Miksi sen takatalven piti tulla juuri nyt?

Ensikertaa odotellessa taas.

Mitä oli tarkoitus tapahtua? No meidän oli Idan kanssa tarkoituksena päästä valmennukseen, tämän kauempaa tulevan valmentajan jota oltiin odotettu kuin kuuta nousevaa. Tarkoituksenamme oli kuulemma mennä kangilla ja harjoitella kokoamista ja tämän tyyppisiä asioita.

Miten kuitenkin kävi? Ehdin olla hevosen selässä yhteensä ehkä puolituntia, mahdollisesti jopa vähemmän, kunnes valmentajakin totesi, että eipä tästä mitään tule, jätetään ensikertaan (suurin osa tästä siis itsenäistä lämmittelyn yritystä). Tämä siksi, koska eihän mikään hevonen nyt pysty liikkumaan yhtään mihinkään kirjaimellisesti melkein jalkapallon kokoisten tilsojen kanssa. Kyllähän ne tilsat sieltä irtoilivat aina välillä, mutta silloin lähti ponilta jalat ihan alta joka kera, eli käytännössä mitään ei pytsytty tekemään. Nyt sitten kärsivällisesti odotellaan valmentajan uutta saapumista ja reenaillaan itseksemme sen aikaa.

Sitten asiasta toiseen, kuten saatatte huomata, tulin vaihtaneeksi banneria. En tosin tiedä kuinka kauan tämä pysyy. Vaikka toteutukseltaan on ihan ok, siitä puuttuu jonkinnäköinen täyteläisyys, mitä olisin tuohon halunnut. Jostain kumman syystä otsikot jäivät paksunnetuiksi, vaikka tarkoituksena tämä ei ole. Virhettä koitan kovasti korjailla. Noh katsotaan kuinka kauan tämä pysyy ja mitä saan sitten seuraavaksi aikaan.

Ja muistakaahan halukkaat osallistua kisaan, jossa mahdollisuutena voittaa itselleen ulkoasua tai banneria. :)

4

Hui! Valmennusta kangilla ja Volnan taivuttelua

kuvista iso kiitos Essille :)

Olitiin Idan kanssa lauantaina valmennuksessa ja saatiin puoliksi käky, puoliksi kehotus, pistää kanget päähän. Tilannehan on nyt siis se, että toinen meilläpäin käyvista valmentajista (joka on Idan kanssa tehnyt töitä koko hevosen iän ajan) on ottanut hommakseen opettaa mulle kangilla ratsastuksen nyt vielä niin kauan kun hevosessa henki pihisee, tämä valmentaja käy täällä vaan harmillisen harvoin. Idan saikkuilun takia en kuitenkaan ole noilla härpäkkeillä päässyt menemään kuin nelisen kertaa ennen tätä valmennusta, joten kyllä, vähän jänskätti mtäs tämä toinen (useammin käyvä) valkku sanoisi ideaan.

No eipä tuo asiasta mitään todennut! Saatoin siis huokaista helpotuksesta. Ainoa kommenttikin mitä sain ihan vain muutaman kerran, oli bridongi ohjan lyhentäminen. Ohjat mulla tosin muutenkin tuppaa aina välillä vähän pitenemään turhan paljon. Eli ihan jees näin vasta viidenneksi kankikerraksi.

Törökorvat ♥

Teimme paljon voltteilua ja jonkun verran avoja. Jossain vaiheessa lisättiin pituushalkaisijalle tehtyy avoon kaksi volttia, ja meillä tahti pyrki vähän  pettämään. Varsinkin kun meinasin noiden ohjien kanssa mennä ihan sekaisin, kun piti siinä samalla vahtia tahtia, lyhentää bridongia ja pitää ohjat vielä järjestyksessä. Avot itsessään menivät oikealle ihan jees, vasemmalle pyrki hieman liukumaan liikaa väistön puolelle, mutta tuokin saatiin nätisti korjattua pidätteillä ja pohkeella vahtimalla.

Laukoissa keskityttiin nostoihin, pyörivyyteen ja suoraan laukasta käyntiin siirtymiseen. Saatiin kehuja laukannostoista, Ida teki ne todella hyvin ja lähti kunnolla takaata eteen suoraan pyörivään laukkaan. JES muistankin ajatelleeni. Laukka-käynti siirtymiset menivät sitten vähän 50-50, välillä tuli hyviäkin, mutta osassa kuski irtosi satulasta ja hepo pääsi etupainoiseksi eikä siirtymisestä tullut niin hallittu kuin haettiin. Nyt pitää harjoitella tuota satulaan liimautumista oikein olantakaa siirtymisten yhteydessä!

nou hätä, ei ole aito huppari. 5e turkin tuonti :D

Harmittaa vain, kun kenttä ei ollut ihan niin hyvä kuin toivottiin. Hieman kovaksi tuo oli jäänyt. Valkkukin totesi Idan varovan sitä pohjaa aika tavalla, ja kyllähän se sinne selkäänkin tuntui. Nyt niitä kunnon plussakelejä peliin siis kiitos! Nyt sitten varmaan treenaillaan muutama kerta noitten kankien kanssa, ja sitten saapuukin tämä harvemmin käyvä valkku paikalle ja katsotaan mitä silläkertaa taas opitaan! Oikein odotan hänen yksityistuntejaan jo nyt.

Idan jälkeen meninkin sitten vielä Volnan selkään, kun omistaja ei itse päässyt tuona päivänä tallille. Hyvin jäykkähän tuo tamma oli taas, jotenka keskityttiin suurimmaksi osaksi vaan taivuteluun ja notkisteluun. Pintä tulosta saatiinkin, mutta enemmän työtähän tuo vaatisi. Mikä oli positiivista, niin laukka oli paljon parempaa kuin kuukausi, pari sitten. Tyytyväisiä siis siltä osin ollaan.

se on vaan niin älyttömän kokonen...

omat jalat hups... mut volna oli niin jees et oli pakko pistää :)

15

Paljon paljon ratsuja

Viimeaikoina ei ole noista omista ratsasteluista tullut paljoa kirjoiteltua. Viimeviikot ovat kuitenkin olleet siitä erikoiset, että olen ollut lähes jokapäivä jonkun hevosen selässä. Viikko-ohjelmani on ollu siis seuraavanlainen:

vko 4 (27.1-2.2)

ma - Volna

ti - Volna

ke - Roni

to - ei yhtäkään! Mikä vapaapäivä

pe - ratsastuskoulun tunti

la - yllätyskäynnillä Ronin selässä

su - valmennus ratsastuskoulun ponin kanssa

vko 5 (3-9.2)

ma - Volna & Prinssi

ti - Volna

ke - Roni

to - ei ketään

pe - ratsastuskoulun tunti

Volnailua

Paljon on siis ollut tekemistä. Volnan kanssa ollaan taivuteltu ja notkistettu mammaa, jolla onkin ollut aika reippaasti energiaa. Oma moottori on toiminut mukavasti, ja nyt viikolla 5 kun kenttäkin on antanut myöten, niin ollaan päästy ottamaan vähän laukkaakin. Vasemmalle töitä riittää, oikea laukka sujuu jonkin verran paremmin. Siitä siis vain eteenpäin, tästä lähtien omistajan pitäisi taas itse päästä selkään, jotenka sitten vaan seuraamaan heidän edistystään.

Roneilua

Ronin kanssa meillä taas on mennyt aika vaihtelevasti. Viikon 4 keskiviikkona poni oli muuten aika hyvä, pölöilyt on taas loppuneet ja keskittymiskykyä löytyy, mutta se vasen laukka oli jälleen aika huonoa. Sitä sitten työstettiin ja lopulta ihnan inan verran paremmaksi se tuli. Kovin tyytyväinen en silti ollut tuohon laukkaan. Tämä taas harmittaa, koska se laukan huonous peitti taas mielessä alleen kaiken muun hyvän.

Positiivisena yllätyksenä lauantaina Roni oli sitten aivan super! Käytiin tosiaan sitä siinä aijemmin kuvaamassa, ja sitten pienen säätämisen jälkeen nousin sen selkään vähän työskentelemään. Oletimme silloin ponin vähän pölöilevän, olihan sillä paljon energiaa, mutta se kanavoikin kaiken työntekoon. Huippua! Suureksi yllätykseksi myös vasen laukka pyöri ja oli todella hyvää, olin aivan supertyytyväinen ja lähdettiinkin tallilta hyvin mielin kotiin.

Meille tuli ponin kanssa vähän erimielisyyksiä, tuloksena hetkellinen tikitiki ravi :D

Ratsastustunti ja valmennus - Kroko

Ratsastuskoulun tunnilla viikon 4 puolella menin sekä tunnin, että valmennuksen Krokolla (yllätys, yllätys). Poni oli ollut lyhyellä saikulla pinen polkeman takia, jotenka se oli seisoskellut koko alkuviikon. Alla oli siis mukavan virkeä tapaus, millä ravi meni puolet ajasta pinkomiseksi ilman kunnollista tahtia. Sitä siinä sitten paranneltiin, pikkuisen ratsastettiin energioita pois ja haettiin tahti takaisin.

Valmennuksessa taas poni oli yllättävänkin hyvä. Se ei ollut enää niin energinen, mutta moottoria löytyi kuitenkin sopivasti. Kertaalleen sitä piti jopa "säikähtää" koiran ulkoiluttajaa ja jotkin ihme kevätjuhlaliikkeet toistaa kahteenkin kertaan siitä samaisesta kulmasta. Kierroksia tuli myös sen verran, ettei pysähdyksetkään meinanneet onnistua. Eihän sitä tämmöisenä päivänä seistä voi! Kokonaisuudessaan kuitenkin erilaiset väistöt ja pinenet lisäykset menivät aika jees, ja olin tyytyväinen kun ponia ei tarvinnut puskea jatkuvasti eteenpäin.

kuva aiemmasta valmennuksesta viikon parin takaa

Prinssi

Tämän kaiken jälkeen (ja voin myös veikata, että edessä olevan tunnin ja Ronin ratsastuksen lisäksi) hauskin ja yllättävin kohta koko viikossa oli kyllä tuo viikon 4 maanantai ja Prinssin selkään kiipeäminen. Kyllä, prinssi on shetlanninponi, ja ei, se ei kuollut tuohon kertaan kun siellä kävin. Ida itse toipuu nielurisaleikkauksesta, ja koska kukaan prinssin pienistä liikuttajista ei päässyt sitä menemään (ponilla on kaiken lisäksi laihdutuskuuri menossa, eli liikkua pitäisi), hyökkäsi ida kentälle minun ollessa volnan selässä ja kysyi viitsisinkä tuon prinssinkin selkään kiivetä ja laittaa sen vähän töihin. Tehtiin prinssin kanssa pohkeenväistöjä, avomaista menoa ja peruutusta (jota se noin normaalioloissa inhoaa ja peruuttaa pelkillä etujaloilla) kaikissa onnistuen yllättävän hyvin. Lisäksi haettiin kunnon työskentelyä, nyt ei voi juosta pää viidentenä jalkana menemään. Laukassakin siis täytyy laukata, eikä vaan juosta, samalla lailla raviin tahti ja takajalat alle. Ja on meillä siinä varsinainen kouluponi! Oli aika hauska tapaus ja liikkuikin todella kivasti. Harmi kun ei ole tuon suurempi, muuten vietäisiin se Idan kanssa kouluradoille!

Kuva kaapattu viedolta ja Idan blogista, pahoittelemme laatua

Nyt vielä odotellen loppuviikon tuntia, keskiviikon Roneilua, ja katosotaan miten Volnan kanssa käy tänään. Siltä kun pitäisi ratsastaa vähän energioita pois.

0

Kahden päivän vertailua

Huonoa ja hyvää, pienen ponin kanssa

Vertailtavana on nyt kahdet treenit poniruunan Kvarcas kanssa. Tutummin kutsumme poikaa toki Krokoksi. Näin lyhyesti esiteltynä, kroko on ratsastuskoulun käytössä oleva poni, jolla menin nyt perjantaina koulun tunnilla sekä valmennuksessa lauantaina. Kilpikonnamaisesta  vauhdistaan huolimatta, poni on aika veikeä tapaus.

Perjantaina poika oli aika virkeällä tuulella, suitset laitettua seisoi karsinassa fiiliksellä "joko me mennään", ja tuo fiilis jatkui mukavasti koko tunnin lävitse. Hieman oli noille kääntäville pohkeille kuuro ja meinasivat lavat lähetä matomaisesti sillointällöin karkuun. No raipan siirto ulkokäteen auttoi toisessa suunnassa, toisessa jäi vähän vajaaksi kun tajusin sitä vasta puolen tunnin jälkeen ruveta korjailemaan. Muuten pohkeeseen vastasi ylipäätään ihan kiitettävästi, parantamisen varaa silloin tällöin toki löytyy, mutta nyt ei ollut ollenkaan matelu päivä. Kaikkein positiiviten yllätyin tuona päivänä laukannostoista oikealle. Nousivat oikein tyylikkäästi, kuin hdastetussa elokuvassa ja takaosaa käyttäen, oli kuulemma aika jännän näköistä kun sen ei niin usein nää noita nostoja siististi tekevän.

Sitten voitaisiin sanoa muutama sana päivän peruutuksista.. Ne, no ne sujuivat ja eivät sujuneet. Ensimmäisestä suuntaansa tuli yleensä aika kiva, suora vaikkakin aselten tarmokkuus ei ihan riittänyt aina. Samoin viimeinen saattoi olla ihan hyvä, mutta se kaikki siinä välillä. Mennään vinoon oikealle, vasemmalle ja taas oikealle. Kokoajan korjataan ja venkslataan, sitten pari askelta suoraan ja taas vinoon. Onneksi välillä se muutamakin hyvä askel riittää.

Sitten lauantain valmennukseen. Tässä jo ehtisinkin miettiä, että miten poni voikin olla niin samanlainen, muta niin erilainen, kuin edeltävänä päivänä. Virkeähän tuo oli alkuun lauantainakin, mutta taisi todeta lämmittelyjen jälkeen, että eikös tämä nyt ollut tässä. (lämmittelemme siis aina itsenäsesti ennen valmentajan tuloa) Lämmittelyn aikana vastasi kivasti pohkeeseen ja liikkui melkeinpä eteenpäinkin, mutta kun itse tunti alkoi kävi ponin moottori puoliteholla. Ei se nyt ihan laiskimmasta päästä ollut, muttei ihan riittävän tehokaskaan. Kyllä siihen sillointällöin tunnin aikana saatiin moottoriakin, mutta aika ylläpidettävä malli se oli.

Tälläkertaa taas lapa meinasi lähteä karkuun oikealle. Sitä siis suoristeltiin ja voltin kautta tehtävät lyhyet avotaivutuspätkät menivätkin ihan kivasti sen jälkeen kun saatiin myös se oikea lapa sieltä mukaan. Tosin ravilisäyksistä ei meinannut sitten taas tulla mitään, melkein hävetti, mutta sitä se elämä joskus on. Ja loivalla kiemurallakin, missä piti taivutella sitten kiemuran suuntaisesti, ravimme kokoajan loistavasti hiipui olemattomiin, mistä saimme lahjakkaastikkin sitten kuulla.

ja se suu piti aukasta just sillon ku kuva otetaan... tyypillistä

Yllättävästi laukkaosuus taisi olla tunnin paras, vaikka ylläolevasta tekstistä huolimatta meni ne raviosuudetkin ihan jees. Siinä sentään ponin moottori toimi suurimman osan ajasta. Jossain välissä tuntia oltiin jalustimetkin otettu pois paremman istunnan hakemiseksi (jeeesh! mun bravurihan on ilman satulaa ja ilman jalustimia!). Tässä tosin kuski sai paljon kommenttia oikeasta hartiasta, sitä pitäisi jollain ilveellä saada vedettyä vähän alaspäin. Pienen hakemisen jälkeen tosin onnistui sekin ihan nätisti muutamaan otteeseen, mistälie tuo hartiaongelmakin tullut.

Voidaankin muuten todeta, että oli väsynyt poni loppuraveissa. Toivoinkin siinä alkutunnista, etten siltä jo lämmittelyssä liikaa energioita ottanut pois.. Jaksoihan se silti loppuun saakka. Jano oihan se kuskikin aika koville sillointällöin joutunut. Mutta suhteellisen tyytyväinen pari oltiin, saatiin paljon lisää evästä omaan tekemiseen.

lumiukot laukkaa

4

Valmennusta valmennuksen perään.

Tosiaan, sattuipa minulle tuuria kun pääsin muutamaan valmennukseen putkeen. Toinen oli toki suunniteltu jo vähintäänkin paria viikkoa etukäteen, mutta toinen ikäänkuin "hupsistavain" sattui kohdalle. Erikoisena tilanteena vielä se, että ensimmäinen oli idan kanssa (jonka kanssa siis normaalisti käyn valmennuksessa jos nyt jonkun kanssa), mutta toinen olikin sitten Ronin kanssa. Ajatella sitäkin, tuollakin ponilla mennyt jo lähemmäs 4 vuotta ja kerran ollut koko aikana tunnilla. Taisi olla ihan hyvästä käydä vähän näyttäytymässä jonkun silmän alla. Selittelen valmennukset nyt aikajärjestyksessä.

 

Sunnuntai 6.9 - Ida

Lähdettiin työstämään heti alusta saakka aika yllättävänkin perusasiaa, nimittäin asetuksia. Meillä on tuossa ollut hieman hankaluuksia saada rehellisesti asetus läpi oikealle, kun taas vasemmalle ei mitään ongelmaa. Toki hevosellekkin tuo oikea suunta on hankalampi, mutta kyllä nyt oli taas kuskin tukiohjassa parantamisen varaa.

 

Sitä ei ollut ennen tajunnutkaan kuinka vahva sen tukiohjan pitää itseasiassa olla. Minut se saatiin tajuamaan vasta-asetusten kautta, jolloin oli pakko pitää tukiohja ympyrällä tarpeeksi tuntumalla jotta päästiin kääntymään. Tästä sitten paljon asetusten vaihteluja puolelta toiselle, fiiliksen ja sen rehellisen asetuksen hakemista. Omaksi yllätyksekseni teimme tätä paljon laukassa, olin ajatellut että tuommoisia nyt ensin ravissa tehtäisiin. Ei siinä mitään, hankalaahan tuo laukka oli säilymään saada pitkiä pitkiä aikoja kun aina tukiohjan löystyessä Idapa pudotti raville. Ainakin huomasi ne kerrat kun tuki puuttui. Tosin osan ajasta huutelin selästä itsekkin, että "nyt se tukiohja hävis taas!"

 

Toinen ehkä hankaloittava, ehkä helpottava tekijä oli ilman jalustimia meneminen. Koko tunnin ajan siis ilman niitä killuttii siellä selässä. Toisaalta, huomasimpahan keskittyessäni pääseväni istumaan sinne satulaan aika yllättävänkin hyvin syvälle, tuli hieno fiilis siinä mukana keikkuessa. On tuolli istunnalle ilmeisesti edes jotakin tapahtunut.

 

Seuraavasta Idan valmennuskerrasta (kun tämä samainen valmentaja taas tulee) ei nyt taaskaan vielä tedetä, mutta olin aika hämmentynyt siitä mitä kuulin tunnin jälkeen. Valmentajan suusta pääsi lipsahtamaan, että "ensikerralla laitetaan sitten kanget". Olin hetken että MITÄH eeeehhehei, nyt kuulin väärin. Mutta juu u, niillä pitäisi ensikerralla mennä. Onneksi valkku tulee silläkerralla opettamaan kaiken kankien laitosta lähtien ensimmäisiin askeliin ja siitä eteenpäin, elikkä saa sitten ihan hyvän opetuksen siihen kohtaan, mistä olen hyvin tyytyväinen. Tätä siis odotellessa... Katsotaan suostunko noilla kangilla ratsastamaan, vaikka tässätapauksessa valmentajan sana taitaa olla laki : D

 

Tiistai 1.10 - Roni

Nyt voi varmaan suoraan sanoa, että jännitti. Halusin ja en halunnut tietää kuinka hirvittävää määrää virheitä noiden vuosien aikana oli meille kehkeytynyt. Lisäksi työpäivä meni niin, että oli aika siinkä ja siinä ehdinkö edes koko valmennukseen, mutta onneksi omistajat olivat luvanneet laittaa ponin kuntoon jos en ehtisi sitä itse laittamaan. No loppupeleissä kuitenkin ehdin. Myös valmentaja oli minulle aivan vieras, en ollut ikinä edes nähnyt yhtäkään hänen valmennuksistaan.

 

Kokonaisuudessaan olin kuitenkin tyytyväinen, että tuonne tunnille pääsin. Sain kiitosta ratsastus asennostani, näin tämän koko tunnin ehkä ainoan hyvän ajatuksen mainiten. Loput olikin sitten varsinaista työn raatamista ja sen tuloksia. Lisäkis tuntumani ei Ronin kanssa ollut läheskään riittävä, ja sitä tuntumaa ruvettiinkin siihen ponille hyväksyttämään (varmaan tottunut, ettei kanssani tarvitse niin loistavia tuntumia jne). Poni oli kuitenkin päättänyt, että tänään ei mikään tule ilmaiseksi, eikä tainnut pitää ajatuksesta työnteko, taivuttelu ja notkistelu (mikä muuten tekee sille erittäin hyvää, kun tuo hieman vino on ja  ei niin letekä tällähetkellä).

 

Koko valmennuks rakentui pääasiassa taivuttelun ja sitä kautta sellaisen "notkistelun" ympärille. Oli paljon erilaisia taivutuksia, missä jatkuvasti kuulin "enemmän, enemmän, enemmän", mikä muuten vieläkin soi korvissani. Lisäksi hieman kokoamisia ja pysähdyksiä, ja viilattiin laukan pyörivyyttä. Sekä poni, että ratsastaja tekivät virheitä eikä vakku ehkä nähnyt lähellekkään sitä parasta meitä, mutta jotain saatiin kyllä lävitse. Seuraavana päivänä nimittäin jatkoin näillä samantyyppisillä harjoituksilla, ja ai että kun se eläin oli yli puolet parempi verrattuna edelliseen päivään! Kyllä, näitä harjoituksia kyllä jatketaan edelleen, ja mikäli vain pääsen niin uudestaankin sinne tunnille kyllä mennään.

 

Postaus on tälläkertaa hieman kuvaton, saan niin harvoin kuvia omasta menemisestäni. (vaikka muista löytyy aina kuvia vaikka millä mitalla! no kai se on tämä kuvaajan kohtalo) Katsotaan josko noita kuvia taas joskus saisi. Ratsastuskolun puoleltakin voisin jossain vaiheessa luvata jonkunnäköistä postausta, jos vaan saan jonkun kuvaamaan meidän jo nyt sysipimeää tuntia.

8

Takaosakäännöstä, skruuvausta vai napakäännöstä

kuva ehkäpä heinäkuun puolelta

Maanantaina meillä oli Idan kanssa koluvalmennus, tämä valkku tulee käymään täälläpäin siis noin kerran kuussa tai harvemmin. Harmi sinänsä kun hän on niin loistava, ja tunnit mennään yksityistunteina.

No jokatapauksessa, treenattiin sitä mihin viimeksi jäätiin, eli takaosakäännöksiin ja käynnin lisäämiseen sekä kokoamiseen ja aivan lopuksi vielä muutama lisätyn ravin pätkä. Itse sanoinkin heti tunnin alussa valkulle, että en viimeksi noista takaosakäännöksistä saanut kiinni sitten ollenkaan. Ruvettiinkin sitten pääasiassa niitä treenaamaan.

 

Kuski olikin sitten alusta saakka heti aivan pihalla niistä käännöksistä. Alkuun käytiin taas avut läpi ja ne muistin suhteellisen hyvin. (en siis ollut näitä kotona nyt sitten treenannut, kun en vain yksinkertaisesti ymmärtänyt miten teen takaosakäännöksen oikein) Kuitenkin kun piti ruveta tekemään, niin eihän siitä mitään tullut. Napakäännöstä mentiin tai skruuvailtiin menemään. Valkku päätti sitten ottaa erilaisen näkökulman ja kiipesi itse selkään ja näytti konkreettisesti ensin itse miten sitä tehdään, kokoajan samalla selittäen. Kun tämä oltiin tehty (jonka jälkeen ymmärsin vähän paremmin, minua auttaa tuo näkeminen yllättävän paljon) niin totesin vielä, että en vaan saa sitä painoa oikeaan paikkaan tarpeeksi taakse ja käännöksen puolelle. Haettiin siis taas erilainen näkökuma palasten kokoamiseen, ensin vain katsottiin ilman muita apuja, että saan sen painon oikeeaan paikkaan, jonka jälkeen vasta otettiin muut avut mukaan. Haettiin ensin kuskin oikea kankku kuulolle, tehtiin takaosakäännöstä ja sen jälkeen haettiin vasen kankku kuulolle.  Ja sieltähän se alkoi löytyä! Ei sinänsä haittaa että tehtiin välillä laajaa molempiin suuntiin, kunhan saatiin kuskin tekniikka ja paino osumaan kohdilleen. Ja tosiaan alkuun tehtiin takaosakäännstä "nonstoppina", elikkä pyörittiin pyörittiin ja pyörittiin, jotta saatiin fiilis aikaiseksi. Vasta tämän jälkeen ruvettiin tekemään normaalia 180 asteen käännöstä.

Käännösten alkaessa sujua, otettiin mukaan suora laukannosto käännöksestä. Viime kerralla taisivat laukat nousta pääasiassa parin askeleen viivellä, nyt onnistuin alusta saakka nostamaan ne suoraan käännöksestä. Kerran taisi karata omasta suusta JES hihkaisukin kesken kaiken. Näissä ei siis tälläkertaa ongelmaa, varsinkaan kun saatiin tuo paino hallintaan ja oikeaan paikkaan.

Toinen asia mitä hoen nyt sitten jatkuvasti mielessäni, on käynnin kokoamisessa, peppu rennoksi ja pohje kiinni samalla kun pyytää kokoamaan! Meinattiin nimittäin jatkuvasti mutkitella tai pysähtyä vuorotellen. Pyydettiin siis tosiaan hyvin hidasta ja koottua käyntiä. Tämän vastapainona taas mentiin pidempi askelista käyntiä, lisättyä se yritti olla, mutta sitä se ei kyllä ollut. Vaikka yritys oli kova. Treenaamista pitänee jatkaa.

kuva jostain kesäkuulta

Aivan viimeisenä tehtiin vielä muutma lisäys diagonaalilla. Tämän kuullessani naurahdin, minkä seurauksena sekä valkku että hevosen omistaja ja pari katsomassa ollutta tuttua rupesivat nauramaan. Tämä siis siksi, että idan lisäyksissä en vaan kykene millään istumaan (niinkuin ei kuulemma moni muukaan).Taisi olla pieni epätoivon naurahdus. Sinänsä lisäykset onnistuivat, askel piteni ja näin, mutta se oma tasapaino meinaa hukkua. Ainakin omasta mielestäni, valkku tosin sanoi kun tästä mainitsin että "ei se siltä näytä, hymyilet vaan ja näytät ihan kun aina oisit istunut siellä, niin kouluruudussa tehdään!". Alkoi melkein naurattaa ja eikun uudestaan. Näin tultiin pari kertaa, minkä jälkeen lopeteltiin ja sain pikku näpäytyksen taas takajaloille keventämisestä.. Hupsiis, vähän pääsee tuo kevennykseen keskittyminen lerpahtamaan sillointällöin.

Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen, päästiin huonosta ihan hyväksi. Nyt vaan innolla odotan, milloin tuo valmentaja pääsee taas tänne meille päin. Häneltä oppii ja saa joka kerta niin paljon ja tuntee pikkuhiljaa edistyvänsä.

Keskiviikon Kotimäen koulukisoista kirjoittelen luultavasti torstain aikana, joten palaillaan taas silloin!

4

Kouluvalmennuspohdintaa

Varoitus, mikäli et jaksa lukea pitkiä kouluvalmennuspostauksia, hyppää tämän ylitse.

Postauksen kuvat ovat koulukisakuvia muutamia viikkoja aikaisemin.

 

 

Päästiin Idan kanssa jälleen yksityisvalmennukseen hiomaan kuskin taitoja hieman paremmiksi. Kouluvalmennuksen aiheena, noin suurpiirteisesti, olivat takaosakäännökset, lisätty käynti ja koottu käynti sekä laukkavoltit. Toki seassa keskityttiin muuhunkin, mm. asetuksiin ja kokoamiseen. Kuski kysyi myös jälleen apua käden paikan ongelmiinsa ja itseasiassa unohti kysyä apua painon siirron ongelmiin. Sitä pitääkin muistaa kysyä ensikerralla.

 

Itsenäisen alkuverkkailun jälkeen valmentaja saapui paikalle ja päästin aloittamaan. Heti ensikäsittelyyn otettiin takaosakäännökset. Koska kuski ei ollut kauheasti tehnyt niitä ennen aloitettiin sen fiiliksen hakemisella. Ei tehty mitään 180 asteen käännöksiä vaan ensin haettiin asetukset oikeanlaiseksi, pohkeen paikat käytiin läpi ja teoriassa mitä tapahtuu ja miten ei saa käydä. Jo tässä vaiheessa tiesin, että minulla tulee olemaan ongelmia painon kanssa, tulen jäämään jälkeen ja en saa painoa tarpeeksi sisätakajalan päälle. No niihin onneksi päästiin käsiksi. Jokatapauksessa, aloitettiin siis tekemällä kentän keskellä ihan 360 käännöstä, periaatteessa vähän niinkuin jatkuvaa piruettia käynissä, ja mooooooooonta kertaa. Siinä sitten haettiin fiilistä siitä, milloin hevonen oikeasti polkee ja kääntää, milloin taas se kiemurtaa, tekee napakäännöstä tai vääntää vuohisiaan. Muutamaan otteeseen saatin ihan hyvää käännöstä, sitten meni napakäännökseksi ja kertaalleen tehtiin "oikeaoppista takaosakäännöstä, mutta liian laajana". Täytyy kyllä myöntää, että ne muutokset oikean käännöksen ja napakäännösten yms välillä olivat niin nopeita ja hetkellisiä, ettei kuski niitä aina ehtinyt edes tuntemaan. Ja sen oman painonsiirron kanssa meinasi tulla epätoivon hetkiä. Painoon otettiinkin avuksi lautasten katsominen, joka auttoi toiseen suuntaan.

 

 

Kun käännöksiä oli tehty molempiin suuntiin jonkun aikaa ja rupesivat sujumaan edes vähän paremmin niin otettiin laukka suoraan mukaan. Takaosakäännöksestä oli tarkoitus nostaa suoraan laukka. Ei muuten onnistunut ihan leikiten. Myöhässä oltiin kokoajan askeleen/parin verran. Kerran kaksi saatiin ihan ok nostoa, toisessa kuski tosin taas jäljessä istunnan kanssa. En oikein hallitse vielä tuota uutta tyyliä nostaa laukka, mutta eiköhän se siitä. Tästä laukasta sitten suoraan käyntiin ja käynnissä uuden rehellisen asetuksen hakeminen. Sisäohja tekee pientä kutittelevaa liikettä moneen kertaan hetken aikaa, houkuttelee hevosta. Kun hevonen reagoi rentoutettiin ja pyrittiin saamaan hevonen jäämään asettuneeksi. Tästä sitten uudestaan keskelle takaosakäännöksiin ja uusiin nostoihin.

 

"Onko lisätty käynti sulle kuinka tuttu?" Alkoi seuraava tehtävä. No periaatteessa se on, käytännössä ei niin tuttu. Siispä jälleen teoria osuus läpi, mitä siinä tapahtuu, mitä pitäisi tapahtua ja miten. Ja neuvona oli kasvattaa sitä käyntiä pikkuhiljaa. Ikäänkuin hieroo/silittää säkää edestakaisin käynnin tahdissa ja kun se käynti lähtee pitenemään ja sujumaan niin ottaa lantiota tahdittamiseen vaan lisää mukaan. Hankalaa oli löytää se tahti, muutaman kerran sain sen tosissani kohdilleen, useimmiten taidettiin mennä ponin kanssa lievästi eri tahdissa aina jossain välissä. Samoin kun otettiin kokoaminen mukaan lyhyillä sivuilla, niin ei pohkeet meinanneet pysyä kiinni ja takaosa lähti aina välillä vähän luistelemaan. Näihin lisättiin sitten lyhyen sivun keskellä takaosakäännös, joka ei ensimmäisellä kerralla mennyt ihan kuin strömsössä... Mutta itseään niskasta kiinni ja seuraava paremmin.

 

 

Tämän jälkeen tehtiin ikäänkuin kouluradan pätkää, johon oli yhditetty kaikkea ylempää. Meni niin mönkään, kuin hyviäkin pätkiä. Pääasialliset virheet kokoamisessa ja takaosakäännöksessä. Takaosakäännös lähti yleensä vähän väärästä kohdasta, unohdin rentousvälin puolet kerroista vaikka itse käännöksen loppuosa olisikin ollut ihan ok. Kokoamisen tein joko liian nopeasti tai en riittävästi ja sitten pohkeet eivät olleet tarpeeksi kiinni.

 

Vielä lopuksi ennen loppuraveja keskityttiin laukkaan ja tehtiinkin aina päädyistä voltit. Näillä volteilla pyrittiin ratsastajan kannaltaa siihen, että en kaatuisi kumpaakaan suuntaan. Idan kanssa kun teen tätä kovin helposti. Samalla haettiin myös laukan rytmiä ja oikeaa aikaa käyttää pohjetta. Rupean nimittäin helposti liikaa ylläpitämään idan laukkaa, minkä johdosta kaiken laatu sitten huononee. Eli aina kun lantio keikkaa laukan tahtiin eteenpäin voi pohjekkin käydä. Ei siellä toisessa välissä ollenkaan, hevosen jalkojen täytyy olla maassa, jotta se saa voimaa siihen laukkaan pohkeen käskystä. Toinen minkä kanssa oli laukassa tänään vaikeuksia oli jalkojen rentous. Eivät ne mitkään puupökelöt olleet, mutta eivät kyllä aivan rennotkaan ja pienikin horjahdus tai "jalkakramppi" johonkin suuntaan ja Ida olikin sitten jo käynnissä. Hevosella taas pyrittiin säilyttämään asetus, sinne uospäin kun olisi niin kiva kurkkia kokoajan.

 

 

 

Ennen loppuraveja kuski kysäisi vielä noista käsistä, ja vinkkejä saatiinkin hyvä kasa niiden harjoittamiseen. Käden paikkaa oli hyvä hakea päästämällä koko käsi aivan rennoksi ja nostamalla se sitten oikeampaan paikkaan. Samoin ohjeet siihen, minne saakka kyynerpää saa tulla taakseppäin oli tarpeen. Kyljen ohihan kun se ei saa tulla. Raippaa pystyi myös käyttämään hyödyksi ranteen suoristamisessa, sekä käden oikean suunnan hakemisessa. Tätä minun täytyykin käyttää paljon vasempaan käteeni. Voisi vetristää sitä rannetta mikä on murtunut vähän turhan monta kertaa, ja joka jää helpommin jumiin. Ja loppuraiveissa näitä on kuulemma aina oikein hyvä miettiä, kun hevonen menee pidempänä ja rennompana saa keskittyä vain itseensä, jonka johdosta huomasin myös itse esimerkiksi jumissa olevat hartini ja valkku sanoikin, että siellä voi sitten tehdä jotain kevätjuhlaliikkeitä niiden vetristämiseksi oikein hyvin.

 

Siinä suurinpiirtein mitä sain valmennuksesta jälleen irti. Nyt vaan taas odotellaan, että tuo valmentaja tulee taas tännepäin. Heti jo sanosinkin (kun minulta kysyttiin), että kyllä, uudestaan haluan taas hänen tunnilleen!

 

Muistuttelen edelleen, että otan mielenkiinnolla vastaan postauehdotuksia. Niin erikoispostaus kuin muitakin. Samoin haluaisin tietää, että minkälaista juttua haluaisistte kuulla noista kuvausreissuista? Mitä haluaisitte niihin postauksiin? Näihin kuviin ja tunnelmiin jätän teidät tälläkertaa. Palailkaamme taas pian kuvauspostausten merkeissä. Joko kisakuvaus tai Tukholman vanhan kaupungin kuvien merkeissä.

2

Olipa kiva tuntea itsensä taas huonoksi ratsastajaksi!

Varoitus! Mikäli et jaksa lukea pitkää selostusta kouluvalmennuksesta ja virheistä ja niiden korjaamisesta, hyppää tämän postauksen yli

.

 

Ristiriitaistako? Kyllä, mutta mitä enemmän tunsin itseni huonoksi sunnuntaisessa valmennuksessa Idan kanssa, sitä tyytyväisempi olin. Joku saattaa ihmetellä, että miksi, mutta olin vain niin tyytyväinen siihen kaikkeen mitä sieltä opin ja sain irti, ja kuinka paljon virheitäni korjattiin, ettei vaan voinut jäädä kuin hyvä fiilis. Vihdoin pääsee taas vähän eteenpäin tässäkin harrastuksessa. Tämä postaus tulee tosin vähän myöhässä ja on kuvaton, mutta se saa nyt luvan kelvata.

 

Kyseessä oli siis yksityistunti ja keskityttiin hyvin paljon sellaisiin asioihin mitkä parantavat aivan perusratsastustani ja mitä kykenen myös yksin treenaamaan. Alkuunsa valmentaja hieman katseli kun käveltiin ja ravailtiin ja tehtiin muutamia tehtäviä. Tämän jälkeen hän otti minut keskelle ja istutti parempaan asentoon ja parempaan paikkaan satulassa ja neuvoi miten pääsen sinne myös jatkossa. Olen istunut satulassa helposti aivan liian takana ja sitä sitten korjattiin enemmän keskelle. Samalla istunta syveni. Oli tunne muuten aivan erilainen, ne hevosen liikkeet tuntee ihan eritavoin. Samoin pohkeen paikkaa ja jalan asentoa haettiin uudestaan, ei se paljoa muuttunut, mutta tämä vähäkin vaikutti koko olemukseeni jo ihan hirveästi. Toinen juttu jaloista mitä hän sanoi oli, että älä kävele jalkojen kanssa hevosen kanssa (ei se ihan noin mennyt, mutta idea sama), rentouta jalat niin että ne pysyvät paikoillaan, mutta muista että rento on eri kuin löysä. Kuinka vaikeaa voikaan olla saada jalat rennoiksi ja jämäköiksi! Ei meinannut alkuunsa onnistua ollenkaan.

 

Sitten ravissa. Vaikka pysyn normaalistikkin melkein ok idan ravissa niin nyt saatiin vähän lisää apua siihen. Itseäni auttoi mielikuva: svengaa ravin tahdissa ja tahdita sitä ravia puolipidätteillä. Ja johan siellä istuttiin! Samoin treenattiin muutamat lisäykset, ja en ole ikinä ennen pysynyt idan lisäyksissä yhtä hyvin, tähän vaikuttivat sekä istunnan muutokset että tämä "svengaamisen" harjoittelu. Kontrolloin siis ravia enemmän kuin ennen.

 

Käsistäni sain myös kuulla. Sielläkään tehtävä korjaus ei ollut suuri, ainoastaan kättä hieman eteenpäin, niin että kyynervarsi ei jää linkkuun sinne kyljen viereen. Omituiseltahan tuo asento tuntui, monta vuotta kun on ratsastanut kädet väärin, mutta kyllä se siitä. Näin sain kädet kannettua itse rehellisemmin ja hevonenkin säilyi helpommin keveänä. Lisäksi käsien oikea asento kuulemma auttaa istunnassa siten, että se ikäänkuin vetää ratsastajaa paremmin syvemmälle satulaan. Niin suurta muutosta en ehtinyt tuntea, mutta enpä vielä kyennytkään keskittymään kaikkiin korjauksiin samaan aikaan, että ehkäpä kykenen miettimään sitä lisää hieman myöhemmin. Nyt ainakin suurinpiirtein tiedän missä niiden käsien pitäisi olla.

 

Samoin kevennystäni korjattiin. Luonnollisesti kun olen istunut liian takana satulassa niin kevennyksessäkin menee alas tullessa liian taakse. Minun piti siis keskittyä keventämään keskelle satulaa, keventämään takajalkoja. Tämäkin tuntui heti erilaiselta, ja paljon paremmalta. Hevonen heti enemmän sen oloinen että on hanskassa ihan eritavoin kuin ennen.

 

Ja nyt päästään vasta laukannostoihin, jotka nämäkin olen tehnyt väärin. Ainakin osittain. Kuten varmasti monia, minuakin on opetettu aikoinaan, että sen laukan nostaa se pohje. Hah, eipä se olekkaan pelkästään se ja asetukset ja painot. Se nostettiinkin niin, että valmistelu (tottakai) johon kuului sisään asettaminne ja haluttavan laukan puoleisen pohkeen vieminen sinne paikoilleen, sitten ravi sellaiseksi mukavan energiseksi ja hevonen sen oloiseksi, että ihan mitä vaan tekee niin laukka nousee. Tämän jälkeen laukka nostetaan istuinluuta pyöräyttämällä laukkamaisesti (paino hieman enemmän sillä puolella mikä laukka halutaan) ja ihan samaa aikaa helppaamalla asetus. Ja sehän nousi! ihan tuostanoin vaan, niin helposti ja keveästi. Ihana tunne.

 

Sain tästä valmennuksesta niin paljon irti. Vaikka tehtiinkin aivan perusasioita, niin mikä voisi sopia paremmin ratsastuskoulun kasvatille kuin alkaa vihdoin oppia tekemään noita aivan perusjuttuja oikein. Nyt sitten vaan treenaamaan koko seuraava viikko ja saman valmentajan tunnille heti vaan kun hän tännepäin on tulossa. Tällä viikolla menenkin poikkeuksellisesti Idan, Ronin ja normin tunnin lisäksi ihmis-Iidan vuonistyttö Fridan kahteen kertaan. (samainen vuonis mitä olen kertaalleen jo kuvannutkin) Elikkä harjoittelumahdollisuuksia löytyy tälläviikolla oikein huimasti.

2

Voltteja ja raviväistöjä

 

Perjantaina oli normaalin ratsastuskoulutunnin sijasta valmennus Idan kanssa. Kyseessä oli siis kouluvalmennus. Päästiin aloittamaan hieman myöhässä, mikä oli tällä kertaa hyväkin juttu, muuten oltaisiin kastuttu aivan jäätävässä kaatosateessa. Meillä meni itseasiassa yllättävän hyvin ja saatiin kommentteja muutamista pikkuasioista.

 

Aloiteltiin tunti normaaleilla ravivolteilla, muutaman tehdyn voltin jälkeen saatiin kehuja, että nyt tuli hyvännäköinen voltti, mutta ravi hieman hiipui voltin loppuakohden. Seuraavalla kerralla pyysinkin voltilla sitten hieman lisää ravia ja parani sen verran, että itsekkin tunsin veron. Näitä tehtiin molempiin suuntiin, ja oikeastaan ilman minkäänlaisia ongelmia.

 

Jo tässä vaiheessa tuntia valmentaja kiinnitti huomiota hieman liian pitkiin ohjiini. Niitä sain sitten aina silloin tällöin tunnilla lyhennelläkkin. Jostain syystä ohjat pääsevät aina liukumaan käsistäni, oikean käden yhden syyn tiedän; nyrkkini ei pysy kiinni. Vasen taas pysyy paremmin kiinni, mutta silti ne ohjat aina jotenkin sieltä karkailevat.

 

 

Ravivolttien jälkeen ruvettiin tekemään hieman pohkeenväistöjä uralle. Itse väistöpätkä oli hyvin lyhyt, irtosimme vain muutaman metrin uralta ja siitä sitten väistö takaisin uralle. Alkuunsa en huomannut ollenkaan ratsuni olevan vinossa, mistä syystä väistökään ei lähtenyt sujumaan kovinkaan hyvin. Tästä sain sitten huomautuksen ja kun maltoin suoristaa Idan tarpeeksi hyvin ennen väistöä, rupesivat ne väistötkin menemään sujuvammin sivulle. Oli aika kummallista huomata, etten itse tajunnutakaan hevosen olevan vino. Täytyy tulevaisuudessa koittaa kiinnittää siihen lisää huomiota.

 

Nyt en enää muista tultiinko volttikahdeksikkoa pituushalkaisijalla väistöjen vai ravivolttien jälkeen. No jokatapauksessa se onnistui meiltä aikasen hyvin, saatiin positiivista palautetta volttien samankokoisuudesta ja tasaisuudesta. Suoristuskin volttien välissä onnistui suhteellisen hyvin.

 

Laukka aloitettiin ensin molempiin suuntiin ympyrällä. Kun kaikkien laukka oltiin saatu suht kuntoon, meillä haettiin pitkälti hieman aktiivisempaa laukkaa, aloitettiin tehtävä laukkaa volttikahdeksikolla käynnin kautta vaihdolla. Alkuun tulin Idan kanssa ensimmäisen voltin ihan ok, hieman hiipui voltin loppuosassa, käyntiinkin siirtyminen onnistui, mutta seuraavan laukan nosto ei ihan nappiin. Laukasta olisi kuulunut mennä ensin muutama askel suoraan ja sitten vasta uusi voltti toiseen suuntaan. Hupsis, lähdin kääntämään heti laukannostosta.. No onneksi seuraavalla yrityskerralla paremmin ja muistin mennä pari askelta suoraankin.

 

 

Tämän jälkeen olikin sitten enää loppuravit. Itse olin myös erittäin tyytyväinen istumiseeni. Pitkään aikaan ei ollut idan selässä istuminen tuntunut yhtä helpolta ja vaivattomalta. Pystyin keskittymään muuhunkin, että ehkäpä se alkaa olla jo aika hyvä merkki. Jalatkaan eivät huitoneet aivan holtittomasti ympäriinsä!

 

Muistilistassa tästä eteenpäin ovatkin nyt sitten:

~ tarkkaile ohjien pituutta ja tuntumaa

~ tarkista hevosen suouus

~ Laukan ja ravin aktiivisuus

Noissa asioissa kun tuli melkeen eniten virheitä, yksinkertaisia asioita mutta erittäin tärkeitä saada kuntoon.

 

Ensiviikolla onkin tiedossa yksityisvalmennus idan kanssa.. Vähän jännittää, tavataan taas uusi kouluvalmentaja. Tämä tosin valmentanut idaa piiiiitkän aikaa, jotenka tuntee hevosen hyvin ja saan varmaan jotain tosi hyviä vinkkejä sen kanssa.

6

Kultakaloja me ollaan vaan

Tosiaan, tänään olin ensimmäistä kertaa ikinä idan kanssa valmennuksessa. Kyseessä oli siis Kauppisen Minnan kouluvalmennus, ja voin kertoa, että vaikka mitään syytä ei ollut niin kyllä vähän jännitti. Oma ratsastuksen opettaja tuli katsomaan, samoin kuin pari tallikaveria, ja heidän käteensä törkkäsin kamerankin.

Aloitettiin tunti tosiaan ympyrällä siirtymisiä tehden. En ollut edes huomannut ennen, että Ida oikeassa kierroksessa hieman siirtää etujalkoja liikaa sisälle siirtymistä tehdessä, joten olipas hyvä kun siitä minulle sanottiin ja sitä korjailtiin sisäpohkeen ja taivutuksen kanssa. Hevonen liikkuin kokoajan mukavasti eteenpäin, ja tuntui tuo mummo vähä kierroksiakin ottavan. Sai välillä vähän pidättääkkin, jotta tahti säilyisi. Sama tehtiin myös toiseen suuntaan, joka oli helpompi ja jalat sekä lavat pysyivät oikeilla paikoillaan. Siirtymisistä itsestään saatiin kehuja parin töksähtävän mallin jälkeen.

 

 

 

Tämän jälkeen alkoi meidän kultakala- osio. Tarkoituksena oli lähteä uralta ensin 3 askelta pohkeenväistöä keskelle päin, sitten 3 askelta suoraan ja uudestaan kolme askelta pohkeen väistöä jne. Voin kertoa ettei muuten ollut ainakaan minulle mikään helppo homma... Sitä oli kokoajan myöhässä ja askelia tuli liikaa. Lisäksi ongelmaa tuotti pikkuinen kultakalasyndrooma..  Vasenta pohjetta väistäessä mentiin vielä siedettävästi, suoraan osiot meni suoraan ja väistö oli väistöä vaikka askelia oli liikaa ja asetus hukkui välillä väärään paikkaan. Suuntaa vaihdettaessa ne ongelmat sitten alko, väistö kyllä sujui hankalahkon alun jälkeen, mutta se ei sitten loppunutkaan. Ei päästy melkeen yhtään askelta suoraan ja mentiin sellasta kiemuraa välillä, kun kultakalat ui. vasta ihan viimisessä väistössä päästiin edes hiukan suoraan. Rupesi melkein siellä selässä naurattamaan itteäänkin ja totesinkin, että me ei kyllä tänään näkköjään osata mennä suoraan ollenkaan.

 

 

Tämän jälkeen alkoi sitten laukkatehtävät. Hyödynnettiin tuota väistöä ja väistettiin uralta hiukan sisälle ja sitten nostettiin vastalaukkaa. Alkuun ei ekalla kerralla noussutkaan.. hupsis, mokasin vähän valmistelun ja heppo oli kiireinen. Seuraavalla kerralla nousi oikein nätisti ja itseasiassa molempiin suuniin tehtiin ihan hyviä nostoja ja varsinkin vasemmalle tuli muutama aika huippuhyvä nosto. Saatiin pari kertaa kehujakin vaikka tasaisuus hävisi kyllä vähän välillä. Ja aina kumpaakin suuntaan lopuksi otettiin pitkät oikeat laukat, että päästiin niitä työstämään. Siinä kohtaa ei pahemmin onneksi ollut ongelmia, ida toimi nätisti ja saatiin laukka kivasti pyörimään. Kokoataleikkaa uralla tehtiin myös parit lisäykset ja täytyy kyllä sanoa, että siinä oli kyllä kuskilla pysymistä kyydissä. Vaikkei vielä mitään super lisäyksiä osatakkaan tehdä.

 

Vielä pari laukkakuvaa loppuun :)

 

huiiiiii, puskassa oli jotain jännää. Kyllä se mummokin vielä väläyttelee ;P

 

 

 

 

 



0