Minulla on tunne, vuodesta 2019 tulee huikea!

Vuoden 2018 puolivälissä blogi vaipui uneen. Käsiteltäviä kuvia oli paljon, vieressä pyöri normaali työ ja kiirettä piti. Oli paljon projekteja, paljon käsiteltävää. Keskityin siis kuvien valmiiksi saamiseen ja eteenpäin laittamiseen. En kuitenkaan halunnut pistää blogia piiloon, vaikken sitä ehtinytkään kirjoittaa, sillä tiesin kirjoituskärpäsen iskevän taas. Ajankohdasta ei ollut varmuutta, mutta aina se iskee jossain kohtaa, yleensä viimeistään silloin kun alan taas oppimaan uutta.

Eikä minua oikeastaan yllättänyt kun hieman ennen vuoden vaihdetta tulin taas miettineeksi blogia ja kuvaamisesta kirjoittamista. En kuitenkaan heti tarttunut ajatukseen, mietin että katsellaan nyt vaan ensin miltä ajatus tuntuu. Tässä sitä kuitenkin taas ollaan, suurimpana syynä todennäköisesti taas se, että haluan purkaa oppimaani ja kokemuksiani tekstiksi.

Vuoden 2018 lopulla toteutin haaveeni nro 1 ja teetin muutaman kappaleen kalentereita hevoskuvistani. Yksi kalentereista jäi minulle kotiin, muutama meni sukulaisille lahjaksi ja yhden pääsin jopa arpomaan photoman facebook sivuilla. Vaikka blogi onkin ollut epäaktiivinen olen koittanut tuon fb sivun pitää suht koht aktiivisena. Facebook onkin osoittautunut tehokkaaksi kanavaksi etsiä malleja projekteihin ja muuten kuvattavaksi. Joskus luulisi monen olevan instagramissa, mutta sitä kautta kun huutelee niin harvemmin ketään ilmoittautuu.

Alla muuten kuva siitä teettämästäni kalenterista, tuli mielestäni aika kivan oloinen!

Koska tulevana vuonna haluan koittaa uusia asioita, kuvata uudenlaisia kuvia ja tavata hienoja hevosia, tein myös toisenlaisen päätöksen koskien tulevaa vuotta. Kuvaan koko vuoden 2019 lähinnä omia projekteja, sekä muutamia valitsemiani kuvauspyyntöjä, ja teen nämä ilman varsinaista rahan vaihtoa suuntaan tai toiseen. Tulevan vuoden prokkiksiin kuuluvat mm. tietyt rodut sekä kunnolliset studiokuvat (näistä lisää myöhemmin). Tämä mahdollistaa harjoittelun, itseni haastamisen, sekä kuvien käsittelyn omaan tahtiin. Pääsen hakemaan kunnolla sitä omaa suuntaani työnkulussa, käsittelyssä, toimitettavien kuvien määrässä (tai lähinnä millainen määrä on mahdollista toimittaa inhimillisissä ajoissa). Olen nimittäin viimeisen puolen vuoden aikana huomannut tulevani kokoajan vain kriittisemmäksi ja käytän huolitteluun kokoajan enemmän aikaa, haen tiettyä fiilistä. Usein huomaankin suunnittelevani tietynlaisen kuvan, sitten se kuvattaessa toteutetaan niillä resursseilla mitä on ja lopun teen jälkikäsitellen. Tämä sisältää usein mm. riimujen poistoa ja muuta jälkityöstöä, mihin saan uppoamaan aikaa todella paljon.

Viime vuodesta jäikin todella paljon kuvia varsinaisesti julkaisematta. Osa saattaa löytyä kuvagallerian puolelta, mutta paljon hienoja otoksia lähti ihan vain omistajille menemään. Katsotaan julkaisenko niitä näin vähän jälkikäteen täällä blogissa oppimistarinoiden tai käsittelyesimerkkien kera, vai jatkanko vain suoraan eteenpäin. Hyvin paljon nimittäin viime vuosi myös toisti itseään, ja esille voisi nostaa vain merkittävimmät kuvauskerrat (aaveen.net Mintun kanssa yhdessä toteutettu Yyterin reissu, keväiset syreeninkukkakuvat, ehkä jokunen varsakuva. Mitään muuta varsinaisesti mieleenpainuvaa ei tule mieleen.

Ihanaa kuitenkin miettiä samalla jo tulevaa vuotta, nyt jo on tapahtunut niin paljon. Osallistuin elämäni ensimmäiseen workshoppiin jo tammikuun alussa, mikä oli mielenkiintoinen kokemus. Lisäksi olen nyt jo oppinut paljon uutta valaistuksesta ja mielessä itää useita erilaisa rotukohtaisia ideoita. Katsotaan mitä tapahtuu ja onnistunko tulevana vuotena kehittämään itseäni hieman lisää. Sinänsä hauskaa, minun piti vähän malttaa ja harventaa kuvaamisia ja silti tammikuulle on jo 12 kuvakansiota otettuna. Katsotaan miten minun käy.

Tämän postausta koristavat ihana Idan 25v kuvat, minulle rakas mammaheppa täytti noin suuria lukemia toukokuussa 2018. Ajatella että sekin täyttää seuraavasksi jo 26 <3