perjantaina, helmikuuta 14, 2014

Miten voi olla niin vaikeaa

Ja sitten loppuu omatkin taidot kesken.

Ja ongelmat jatkuu. Mulla on tosi paljon ongelmia tuon toisen ponin kanssa vasemmassa laukassa. Tätä on nyt jatkunut jo muutaman kuukauden verran, muuten se on oikein kivakin, mutta vasenta laukka ratsastettaessa aivan vino. Käytännössä olen koittanut jo lähes kaiken minkä osaan, ja alan itsekkin jo mennä aivan sekaisin siinä, mihin suuntaan se oikein on vino ja miten ja mitä osaa kropastaan tunkee mihinkin suuntaan. Yksinkertaisesti, tuntuu että olen tullut pisteeseen, missä omat taidot ei enää riitä (eiväthän nuo mitkään mittavat kyllä olekkaan), ja koska kyseessä on kerran viikossa liikutusponi, ei asialle oikein mitään mahdakkaan. Valmennuksiin en tämän kanssa todennäköisesti pääse, jotenka ongelma ei ihan niin helposti ratkeakkaan. Välillä joudun keskittymään pelkästään täysin siihen, että laukka pyörisi edes jotenkin, ja aivan sama miten päin se poni liikkuu (oikein päin liikkuminenkin tuntuu välillä olevan sille hyvin hyvin vaikeaa). Näin hankala se ei ole pitkään, pitkään aikaan ollut.


Ongelmaa toki on muidenkin ratsastajien kanssa, ja siihen ollaan ratkaisua etsimässä. Työstämistä tuo todennäköisesti vaatii jälleen enemmän kuin vähän, kesällähän tuo oli oikein hyväkin, samoin vielä alkutalvesta. Hierottu on, jumeja ei pitäisi olla, varusteet istuu jne. Saapi nähdä millainen se on muutaman kuukauden päästä taas. Toivottavasti jossain vaiheessa saataisiin ponia parempaan suuntaan.


Mutta sitten hyviin uutisiin. Ida on taas terve! Kävin torstaina selässäkin, pitkät käyntityöskentelyt, sitten vähän ravailua ja saatiin lupa ottaa pari pientä pätkää laukkaakin. Mitä nyt vähän energiaa oli ja alkukäynteihin tuli epämääräisiä tasajalkapomppuja. (kyllä, tässä meidän kohta 21v mamma) Ja ai että tamma oli tyytyväinen ja niin oma itsensä, kuin olla ja voi. Mieltään osoitteli käytävällä (vieraille ei mieltään uskalla osoittaa, vasta sitten kun ihminen on tuttu) ja innoissaan töihin lähti. En voi kuin vain toistella, että ihanaa ihanaa ihanaa. Nyt tamma pikkuhiljaa tasaisesti vain takaisin töihin ja minua opettamaan.


3 kommenttia:

  1. Mie sanoisin, että se kuuluu vähän tähän harrastukseen, että välillä tuliee niitä huonompiakin hetkiä. Jos joku asia tökkii, eikä siihen tunnu löytyvän ratkaisua, kannattaa välillä tehdä jotain muuta kuin aina vaan yrittää korjata sitä tökkivää asiaa. Jos pystyt, käy välillä vaikka maastoilemassa ja yritä sitten uudestaan :) Tsemppiä! Jospa se siitä taas lähtisi sujumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuno, se on vaan vähän hankalampaa kun se on perusaskellaji joka tökkii, eli en periaatteessa voisi ratsastaa laukkaa ollenkaan, mikä ei sekään mikään ihan ihannetilanne ole. Tehtäviä kyllä vaihtelenkin :)

      Maastoon ei oikein seuraa ole, ja pimeällä en sinne viitsi lähteäkkään + ei ihan maastovarmin peli, joten sekin on poissa laskuista tällähetkellä -.- Pakollinen tauko tuon kanssa kyllä tulee (pääsykoelukemisten takia), joten toivotaan että tällävälillä tilanne vähän rauhoittuu.

      Poista