Voikukkapelloilla

Voikukkapellot, unohdettu ja hylätty kuvauksen kohde. Usein voikukkaa tulee ajateltuna vain keltaisena rikkakasvina. Harvalle kotipihalle tuo on tervetullut asukki. Itse löysin voikukan  kuitenkin kuvausmielessä vasta pari vuotta sitten, kun kuvasin sattumalta nuorta vuotiasta pellossa mikä oli täynnä voikukkia. Tuolloin totesin, että itseasiassa se keltainen kukkanen näyttää aika upealle kun sitä kasvaa laajana merenä pitkin heinikkoa. Siispä ei tarvinnut kauaa miettiä missä kuvataan kun saavuin tämän keltaisen tamman talliin. Tilan omistajalta lupa matkaan ja vielä koskemattomille laidunmaille kuvaamaan.

Kuvaan yllättävän harvoin varsinaisia "laidunnuskuvia". Nyt kuitenkin voikukkien keskellä seisoskelu omaan silmääni huusi rauhallisia kuvia, joten päädyttiin kuvaamaan "laiduntavaa" hevosta, korostaen ihanaa kesäpäivän lämpöä ja rauhaa. Samalla halusin jotenkin saada nuo voikukat siellä taustalla vielä suurempaan huomioon kuin ympäriinsä kaahottavan hevosen kanssa olisi ollut mahdollista. Jotenkin tuon tamman olemukseen vain sopi tuo laidunnusfiilis niin äärettömän hyvin.

Koska hevonen oli rauhallinen ja yllättävän kärsivällinen päätin samalla kertaa harjoitella toisenkin laista kuvaamista. Viime kuukausien kuvauksissa olen pyrkinyt miettimään myös kuvan "kolmiulotteisuutta" poseerauskuvia otettaessa. Tamman tallitiellä kasvoi kauniita koivuja, joten päätin yrittää miten niiden kanssa onnistuisi osan lehtien saaminen hevosen eteen ja osan taakse. No eihän siitä oikeasti mitään tullut, koivut eivät olleet ollenkaan tarpeeksi runsaita tai roikkuvia, mutta yritys oli hyvä ja idea oikeaan suuntaan. Samalla visitoitiin nopeasti myös omenapuun katveessa.