Studiokuvat, mitä ne oikeasti on?

Ennen vuoden vaihdetta tein hullun huiman päätöksen! Seuraan paljon varsinkin saksalaisia hevosvalokuvaajia, ihailen heidän töitään ja haen sieltä inspiraatiota. Ulkomailla myös hevoset kuvataan ikäänkuin "oikeassa" studiossa. Kuvataan siellä näitä pimeältä oveltakin otettuja kuvia, mutta omaan silmään ovat kolahtaneet nämä oikeasti salamoilla ja muilla tarvittavilla härpäkkeillä (softboxit, varjot) otetut kuvat. Niissä on oma viehätyksensä, hevonen kiiltää, mutta valo ei silti ole samanlaista kuin suoraan auringosta tuleva. Kuten monet varmasti ovat huomanneetkin, niin itsekkin olen tykännyt ottaa noita ns mustataustaisia kuvia, mutta ikinä niissä ei ole ollut sellaista toivomaani särmää.

Siispä tein päätöksen, tutkin verkkokauppoja ja erilaisia speedlite valmistajia, salamoita ja kaikkea mahdollista, kunnes lopulta tein päätöksen ja tilasin kotiin muutaman inan tehokkaamman käsisalaman lisää. Ihan oikein "oikeita" salamoita minun ei ole mahdollista hankkia, eikä tällalailla harrastajan budjetoinnilla kai kannatakkaan.

Olen jo aikaisemmin jonkin verran lukenut valoista, valaistuksesta ja salaman käytöstä, mutta nyt mentiin jo aivan uudelle levelille. Voin ihan suoraan sanoa, että lähtökohtana oli se, etten ollenkaan hahmottanut mitä kannattaa tehdä ja miten. Salamoiden saavuttua otin muutamat testikuvat meidän kissoista kahdella valolla, niistä tuli aika kivoja, mutta lähinnä tämä testi oli tarkoitettu sille että saan jonkinlaisen käsityksen miten samaan syssyyn tilaamani lähettimet (teanseiver) toimivat testata salamoiden toimivuus.

Niinpä aloitin mittavat tutkimukset ylipäätään siitä, miten hevonen kannattaisi valaista. Katsoin usemman ihmisiin käytettävän set upin, etsin hevosiin käytettyjä valaisumenetelmiä, tutkin ja opiskelin, suunnittelin ja päättelin. Lähdin ihan nollasta rakentamaan omaa ja onneksi sain tutun mallin ensimmäiseksi testimallikseni. Jännittävin paikka oli riittävätkö nuo pikkusalamat ylipäätään hevosen kuvaamiseen edes jotenkin. Ihan niin paljon varaa noissa ei tulisi olemaan kuin kunnon ammattivehkeissä, mutta olisivatko ne edes suunnilleen riittävät.

Tiedättekö mikä helpotus oli kun saatoin todeta, että salamissa riitti teho? Ainakin sillä hetkellä ja siihen ensimmäiseen tilanteeseen. Kyllä, patterit noista loppuu suhteellisen nopeaan ja homma on hidasta, paljon hitaampaa kuin normaalisti, mutta sen verran kuitenkin toimii että sitä viitsii tehdä ja koittaa.

Ensimmäinen kuvauskerta oli siis lopulta hyvin yksinkertainen, salamat tuonne ja tänne, koitetaan riittääkö teho ja minkä osan hevosta mikäkin salama valaisee ja mihin mahdollisesti tarvitaan lisää. Tuon kerran jälkeen ei varsinainen ymmärrys vielä kasvanut, mutta opettelu saattoi viimein alkaa. Toiveena vielä jonain päivänä hallita valon määrää ja suuntaa siinä määrin, että saisi valoilla ja varjoilla luotua jopa tauluiksi kelpaavaa tuotosta, taiteellisempaa ja tavallisempaa halutulla tavalla.