Näin kauniisti sanottuna tiesin jo etukäteen kaivavani verta nenästäni, kun suunnittelin lähtöä Koivumäkeen koulukisoihin. Ei kisoissa itsessään sinänsä mitään, hienot kisat, mukava kisapaikka ja mielenkiintoisia luokkiakin olisi ollut. Kuitenkin taas kerran kaikki kaatuu valotukseen ja sen vaikeuteen. Etukäteen psyykkasin itseäni ihan hirmuisesti, kerrankin tarjolla olisi vaativia ja psg luokkia, tosin vasta illalla. Mitä siitä, vaikka kuviin olisikin tarjolla pelkkää vastavaloa.
Lauantain päätin olla paikalla lähes aamusta saakka, ja pääsinkin paikalle 8:20, siinä sitten kuvailin päivän, mutta jaksaminen loppui ennen viimeistä luokka, joka olisi ollut Vaativa A. Tämän kuitenkin kestin, olinhan saanut sentään kuvata Vaativa B luokan. Lisäksi sääherra suosi ja toi pientä pilvenpoikasta pitkin kisapäivää, joten pelätty keskipäivän kova vastavalo ei saanut pilattua kaikkia kuvia. Kotiin pääsin kuitenkin vasta klo 21:00 jälkeen, vaikka viimeinen luokka jäikin kuvaamatta.
Sunnuntai onkin nyt sitten se päviä, joka jäi ja ei jäänyt harmittamaan. Sunnuntaina kaksi viimeistä luokkaa olisivat olleet Vaativa B ja PSG, ja nämä olisin todella halunnut nähdä. En kuitenkaan ajatellut järkevästi, tai ajattelin mutta jätin omat ajatukseni huomioimatta, ja halusin välttämättä mennä katsomaan jo aikaisempia luokkia (joista toinen oli ponien luokka, siinä suurin syy) vaikka tiesin itseni väsyneeksi. Lopputuloksena se, että kestävyys loppui kesken kahden ensimmäisen luokan aikana. Kuuma päivä ja vähäiset yöunet veivät veronsa ja motivaatio katosi suoraan kovaan vastavaloon/sivuvaloon ja niiden tuomiin ongelmiin. Se keskipäivän vastavalo kun ei ole niin kaunis kuin aamun/illan pehmeämmän valon vastavalot. Ainakin näin oman kokemukseni mukaan.
Jos olisin ollut fiksu, en olisi lähtenyt aamun luokkiin. Tällöin olisin saanut katsoa ne luokat, jotka minua oikeasti kiinnostivat eniten. Eikai tästä sitten auta kuin ottaa opiksi, ja seuraavalla kerralla mennä katsomaan ne oikeasti mielenkiintoiset luokat, mihin ikinä sitten onkaan menossa. On kuitenkin todella kätevää olla jäkiviisas, se kun ei auta yhtään mitään.
Seuraavaksi olisikin tarjolla vähän harvinaisempaa materiaalia. Koitin jonkinnäköistä videoselitystä koota noista päivistä (taino lauantaista suuremmaksi osaksi). Olkaahan kiltit aika armollisia, ainoa videointiväline minkä omistan on puhelin, joten sen kanssa on menty. Lisäksi en ole ikinä videoinut itseäni, joten koko kokemus oli aika kummallinen. Mietinnän alla on myös muita videopätkiä, esim tulevasta torstaisesta kuvausyritelmästä, mikäli mielenkiintoa löytyy ja näitä onnistun tekemään, niin ehkä pikkuvideoita voisi joskus julkaistakkin. Tosin tulevaisuudessa niihin saadaan toivottavasti muutakin kuin vain omaa höpinää.
Päivän kuvista tulee oma postauksensa erikseen, kunhan vain pääsen kunnolla kuviin käsiksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti