Tituleeraan itseäni usein hevoskuvaajaksi, ja sitähän minä olenkin. Kuvaan pääasiassa yleensä ja suurimman osan ajasta hevosia. Hevosia kilpailuissa, hevosia kotona, hevosia laitumella, hevosten potretteja, ylipäätään hevosia. Kuitenkin aina välillä, siitä sattuneesta syystä, että tuttuni omistavat koiria päätyy jokunen koirakin aina satunnaisesti kamerani eteen. Onneksi odotukset onnistumiselle tällöin ole ihan yhtä kovat, siis omassa päässäni. Kun jotain on tehnyt vähemmän, pystyy sitä kummalla tavalla antamaan itselleen enemmän virheitä anteeksi.
Koiria kuvatessa tuleekin haastettua itseään kivasti ihan eri tavoin. Kaikki täytyy ajatella niin paljon pienemmin. Se paikka, mikä on hyvä hevosella, ei millään ole hyvä sen hevosen kavion kokoiselle koiralle, kun taas koiran kanssa pystyy hyöydyntämään pusikkoja mitä ei hevosen kanssa ikinä tulisi ajatelleeksikaan.
Koiria kuvatessa tuleekin haastettua itseään kivasti ihan eri tavoin. Kaikki täytyy ajatella niin paljon pienemmin. Se paikka, mikä on hyvä hevosella, ei millään ole hyvä sen hevosen kavion kokoiselle koiralle, kun taas koiran kanssa pystyy hyöydyntämään pusikkoja mitä ei hevosen kanssa ikinä tulisi ajatelleeksikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti