Satuponin selässä

Koska Roni oli omistajiensa kanssa valmennuksissa, sovittiin minun ratsastavan perheen toisella ponilla sinä päivänä kun olisin mennyt Ronin. Lainaratsunani toimi siis Welsh B ori "Daksu". Mikään muu poni johon olen tormännyt ei ole varmasti yhtä paljon näyttänyt satuponilta kerman värisine karvoineen ja valkoisine jouhineen. Käytökseltäänkin se on todella mukava ja kiva käsitellä, olen olut ihastuneena tuohon poniin jo piiiiitkän aikaa. Ruudun takana istuu siis welssi hullu ihminen, joka ei oikeastaan pahemmin ole päässyt sellaisten selkään. Kuvaajakin oli pakko ottaa paikalle mukaan ikuistamaan tämä tapahtuma.

 

Ratsastus itsessään oli pitkälti nappuloiden hakemista. Alkuunsa vähän keskusteltiin mitä oikein pitikään tehdä ja minne mennä, mutta kyllä se siitä rupesi sitten muotoutumaan pikkuhiljaa. Ainakin sinnepäin. Pitkäti perusasioiden tekemistä, voltteja, ympyröitä, suoristelua, tasaisuuden hakemista. Ratsastaja ei kyllä aluksi ymmärtänyt ollenkaan miten tuollainen poni toimii. Vähän liirailtiin sinnetänne ensimmäisen viisi minuuttia, sitten itseään niskasta kiinni ja tosissaan ratsastamaan.

 

 

Ympyröillä ja volteilla yritettiin vähän fuskata asetusten kanssa ja sitä sitten vähän korjailtiin. Tätä tapahtui pitkälti enemmän ravissa, loppuakohden sekin väheni, poni pehmeni ja tasaantui oikein mukavasti. Erityisen kiva tällä oli ratsastaa laukkaa, se oli pehmeää ja sujuvaa menoa, onnistuin tuossa askellajissa ratsastamaan jopa paremmin kuin ravissa, mikä on minulle suht uusi asia. Yleensä menen kaikilla ratsuillani paremmin ravia.

 

Täytyy tosin myöntää, että pohkeen käyttö oli hieman hankalampa kuin normaalisti ponin pienen koon takia. Se kun ei ole mitenkään leveimmästä päästä, vaan sellainen kaunis siro ponimainen  tapaus. Joku minulle huudahtkin, että koitas saada jalat yhteen mahan alla, ilman jalustimia varmasti saisit! Ja niin varmaan olisin saanutkin, mutta jalustimet pidin jalassa, niin ihan ei mennyt. Elikkäpäs olin selkään hieman liian iso, mutta sekin tosin etukäteen tiedettiin.

kärsivän keskittynyt ilme!

Kovin hankala selitellä mitään sen ihmeellisempää, ylistää voisi ponin ukonäköä vaikka huomiseen saakka. Samoin sen käsiteltävyyttä. Se on hirmuisen kiva käsitellä kunhan paikkansa tietää! Jos joskus saan uudestaan mahdollisuuden sinne selkään kiivetä, niin kahdesti ei tarvitse kysyä. Kyllä nimittäin kiipeän! Perään vielä "muutama" kuva tästä kermaponista.

 

Kevennyskönötys

 

 

Lisää kevennyskönötystä!