Ikävä tulee, mutta onneksi vielä kohdataan

Kun pakkotauko iskee.

Keskiviikko taisi olla viimeinen kertani Ronin selässä pitkään aikaan. Koska en ole vieläkään onnistunut pääsemään opiskelemaan (no eihän mulla ole ollut kuin vasta 2 välivuotta, mutta kuitenkin) ja pääsykoelukemiset kutsuu, ja tähän päälle vielä töissäkin käyn, niin jotain täytyy jättää pois. Muuten ei mistään tule mitään. Niinpä pahimmassa tapauksessa Ronin ratsastelut jäävät pois pelistä kesäkuun alkuun saakka. Onneksi pojalla on kuitenkin aivan superihanat omistajat, lukutauon jälkeen olen edelleen tervetullut pikkuisen selkään. Tosin täytyy myöntää, niin hullulta kuin se kuulostaakin, että melkeen itkua tihrusti kotiin tullessa. 3-4 vuotta kun on kerrankin viikossa jonkun kanssa touhuillut niin kyllä se pidempi tauko tuntuu.

Tehtiin siis ponin kanssa kaikkea peruskivaa, ilman satulaa. Pohkeenväistöjä, suoria linjoja, vähän avoa (tai sen yritelmää). Alkulämmittelyksi kunnon humputtelua, ja poni alkoikin verryttyään toimia oikein mukavasti. Ironista vaiko ei, löysin myös yhden syyn vinouteen. Omistajien kanssa poni on ollut tosi jees vasemmassa laukassa nyt viimeviikkoina, vaikka itsellä on ollut vielä ongelmia. Eilen mennessäni, huomasin vasemmassa suunnassa helposti lukitsevani vasemman lonkan, en tiedä miten ja miksi mm. idan kanssa tätä en tee, ja tästä syystä ponista tuli paljon vinompi ja vasen jalka heiluu hullun lailla. Noh hyvä nyt edes sitten ennen taukoilua. Saatiin siis kivaa laukkaa molempiin suuntiin.

Nyt siis vain toivotaan, että tänävuonna tärppää opiskelupaikan kanssa. Samoin jäädään odottelemaan kesäkuun alkua, eiköhän me sieltä ponin kanssa taas päästä kuvioihin mukaan. Mulle tosin iskee ihan satavarmasti jonkinnäköinen eroahdistus jossain vaiheessa!

Tässä viikonloppua on muuten luvassa yhdet seurakisat, päästään siis maneesikuvausta harrastamaan kunhan noita karkeloita ei peruta. Samoin lauantaina käyn kuvaamassa erästä hevosta, sekä pääsen tekemään jotain hyvin erikoista kuvausta omaan makuun. Tästä kuulkaamme siis lisää kun sen aika tulee.

Roni kiittää ja kumartaa, sekä palailee asiaan kesäkuun alulla.

Kisoissa saatamme silti pojan nähdä sillointällöin.