Olipa kiva tuntea itsensä taas huonoksi ratsastajaksi!

Varoitus! Mikäli et jaksa lukea pitkää selostusta kouluvalmennuksesta ja virheistä ja niiden korjaamisesta, hyppää tämän postauksen yli

.

 

Ristiriitaistako? Kyllä, mutta mitä enemmän tunsin itseni huonoksi sunnuntaisessa valmennuksessa Idan kanssa, sitä tyytyväisempi olin. Joku saattaa ihmetellä, että miksi, mutta olin vain niin tyytyväinen siihen kaikkeen mitä sieltä opin ja sain irti, ja kuinka paljon virheitäni korjattiin, ettei vaan voinut jäädä kuin hyvä fiilis. Vihdoin pääsee taas vähän eteenpäin tässäkin harrastuksessa. Tämä postaus tulee tosin vähän myöhässä ja on kuvaton, mutta se saa nyt luvan kelvata.

 

Kyseessä oli siis yksityistunti ja keskityttiin hyvin paljon sellaisiin asioihin mitkä parantavat aivan perusratsastustani ja mitä kykenen myös yksin treenaamaan. Alkuunsa valmentaja hieman katseli kun käveltiin ja ravailtiin ja tehtiin muutamia tehtäviä. Tämän jälkeen hän otti minut keskelle ja istutti parempaan asentoon ja parempaan paikkaan satulassa ja neuvoi miten pääsen sinne myös jatkossa. Olen istunut satulassa helposti aivan liian takana ja sitä sitten korjattiin enemmän keskelle. Samalla istunta syveni. Oli tunne muuten aivan erilainen, ne hevosen liikkeet tuntee ihan eritavoin. Samoin pohkeen paikkaa ja jalan asentoa haettiin uudestaan, ei se paljoa muuttunut, mutta tämä vähäkin vaikutti koko olemukseeni jo ihan hirveästi. Toinen juttu jaloista mitä hän sanoi oli, että älä kävele jalkojen kanssa hevosen kanssa (ei se ihan noin mennyt, mutta idea sama), rentouta jalat niin että ne pysyvät paikoillaan, mutta muista että rento on eri kuin löysä. Kuinka vaikeaa voikaan olla saada jalat rennoiksi ja jämäköiksi! Ei meinannut alkuunsa onnistua ollenkaan.

 

Sitten ravissa. Vaikka pysyn normaalistikkin melkein ok idan ravissa niin nyt saatiin vähän lisää apua siihen. Itseäni auttoi mielikuva: svengaa ravin tahdissa ja tahdita sitä ravia puolipidätteillä. Ja johan siellä istuttiin! Samoin treenattiin muutamat lisäykset, ja en ole ikinä ennen pysynyt idan lisäyksissä yhtä hyvin, tähän vaikuttivat sekä istunnan muutokset että tämä "svengaamisen" harjoittelu. Kontrolloin siis ravia enemmän kuin ennen.

 

Käsistäni sain myös kuulla. Sielläkään tehtävä korjaus ei ollut suuri, ainoastaan kättä hieman eteenpäin, niin että kyynervarsi ei jää linkkuun sinne kyljen viereen. Omituiseltahan tuo asento tuntui, monta vuotta kun on ratsastanut kädet väärin, mutta kyllä se siitä. Näin sain kädet kannettua itse rehellisemmin ja hevonenkin säilyi helpommin keveänä. Lisäksi käsien oikea asento kuulemma auttaa istunnassa siten, että se ikäänkuin vetää ratsastajaa paremmin syvemmälle satulaan. Niin suurta muutosta en ehtinyt tuntea, mutta enpä vielä kyennytkään keskittymään kaikkiin korjauksiin samaan aikaan, että ehkäpä kykenen miettimään sitä lisää hieman myöhemmin. Nyt ainakin suurinpiirtein tiedän missä niiden käsien pitäisi olla.

 

Samoin kevennystäni korjattiin. Luonnollisesti kun olen istunut liian takana satulassa niin kevennyksessäkin menee alas tullessa liian taakse. Minun piti siis keskittyä keventämään keskelle satulaa, keventämään takajalkoja. Tämäkin tuntui heti erilaiselta, ja paljon paremmalta. Hevonen heti enemmän sen oloinen että on hanskassa ihan eritavoin kuin ennen.

 

Ja nyt päästään vasta laukannostoihin, jotka nämäkin olen tehnyt väärin. Ainakin osittain. Kuten varmasti monia, minuakin on opetettu aikoinaan, että sen laukan nostaa se pohje. Hah, eipä se olekkaan pelkästään se ja asetukset ja painot. Se nostettiinkin niin, että valmistelu (tottakai) johon kuului sisään asettaminne ja haluttavan laukan puoleisen pohkeen vieminen sinne paikoilleen, sitten ravi sellaiseksi mukavan energiseksi ja hevonen sen oloiseksi, että ihan mitä vaan tekee niin laukka nousee. Tämän jälkeen laukka nostetaan istuinluuta pyöräyttämällä laukkamaisesti (paino hieman enemmän sillä puolella mikä laukka halutaan) ja ihan samaa aikaa helppaamalla asetus. Ja sehän nousi! ihan tuostanoin vaan, niin helposti ja keveästi. Ihana tunne.

 

Sain tästä valmennuksesta niin paljon irti. Vaikka tehtiinkin aivan perusasioita, niin mikä voisi sopia paremmin ratsastuskoulun kasvatille kuin alkaa vihdoin oppia tekemään noita aivan perusjuttuja oikein. Nyt sitten vaan treenaamaan koko seuraava viikko ja saman valmentajan tunnille heti vaan kun hän tännepäin on tulossa. Tällä viikolla menenkin poikkeuksellisesti Idan, Ronin ja normin tunnin lisäksi ihmis-Iidan vuonistyttö Fridan kahteen kertaan. (samainen vuonis mitä olen kertaalleen jo kuvannutkin) Elikkä harjoittelumahdollisuuksia löytyy tälläviikolla oikein huimasti.