Kuvaaja kameran edessä

Suurin osa varmasti tietääkin, että itsekkin harrastan hevosia muutenkin kuin kuvaten. Tämäkin blogi aloitti aikoinaan tavallisena ratsastuskoululaisen/vuokraajan/liikutusapulaisen blogina, mutta loppujenlopuksi itselle tuntui luonnollisemmalta vaihtaa kuvaamiseen ja siihen liittyviin aiheisiin. Siispä blogi uudistui, mutta jätin vanhemmatkin postaukset olemaan. Hirveästi en yleensä heppaelämästäni selittele enää, mutta minusta tuntuu, että tämä postaus sitä vaatii.

Vaikka elämässäni on ollut hyvinkin tärkeitä hevosia, ohimennen näistä voi mainita Ronin ja Sandron, joista Roni aikoinaan täällä blogissakin esiintyi, olen nyt muutama vuosi sitten törmännyt tammaan, jonka tulen muistamaan. Tämä tamma on Ida, joka on postauksissa nykyäänkin esiintynyt muutamien pääkuvien muodossa. Koska tammasta on muodostunut minulle näiden muutamien vuosien aikana todella tärkeä, oli vain luonnollista että jossain vaiheessa halusin ikuistaa meidät yhdessä kuviin. Tuntuu hullulta, että vaikka olen viimeaikoina itse kuvannut muistokuvia hevosista ihmistensä kanssa, en itse ole sellaisia ennen teettänyt. Ehkä eteen ei vain ole tullut sellaista kaviokasta, johon tämä tarve olisi kohdistunut riittävän suurena. 

Yleensä en itse viihdy kameran edessä, pikemminkin vain sen takana, mutta tämä asia sai kuvaajan kerrankin siirtymään linssin kohteeksi. Toki myönnän, että minua jännitti. Eikä vain sen takia, että olen itse kameran edessä, vaan koska halusin kuvien niin kovin onnistuvan. Ida täytti tänä vuonna 22, on vielä loistavassa kunnossa ikäänsä nähden, ja tuollaisessa kunnossa sen halusin ikuistaakkin. Avuksi tähän hommaan pyysin Maria, sillä tiesin että hän ei vain voi epäonnistua, sen verran on tämän naisen kanssa kuitenkin kisoja kierretty että toisen kuvaustaidot aika hyvin jo alkaa tuntea. Ja voin myös sanoa, että näistä kuvista olen hänelle varmasti ikuisesti kiitollinen.

Kuvattiin tallin viereisellä pienellä metsätiellä, jonka jälkeen siirryttiin myös ratsastuskuviin. Tässä kohtaa täytyy myöntää, että vaikka maasta otetut kuvat onnistuivat hyvin, niin ratsastaessa kuskia jännitti niin paljon, ettei siitä tullut yhtään mitään. Ratsastuskuvia otetaan siis vielä joskus uudestaan ja niitä ei tässä postauksessa vielä tule näkymään (todennäköisesti kuvataan jonkin valmennuksen yhteydessä, jotta kuskin on aivan pakko keskittyä). Tiellä otettuihin kuviin mukaan sain itseni ja Idan kanssa vielä mieheni, mikä kruunasi koko kuvaussession. Näitä "perhepotretteja" ei tosin netissä nähdä, poikaystäväni ei blogin puolelle ymmärrettävästi halua päätyä, mutta nämä kuvat ovat itselle niitä tärkeimpiä.

Tähän viimeiseen sain luvat poistaa itseni sekä tausta-aidat kuvasta, kiitos mari <3 ida näyttää huimalta tässä!

Ikuistakaa ihmeessä teille tärkeitä asioita, itse aijon jatkossa aktivoitua ja tehdä näin enemmänkin. Jäävät ne tärkeät muistot itselle säilöön.

Postauksen kaikki kuvat © Mari Soiniitty / Valokuvaus Mari Soiniitty -> FB