Parhaimpia ottamiani kuvia I - Esteet

Vai pitäisikö pikemminkin sanoa, kuvia jotka ovat jääneet mieleeni?

 

Tämän postaussarjan ideana on esitellä joitakin omasta mielestäni onnistuneimpia kuvia erikseen este- ja kouluratsastuksen puolelta, sekä parhaimistoa hupsis- sekä muista kuvista. Jokaisesta lajista tulee oma postauksensa, ja jokaisella kuvalla on jopa vähän tarinaakin. Näiden postausten kuvat ovat pääasiassa vuosilta 2012 ja 2013, vuodesta 2014 tehdään sitten taas aivan oma sarjansa. Onnistuneita kuvia (jopa parhaimmistoon kuuluvia) on hyvin todennäköisesti enemmänkin, jotkut ehkä jopa parempia kuin näissä postauksissa. Nämä kuvat ovat kuitenkin jääneet omaan mieleeni, ja siksi ne onnistuin myös löytämään.

 

Kuvissa vesileimat hieman vaihtelevat, ja suurimmassa osassa on kuvaisvujen vesileima. Ainoastaan niissä kuvissa, joita ei ole kuin blogin puolella on blogin leima. Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi.

 

Aloittakaamme esteratsastuksen saloista.

 

 

Kyseinne kuva on otettu vuodella 2013, Paikkana Metsämäen raviradan keskusnurmi. Näitä kisoja sitten odotettiin ja odotettiin, ovat aina lähes ainoat kisat koko vuonna kun päästään kuvaamaan nurmelle isoja esteitä. Nimenomaisella kerralla kamerastani pamahti suljin (jonka joku pitkäaikainen lukija saattaa muistaakkin), ja sitten revittiin hiuksia, että mitäs nyt tehdään. Onneksi oli kakkoskamera mukana. Muistan kuvan, koska se oli ensimmäisiä onnistuneita kuvia okserilta edestäpäin otettuna, ja näin todistin itselleni, että voin myös onnistua kuvaamaan kivan kuvan okserilta vaakaan kun se hypätään etuviistosta. Sain taas lisää kuvakulmia tekemiseeni.

 

 

 

Turusta vuonna 2013. Isoja esteitä, lähempi rajaus, hyvät valot, hyvä ajoitus, rauhallinen tausta. Mitä muuta tarvitaan? Kuvaaja oli super tyytyväinen ja kuva jäi mieleen, onhan noilla tiukemmilla rajauksilla aina hankalampaa saada koko hevonen hyvin kuvaan.

 

 

 Turusta, vuonna 2013. Tarvitseeko tähän sanoa kuin, suuri trippeli, ajoitus ja hevosen ilme?

 

 



 

Kaksi kuvaa, jotka ovat vähän saman tyyppisiä, ja mihin on haettu vähän samanlaista fiilistä. Ylempi on Metsämäestä 2013 ja alempi Kemiöstä 2012. Muistan nämä kaksi nimenomaan erittäin tiukan rajauksen takia. Ja erityisesti alemman, itselleni on ollut hyvin vaikea ehtiä tarkentaa hevosta välillä näinkin lähelle, varsinkin jos haluaa ettei estettä näy,

 

 

Kun pienikin hyppy näyttää suurelta. Vahto 2012. Kuva on erityisesti jäänyt mieleen onnistuneen valotustensa ja ajoituksensa takia. Yleensä pieniltä esteiltä ei saa kunnon hyppykuvaa, mutta tässä poni päätti auttaa kuvaajaa, ja hyppiä oikein kunnolla jokaisen esteen yli antaen kuvaajalle ihanan elämyksen kuviensa kanssa. Jostain syystä tämä on yksi suosikkejani kautta aikojen.

 

 

Ja jotta nyt päästään kunnolla näihin kautta aikojen suosikeihin, niin tässä niistä yksi ehdoton. Turusta vuonna 2012 kuvattu. Pidin kuvan väreistä, ja jo paikan päällä tiesin sen olevan tässä, koko päivän paras kuva. Hieman alaviisto kuvakulma, vehreä peheä tausta, ajoitus kohdillaan ja ilmava (muttei liian ilmava) sulava hyppy.

 

 

Piikkiö 2013, työn ja tuskan tulosta. Mikään ei onnistu, sade lähenee, valotukset päin puita, samoin ajoitukset ja rajaukset. Sitten tämä yksi siellä joukossa. Muistan sen aina koska pelasti koko kuvaajan päivän.

 

 

Kemiö 2012. Valaistuminen kauemmista rajauksista, nekin voivat näyttää hyvältä. Tämän tyyppisiä oli kemiöstä useita, jotkut ehkä jopa vähän parempia, mutta jostain syystä palaan aina tähän, enkä itsekkään tiedä miksi.

 

 

Luvia 2012. Ilamssa oli jännitystä, olin lähtenyt tallikavereiden mukaan heitä kannustamaan joukkuekilpailuun (ja tottakai myös kuvaamaan). He hyppäsivät ernomaisesti, mutta tämä on jostakusta toisesta kilpailussa olleista. Kuva oli päivän ensimmäisiä onnistuneita tämän tyyppisiä, esteet olivat suht korkeita ja poni hyppäsi hienosti. Jostain kumman syystä tämäkin jäänyt mieleen.

 

 

Kemiö 2012. Koko päivä istuttu, kuvattu ja odoteltu tämän ison luokan alkua (olisko ollut 140 rata?) harvoin tulee näin isoja luokkia seurattua. Ensimmäinen kerta kun pääsin koittamaan näin ison luokan kuvaamista alaviistosta. Este tosin vasta uusinnassa ja hyppääjiä siellä saakka vain kaksi. Siinä sitten jännitettiin että miten onnistuu ja melkeinpä onnistuikin. Este tosin ei näytä ihan niin korkealta kuin uskoisi sen olevan, mutta paikka ja tilanne jäivät mieleen.

 

Tässä nämä näin lyhykäisesti, hyviä tännekkin kuuluvia kuvia olisi lukuisia lisää, mutta eihän sitä kaikkea nyt voi mennä tunkemaan. Hyvin perinteisiä estekuvia kaikki, tässä voisi kohta alkaa koittaa keksiä vähän jotain erilaistakin mukaan. Saas nähdä miten käy. Seuraavalla kerralla olisi vuorossa kouluratsastusta.

 

Mitäs piditte?

Mikä kuva miellytti sinun silmääsi eniten, ja miksi?