Miten se aika kuluukaan niin äkkiä.

Ida täytti 28.5 jo 22 vuotta, miten sekin tuli niin äkkiä. 

Sen löysin 2012 lopulla, pienellä avustuksella, miten siitäkin on jo niin kauan.

Mutta eipä tuolla väliä, nyt mennään päivä kerrallaan.

Iloitaan hetki hetkeltä, nautitaan niin kauan kuin tamma on maisemissa.

Ja toivotaan että vielä pitkään pysyykin.

Jos se vielä opettaisi vaikka vähän lisää.

♥
Pitäiskös muuten joskus kirjoittaa muutamia lauseita päivistä idan kansa? Vannoutuneesti lupasin itselleni, etten ottaisi omaa ratsastusharrastusta enää blogiin. Muttamutta... Niin ne asiat muuttu. Kuvia tosin saa harmittavan harvoin, sen siitä saa kun itse heiluu aina kameran takana!