Paljon paljon ratsuja

Viimeaikoina ei ole noista omista ratsasteluista tullut paljoa kirjoiteltua. Viimeviikot ovat kuitenkin olleet siitä erikoiset, että olen ollut lähes jokapäivä jonkun hevosen selässä. Viikko-ohjelmani on ollu siis seuraavanlainen:

vko 4 (27.1-2.2)

ma - Volna

ti - Volna

ke - Roni

to - ei yhtäkään! Mikä vapaapäivä

pe - ratsastuskoulun tunti

la - yllätyskäynnillä Ronin selässä

su - valmennus ratsastuskoulun ponin kanssa

vko 5 (3-9.2)

ma - Volna & Prinssi

ti - Volna

ke - Roni

to - ei ketään

pe - ratsastuskoulun tunti

Volnailua

Paljon on siis ollut tekemistä. Volnan kanssa ollaan taivuteltu ja notkistettu mammaa, jolla onkin ollut aika reippaasti energiaa. Oma moottori on toiminut mukavasti, ja nyt viikolla 5 kun kenttäkin on antanut myöten, niin ollaan päästy ottamaan vähän laukkaakin. Vasemmalle töitä riittää, oikea laukka sujuu jonkin verran paremmin. Siitä siis vain eteenpäin, tästä lähtien omistajan pitäisi taas itse päästä selkään, jotenka sitten vaan seuraamaan heidän edistystään.

Roneilua

Ronin kanssa meillä taas on mennyt aika vaihtelevasti. Viikon 4 keskiviikkona poni oli muuten aika hyvä, pölöilyt on taas loppuneet ja keskittymiskykyä löytyy, mutta se vasen laukka oli jälleen aika huonoa. Sitä sitten työstettiin ja lopulta ihnan inan verran paremmaksi se tuli. Kovin tyytyväinen en silti ollut tuohon laukkaan. Tämä taas harmittaa, koska se laukan huonous peitti taas mielessä alleen kaiken muun hyvän.

Positiivisena yllätyksenä lauantaina Roni oli sitten aivan super! Käytiin tosiaan sitä siinä aijemmin kuvaamassa, ja sitten pienen säätämisen jälkeen nousin sen selkään vähän työskentelemään. Oletimme silloin ponin vähän pölöilevän, olihan sillä paljon energiaa, mutta se kanavoikin kaiken työntekoon. Huippua! Suureksi yllätykseksi myös vasen laukka pyöri ja oli todella hyvää, olin aivan supertyytyväinen ja lähdettiinkin tallilta hyvin mielin kotiin.

Meille tuli ponin kanssa vähän erimielisyyksiä, tuloksena hetkellinen tikitiki ravi :D

Ratsastustunti ja valmennus - Kroko

Ratsastuskoulun tunnilla viikon 4 puolella menin sekä tunnin, että valmennuksen Krokolla (yllätys, yllätys). Poni oli ollut lyhyellä saikulla pinen polkeman takia, jotenka se oli seisoskellut koko alkuviikon. Alla oli siis mukavan virkeä tapaus, millä ravi meni puolet ajasta pinkomiseksi ilman kunnollista tahtia. Sitä siinä sitten paranneltiin, pikkuisen ratsastettiin energioita pois ja haettiin tahti takaisin.

Valmennuksessa taas poni oli yllättävänkin hyvä. Se ei ollut enää niin energinen, mutta moottoria löytyi kuitenkin sopivasti. Kertaalleen sitä piti jopa "säikähtää" koiran ulkoiluttajaa ja jotkin ihme kevätjuhlaliikkeet toistaa kahteenkin kertaan siitä samaisesta kulmasta. Kierroksia tuli myös sen verran, ettei pysähdyksetkään meinanneet onnistua. Eihän sitä tämmöisenä päivänä seistä voi! Kokonaisuudessaan kuitenkin erilaiset väistöt ja pinenet lisäykset menivät aika jees, ja olin tyytyväinen kun ponia ei tarvinnut puskea jatkuvasti eteenpäin.

kuva aiemmasta valmennuksesta viikon parin takaa

Prinssi

Tämän kaiken jälkeen (ja voin myös veikata, että edessä olevan tunnin ja Ronin ratsastuksen lisäksi) hauskin ja yllättävin kohta koko viikossa oli kyllä tuo viikon 4 maanantai ja Prinssin selkään kiipeäminen. Kyllä, prinssi on shetlanninponi, ja ei, se ei kuollut tuohon kertaan kun siellä kävin. Ida itse toipuu nielurisaleikkauksesta, ja koska kukaan prinssin pienistä liikuttajista ei päässyt sitä menemään (ponilla on kaiken lisäksi laihdutuskuuri menossa, eli liikkua pitäisi), hyökkäsi ida kentälle minun ollessa volnan selässä ja kysyi viitsisinkä tuon prinssinkin selkään kiivetä ja laittaa sen vähän töihin. Tehtiin prinssin kanssa pohkeenväistöjä, avomaista menoa ja peruutusta (jota se noin normaalioloissa inhoaa ja peruuttaa pelkillä etujaloilla) kaikissa onnistuen yllättävän hyvin. Lisäksi haettiin kunnon työskentelyä, nyt ei voi juosta pää viidentenä jalkana menemään. Laukassakin siis täytyy laukata, eikä vaan juosta, samalla lailla raviin tahti ja takajalat alle. Ja on meillä siinä varsinainen kouluponi! Oli aika hauska tapaus ja liikkuikin todella kivasti. Harmi kun ei ole tuon suurempi, muuten vietäisiin se Idan kanssa kouluradoille!

Kuva kaapattu viedolta ja Idan blogista, pahoittelemme laatua

Nyt vielä odotellen loppuviikon tuntia, keskiviikon Roneilua, ja katosotaan miten Volnan kanssa käy tänään. Siltä kun pitäisi ratsastaa vähän energioita pois.

0

Rautatangosta muovitanko

Päivän tavoite: taipuu, taipuu, taipuuuuuu.


Itse en näissä kuvissa ratsasta. Ja kuvasta tuli taas ihme matta? mitä tuo blogger oikein puuhaa..



Volnanen, mamma mammutti, pääsi tänään kanssani hiukan liikkeelle. Toivottavasti ei tammalle kovin kamalat traumat jääneet, sillä ensi viikolla kiipeän kahteen otteeseen vielä tyttösen selkään. Volnan oma omistaja ei tosiaan pääse pariin viikkoon sen kanssa puuhaamaan, joten parin muun tytön kanssa hoidetaan tamman liikutus tänä aikana. 

 

Päivän tavoite oli yksinkertainen, saada tuota "pientä" rautatangon kaltaista kaveria taivuteltua vähän notkeammaksi. Tällä kertaa itseasiassa, jopa hieman onnistuen. Eihän tuosta mikään maailman letkein tietenkään tullut, tuommoisen parikymppisen kanssa saa aika paljon pidempijaksoisesti töitä tehdä ennen kuin rupee jokakerta kunnolla letkeytymään.

Aloitettiin pitkillä käyntitehtävillä. Ensin kahdeksikkoa taivutellen, jotta saadaan molempia suuntia vähän auki. Kun mamma alkoi tässä tuntua suht hyvältä, ja vähän jo vetreytyneeltä vaihdettiin tehtävää. Kahdeksikon jälkeen aloin tulla pohkeenväistöä pitkältä sivulta keskihalkaisijaa kohti, jonka jälkeen päädyssä voltti jolta jatkettiin avotaivutusmaisesti seuraavalle pitkälle sivulle ja sitä jonkin matkaa. Ja tosiaan avotaivutusmaisesti, enhän minäkään nyt mitään täydellisiä avoja osaa tehdä, mutta sinnepän ja joutui mammakin vähän miettimään mitä teki.

Ravissa oikeastaan aika samat jutut, jälleen kahdeksikolle, ja kun alkoi tuntua mukavammalta pohkeenväistötehtävälle. Muutamaan otteeseen otettiin pari temmonlisäystäkin (tai ainakin sellaisien yrityksiä), saatiinpahan eteenpäin pyytävä pohje kunnolla läpi. Pohjan kunnon takia laukkaa ei oikeastaan otettu, mielenvirkistykseksi molempiin suuntiin muutama kierros.

Päivän tavoite saavutettu? Itseasiassa yllättävän hyvin. Volna alkoi taipua kankeuteensa nähden lämmetessään aika mukavasti, vasemmalle tosin huonommin kuin oikealle. Vasempaan kierrokseen tehtiinkin sitten jonkin verran enemmän tasaisemman tilanteen saavuttamiseksi, ja tuntui tekniikka auttavan. Mukavahan tuota on ratsastella, vähän kuntoa lisää ja siitä tulee vanhuusvuosinaankin oikein kiva harrastepeli! Odottelen jo seuraavaa selkäänkiipeämis kertaa.

Tältä näyttää siis Volna

 

 

0

Satuponin selässä

Koska Roni oli omistajiensa kanssa valmennuksissa, sovittiin minun ratsastavan perheen toisella ponilla sinä päivänä kun olisin mennyt Ronin. Lainaratsunani toimi siis Welsh B ori "Daksu". Mikään muu poni johon olen tormännyt ei ole varmasti yhtä paljon näyttänyt satuponilta kerman värisine karvoineen ja valkoisine jouhineen. Käytökseltäänkin se on todella mukava ja kiva käsitellä, olen olut ihastuneena tuohon poniin jo piiiiitkän aikaa. Ruudun takana istuu siis welssi hullu ihminen, joka ei oikeastaan pahemmin ole päässyt sellaisten selkään. Kuvaajakin oli pakko ottaa paikalle mukaan ikuistamaan tämä tapahtuma.

 

Ratsastus itsessään oli pitkälti nappuloiden hakemista. Alkuunsa vähän keskusteltiin mitä oikein pitikään tehdä ja minne mennä, mutta kyllä se siitä rupesi sitten muotoutumaan pikkuhiljaa. Ainakin sinnepäin. Pitkäti perusasioiden tekemistä, voltteja, ympyröitä, suoristelua, tasaisuuden hakemista. Ratsastaja ei kyllä aluksi ymmärtänyt ollenkaan miten tuollainen poni toimii. Vähän liirailtiin sinnetänne ensimmäisen viisi minuuttia, sitten itseään niskasta kiinni ja tosissaan ratsastamaan.

 

 

Ympyröillä ja volteilla yritettiin vähän fuskata asetusten kanssa ja sitä sitten vähän korjailtiin. Tätä tapahtui pitkälti enemmän ravissa, loppuakohden sekin väheni, poni pehmeni ja tasaantui oikein mukavasti. Erityisen kiva tällä oli ratsastaa laukkaa, se oli pehmeää ja sujuvaa menoa, onnistuin tuossa askellajissa ratsastamaan jopa paremmin kuin ravissa, mikä on minulle suht uusi asia. Yleensä menen kaikilla ratsuillani paremmin ravia.

 

Täytyy tosin myöntää, että pohkeen käyttö oli hieman hankalampa kuin normaalisti ponin pienen koon takia. Se kun ei ole mitenkään leveimmästä päästä, vaan sellainen kaunis siro ponimainen  tapaus. Joku minulle huudahtkin, että koitas saada jalat yhteen mahan alla, ilman jalustimia varmasti saisit! Ja niin varmaan olisin saanutkin, mutta jalustimet pidin jalassa, niin ihan ei mennyt. Elikkäpäs olin selkään hieman liian iso, mutta sekin tosin etukäteen tiedettiin.

kärsivän keskittynyt ilme!

Kovin hankala selitellä mitään sen ihmeellisempää, ylistää voisi ponin ukonäköä vaikka huomiseen saakka. Samoin sen käsiteltävyyttä. Se on hirmuisen kiva käsitellä kunhan paikkansa tietää! Jos joskus saan uudestaan mahdollisuuden sinne selkään kiivetä, niin kahdesti ei tarvitse kysyä. Kyllä nimittäin kiipeän! Perään vielä "muutama" kuva tästä kermaponista.

 

Kevennyskönötys

 

 

Lisää kevennyskönötystä!

 

 

 

9