Jottei kaikki menisi kuin saduissa, niin eihän sen ensimmäisen onnistuneen studiokerran jälkeen kaikki voi sujua kuin unelmissa. Toisella kerralla kohtasin sitten erittäinkin paljon ongelmia. Kontrasteista tulee liian kovia, en oikein hoksaa valojen suuntauksia, enkä etäisyyttä. Mille etäisyydelle sijoittaa, minne suunnata salamat. Enkä ole oikein edelleenkään varma minne ihmeeseen niitä osoittelin tuolla toisella kerralla. Hommaa ei myöskään helpottanut päivän poni, joka otti nämä kuvaukset vähän liiankin lungisti, suoraan sanottuna häntä ei kiinnostanut ollenkaan vaikka emäntä aukoi ja huitoi sateenvarjolla naaman edessä.
Ongelmia oli myös tarkennuksen saralla. Sillä vaikka näissä kuvauksissa ei varsinaisesti tarvitse olla paljoa ulkopuolista valoa (tällä hetkellä en sitä muutenkaan kaipaa, sillä en omaa erillistä studiotaustaa jalustoineen.. Kaikesta saa haaveilla...), niin pieni määrä valoa on kuitenkin ihan jees tarkennuksen kannalta. Oli nimittäin järjettömän vaikea tarkentaan poniin kun tarkennusmittarit eivät löydä paikkaa mistä napata kiinni. Seurauksena: liuta huonosti tarkentuneita kuvia missä ponilla on laama-ilme. Joka kuvaajan unelma!
Siispä turhat valokikkailut pois ja yritystä saada edes jotain kelvollista kameraan. Onneksi muutama jotenkin järkevä tuli, mutta ei niin kivaa kuin toivoin. Tärkeä oppimiskokemus kuitenkin tuokin, tämän jälkeen nimittäin lähdin vielä lisää lukemaan suuntauksesta ja ahmimaan muutenkin mahdollisimman paljon tietoa. Onneksi sentään sain lähettimet/vastaanottimet toimimaan siten kuin haluan, eli kanavat ja muut on nyt suurinpiirtein hallussa yksinkertaisella tasolla! (btw pienenä sivuvinkkinä: tämä on äärettömän hyvä sivusto käsisalamoiden opetteluun)
Näillä eväillä taas eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti