ollut suorempi, rennompi ja käyttänyt selkäänsä kivasti. Tietenkin ne silloin tällöin laukannoston yhteydessä tulevat kaninloikat ovat ilman tukea vähän inhottavia, mutta vieläkään ei sieltä ole tultu alas kuin sen yhden kerran viime talvena.

Nyt viime keskiviikkona iskin ponille kuitenkin satulan taas selkään, ja päätin, että ennen kuin se tuntuu hyvältä ei lopeteta. Lähdettiin liikkeelle taas ihan perusasioista, poni hyväksyy tuntuman, on suora, asettuu ja taipuu sekä tekee siirtymiset edelleen oikeinpäin pysyen.

Tuntuman hyväksyttäessä menikin sitten hyvä tovi, vartin verran keskustelua, toinen vartti melkein kunnolla olemista, ja sen jälkeen tuntuman sai pitää hyvänä, samalla ponin pysyessä tyytyväisenä. Aloitin aika pitkällä ponilla ja matalalla muodolla, jonka jälkeen koitin minkä verran sitä saisi koottua. Eihän tuo mikään kouluponi ole, mutta yllätyin kuitenkin positiivisesti. Samalla kun ponille kerrottiin, että tuntumalla kuuluu olla, koitin pitää huolen sen eteenpäin liikkumisesta. Tuo kun ei aina liikkuisi reippahasti jos ei ole ihan pakko.

Kun tuntuma saatiin kuntoon, otettiin mukaan asetuksia ja taivutuksia. Hyvää jumppaa ponille, sekä yllättävällä tavallaan auttaa sen suoristamisessa ja tasapainoon pääsemisessä. Ravistakin alettiin pikkuhiljaa saada jotakin irti (ensin ilman jalustimia, sitten jalustimilla), ei enää ihmeellistä räpellytä vaan kunnon ravia. Helppohan tuolla ei ole istua, välillä oikein hävettää, mutta eiköhän se siitä taas treenillä. Jännä on, kuinka ilman jalustimia ja ilman satulaa ei mitään ongelmaa ole, mutta jalustimet kun isken jalkaan niin johan on taas ongelmaa. Täytyy ruveta selvittelemään, että mistäs tässä oudossa ongelmassa on kyse.

Kaikkein positiiviten yllätyin kuitenkin siirtymistä. Paljon on ollut pään nostelua ja tuntuman pakoilua siirtymissä, ei oikeinpäin kuulu pysyä meiningillä. Nyt kuitenkin nätisti sekä käynti-ravi, että ravi-käynti ja laukka-ravi siirtymissä pysyttiin nätisti kuulolla. Huomaa heti miten tuo poni muuttuu, kunhan se jaksaa tehdä töitä ja hyväksyy tuntuman. Ravi-laukka siirtymät eivät ihan niin siistejä olleet, vaikkakin nekin parempia kuin pitkään aikaan.

Pitäisi ehkä useamminkin jaksaa ottaa itseään kunnolla niskasta kiinni, vääntää, vääntää ja jaksaa tehdä. Tuo poni kun ei koulupuolella mitään ilmaiseksi tunnu antavan. Hyvin palkitsevaa kuitenkin, kunhan palaset saa taas loksahtamaan paikoilleen. Pitääkin ottaa itselle pieni reeni putki päälle tuon ponin kanssa (sen kerran viikossa, mitä sillä nyt menen) kun muutama kuukausi ollaan nyt menty vähän nautiskellen. Koitetaan sillointällöin aina vääntää estepuolen kaverista koulupuolen ihmettä niillä taidoilla mitä nyt omataan.