Rautatangosta muovitanko

Päivän tavoite: taipuu, taipuu, taipuuuuuu.


Itse en näissä kuvissa ratsasta. Ja kuvasta tuli taas ihme matta? mitä tuo blogger oikein puuhaa..



Volnanen, mamma mammutti, pääsi tänään kanssani hiukan liikkeelle. Toivottavasti ei tammalle kovin kamalat traumat jääneet, sillä ensi viikolla kiipeän kahteen otteeseen vielä tyttösen selkään. Volnan oma omistaja ei tosiaan pääse pariin viikkoon sen kanssa puuhaamaan, joten parin muun tytön kanssa hoidetaan tamman liikutus tänä aikana. 

 

Päivän tavoite oli yksinkertainen, saada tuota "pientä" rautatangon kaltaista kaveria taivuteltua vähän notkeammaksi. Tällä kertaa itseasiassa, jopa hieman onnistuen. Eihän tuosta mikään maailman letkein tietenkään tullut, tuommoisen parikymppisen kanssa saa aika paljon pidempijaksoisesti töitä tehdä ennen kuin rupee jokakerta kunnolla letkeytymään.

Aloitettiin pitkillä käyntitehtävillä. Ensin kahdeksikkoa taivutellen, jotta saadaan molempia suuntia vähän auki. Kun mamma alkoi tässä tuntua suht hyvältä, ja vähän jo vetreytyneeltä vaihdettiin tehtävää. Kahdeksikon jälkeen aloin tulla pohkeenväistöä pitkältä sivulta keskihalkaisijaa kohti, jonka jälkeen päädyssä voltti jolta jatkettiin avotaivutusmaisesti seuraavalle pitkälle sivulle ja sitä jonkin matkaa. Ja tosiaan avotaivutusmaisesti, enhän minäkään nyt mitään täydellisiä avoja osaa tehdä, mutta sinnepän ja joutui mammakin vähän miettimään mitä teki.

Ravissa oikeastaan aika samat jutut, jälleen kahdeksikolle, ja kun alkoi tuntua mukavammalta pohkeenväistötehtävälle. Muutamaan otteeseen otettiin pari temmonlisäystäkin (tai ainakin sellaisien yrityksiä), saatiinpahan eteenpäin pyytävä pohje kunnolla läpi. Pohjan kunnon takia laukkaa ei oikeastaan otettu, mielenvirkistykseksi molempiin suuntiin muutama kierros.

Päivän tavoite saavutettu? Itseasiassa yllättävän hyvin. Volna alkoi taipua kankeuteensa nähden lämmetessään aika mukavasti, vasemmalle tosin huonommin kuin oikealle. Vasempaan kierrokseen tehtiinkin sitten jonkin verran enemmän tasaisemman tilanteen saavuttamiseksi, ja tuntui tekniikka auttavan. Mukavahan tuota on ratsastella, vähän kuntoa lisää ja siitä tulee vanhuusvuosinaankin oikein kiva harrastepeli! Odottelen jo seuraavaa selkäänkiipeämis kertaa.

Tältä näyttää siis Volna