Uusia taitoja etsimässä, rippikuvia kesän varrelta.

En ole kovin kokenut kuvaaja ihmisten kanssa. Tai toisinsanoen olen tehnyt sitä ihan luvattoman vähän. Tänä kesänä kävi kutsu kuitenkin muutamia rippikuvia ottamaan. Toki infosin ennen tulemistani kokemattomuuteni ihmiskuvauksessa, mutta se ei ketään kuvattavista onneksi haitannut. Tuumasta toimeen siis ja olenkin tässä muutaman kuukauden aikana joutunut kehittämään itselleni vähän uudenlaisia taitoja, tai ainakin kovasti olen koittanut. Toki sen itse tiedostaa, että ne kuvat ovat aika klassisia, eivätkä sinänsä mitenkään "ihmeellisiä" ja silmiinpistäviä, mutta eipä tässä ammattilaisia ollakkaan joten eikai niiden tässävaiheessa vielä edes tarvitse olla? Nyt on kuitenkin tämäkin puoli hevoskuvauksesta saatu korkattua noin niinkuin virallisesti vieraammilla malleilla, ja ainakin itse olen kokemuksiin kovin tyytyväinen. Hevonen + ihminen yhdistelmä kun ei aina ole kovin helppo, varsinkaan jos molempien pitäisi näyttää hyvältä. (Ihan muuten sivumainintana, olenhan nyt sentään muutamia tuttuja kuvannut ennenkin, mutta ne ovat olleet läheisiä tuttuja tai ystäviä. Esimerkkeinä nämä postaukset: Yo kuvia 1, Yo kuvia 2, Vanhemman henkisiä kuvia, ylioppilaskuvausta).

Eräs huono puoli harrastelussa kuitenkin on verrattuna ammattilaisiin. Ei ole studiota. Eli aurinkoisena kirkkaana päivänä tulee ongelma, kun kuvattavat meinaavat siristellä jatkuvasti. Ei siinä sitten auttanut muu, kuin vain ruveta harjoittelemaan lisää vastavalokuvauksen hienoa taitoa. Kirkkaana päivänä kun ainoa mahdollisuus saada ihminen näyttämään normaalilta on kääntää selkä auringolle, ellei ole mitään käteviä kotiniksejä tai varjoa tarjolla. Sinänsä toisaalta eipä tuosta studiosta taitaisi pahemmin hevosten kanssa olla hyötyä, kun eihän noita nyt mihinkään pieneen studioon voi änkeä.

On myös jännä ollut huomata, kuinka paljon nuo eri kuvaustilanteet vaihtelevat keskenään, ja kuinka erilailla nuo hevoset käyttäytyvät kuin kuvattavatkaan olisivat ajatelleet. Yhdestä ajatellaan, että se seisoo nätisti ja kiltisti paikoillaan kun on muutenkin sellainen paikoillaan tönöttäjä. No, lisätäänpä päivänpaahde, kärpäset ja paarmat niin voitte kuvitella olisiko se kaveri halunnut olla paikoillaan. Toisilla aiheuttaa hektisyyttä ja hankaluuksia kaksi hevosta, ja niiden vaihtelu tai samaan kuvaan saamista. Yhtäällä taas jännitetään vesisadetta, toisaalla ei saada hevosta kiinnostumaan tilanteesta millään vaikka kuvaaja hyppisi kameran kanssa äxhyppyjä mielipuolisella tavalla. Sitten kun saadaan hetkeksi hevonen hyvin, onkin ihmisellä tukka suussa tai mekko nurinperin, kun ihminen näyttää hyvältä on hevonen sen näköinen että: "ei voisi vähempää kiinnostaa". Mutta nämä on näitä ja kuuluvat lajiin, kun sitten saadaan ne muutama kiva otos niin saa olla sitäkin tyytyväisempi!

Tässä lopuksi pari kuvaa noilta keikoilta, eivät välttämättä ole juuri ne kaikkein onnistuneimmat, mutta nämä ovat niitä jotka ovat jääneet omaan mieleen. Esimerkiksi muutama erittäin kiitoskorttikuvamainen kuva ei nyt tähän päässyt ollenkaan.

En nyt sitten tiedä mikä into näiden jälkeen iski, mutta haluaisin edelleen yhä enemmän saada ihmistä ja hevosta samaan kuvaan. Ehkä jopa ottaa muutamat kuvat ihan pelkän ihmisen kanssa. Tähän taidetaan kuitenkin tarvita tuota pikkuista kaukolaukaisijaani, josko sitä ensin harjoittelisi vähän itsensä kanssa. Samalla saisi itse kokemusta kameran edessä olemisesta.