Rim light versio 2

Julkaisin pari viikkoa sitten postauksen, jossa ensimmäistä kertaa testasin oikein ajatuksella eläinten kanssa ns. "rim light" valaistusta. Kyseisessä postauksessa ensitestaajina olivat omat kissani ja testauksen sujuttua suurinpiirtein sujuvasti päätin ottaa myös toisen testauskerran. Tähän kertaan kuitenkin värväsin mukaani koiria, kaksi aika erilaista. En ole mikään koiratietäjä, eivätkä koirat varsinaisesti kuulu erikoisalaani, mutta onhan noita ihana kuvata! Ensimmäisenä testikaverina oli Espanjanvesikoira ja toisena Whippet. Kaksi aika erilaista koirarotua, ja oli mielenkiintoista ylipäätään tutkia miten valo näiden turkeissa käyttäytyi. Mennäänpä eteenpäin koira kerrallaan! Ensin kuva, sitten teksti:

Ensimmäisenä siis Espanjanvesikoira, jolla oli muuten aivan valloittava turkki! Ihana kikkara. Näissä kuvissa käytin muuten myös ensimmäistä kertaa taustakartokia kankaan sijasta. Oli aika kiva kun mikään ei ollut rypyssä! Tosin asettelu oli minulla ensin pielessä, mutta eiköhän se siitä. Nyt onkin hirmuinen hinku ostaa mm. pinkkiä, vaaleansinistä ja keltaista taustakartonkia.. Mutta takaisin asiaan. kuten kuvassa näkyy, niin tuon karvan kikkaraisuuden takia myös kuvan vaaleissa osissa säilyy hauska tummuksien ero kun kikkarat luovat oman varjonsa. Koiran väri itsessään taas luo omat haasteensa, kun musta herkästi meinaa hävittää itse itsensä, varisinkin tässä kun valo ei niin voimakkaasti pääse osumaan koiran mustiin kohtiin. Asento kuitenkin aika kiva ja valo osuu yllättävän hyvin koiraan, vaikka paljon se kuitenkin vuotaa ns. yli, mutta itse tässä pidän siitä että koirasta näkyy muutakin kuin vain valaistut ääriviivat.

Tuollainen mustan ja  vaalean turkin sekoitus luo kyllä muutenkin omat hankaluutensa valaistuksen kannalta, mutta sen pariin voisin pureutua joskus toiste, kunhan esimerkkikuvia ja kokemusta kertyisi hieman lisää.

Seuraavaksi oli Whippetin vuoro. Ensi silmäyksella kaksi hyvin samanlaista kuvaa. JES olen siis onnistunut jossakin, sillä onnistuin luomaan saman tyyppisen valosetupin kaksi kertaa peräkkäin siten, että valaistusta on kuitenkin välissä muutettu. Kuitenkin kun katsoo kuvia niin on niissä vähän erojakin. Ok koirat ovat voineet istua inan eri kohdissa, mutta kun katsotaan miten valo käyttäytyy tuolla karvassa niin näyttäähän se ihan erille! Whippetillä valo on jotenkin paljon suoraviivaisempaa suoremman ja lyhyemmän karvan vuoksi. Se valo juoksee ikäänkuin suorina viivoina ympäri koiraa, soljuen välillä sieltä täältä vähän yli, kun taas toisessa koirassa juurikin tuo karvojen kikkaruus rikkoo sen valon viivoja. Molemmista näistä kuvistahan pidän kovasti, hauska tosin myös huomata että asettelin koirat ihan samoin päinkin, vaikka hyvin olisin voinut kääntää jommankumman toiseenkin suuntaan. Nämä on molemmat kuvattu myös vähän alaviistosta, mikä näkyy hauskasti kuvassa, jotenkin yhdistettynä noihin ääriviivoihin jopa pientä majesteetillisuutta.

Haluanko tehdä näitä lisää? KYLLÄ. Haluanko luoda kokonaisen sarjan? KYLLÄ. Haluanko oppia käyttämään valoa näin muutenkin kuin ehkä vain profiilikuvissa? KYLLÄ.

Siinäpä taas vasta opeteltavaa. Onneksi on vielä pari valaisun verkkokurssia jäljellä, niitä voisi ruveta taas tuijottelemaan kunhan aikaa vain löytäisi.

0

Testiin ns. rim light

Kerran kun kaivoin kotona pienet diy studiokamppeeni esiin niin enhän studiohommia nyt voinut jättää omien kissojeni kohdalla vain yhteen kertaan. Siispä kamat pääsivät uudelleen käyttöön. Olen useampaan kertaan miettinyt, että haluaisin hevosille luoda ns. rim light setupin. Muutaman kerran tätä olen koittanutkin, ja tullut tulokseen, että ihan täydellisesti se ei näillä spekseillä ja välineillä vielä onnistu, mutta edestäpäin sain luotua jo jotakin aikaiseksi. Niinpä tämän kotitestin teemaksi tuli rim light, nyt kun kohteet olivat inasen pienmpiä. Toki nämä testikappaleet olivat liikkuvuudeltaan vähemmän hallittavissa  näin lähes itsekseen.

Niin sanotut low key kuvat on aina napanneet omaan silmään ja kuvamakuun. Onnistuessan ne ovat todella kauniita, niinsanotusti täyttää taulumateriaalia, ja low key kuva rim light:lla tuo kuvaan omaan silmään tietynlaista särmää ja herkkyyttä samaan aikaan. Se korostaa paljon muotoja, ja sen vuoksi tuntuikin että eläimen asento on tässä todella tärkeässä roolissa. Yksi haastetekijä vilkkailla kissoilla siis lisää. Rim light itsessään siis on sellainen, jossa valo tulee takaa/takaviistosta kohteeseen ja valaisee näin sen reunat tai inan siitä enemmän, miten kuvan on sitten itse suunnitellutkaan. Kohteen kameran puoli itsessään jää hyvinkin tummaksi, osassa kuvia jopa mustaksi. Esim täällä englanniksi selostettu erilisia rim light tyylejä. Tuo nyt oli ensimmäisiä mikä tuli googlesta vastaan, asiaa valaistuksestahan löytää hakemalla suhteellisen helposti.

Koska ensitestiä en pystynyt tekemään kissan kanssa sai rouva kukkaruukku toimittaa esitestaajan virkaa. Sen avulla suuntasin valoja ja säätelin niiden voimakkuuksia. Koska tilani oli pieni, ja käytössä ainoastaan ryppyinen lakana taustana, en voinut ottaa kissoista kokokuvia. Lakana niiden alla näytti suorastaan hirveältä, pää ja rintakuvia oli siis tilauksessa.  Muutenkin olisin voinut haluta salamia jopa vielä vähän alemmas, ainakin toiselta puolelta, mutta kolmijalat eivät vain taipuneet alemmas, joten sillä mentiin. Joskus olen kääntänyt salamat kyljelleenkin toki makaamaan, mutta tällä kertaa en niin mahtunut tekemään. Huomasin myös, että kissojen pienuuden takia valoa vuosi välillä jopa liikaa niiden kamerapuolelle jos ne liikkuivat vähääkään väärään asentoon. Helppoa vai? No ei, onneksi täällä kertaa minulla oli ihminen näitä lelikkittämässä,, mutta kyllähän nuo silti suht hallitsemattomasti sinkoilivat ympäriinsä. Pitänee taas jatkaa meidän älykkäämmän kissan koulutusta, viime kesänäkin se onnistui palkkauksen voimalla pysymään pitkäänkin paikallaan.

Muisti listana seuraavaan kertaan: 1. Pyydä paikalle assari joka kerta 2. hanki musta taustakartonki. 

3. älä polta elukoita puhki valolla

0

Studioharjoitus

Valojen kanssa kuvaaminen on ollut minulla aktiivisen epäaktiivisesti työn alla viimeisen vuoden. Kalusto ei päätä huimaa ja salamatkin ovat pattereilla käyvät, mutta ei se silti opettelua haittaa. Homma on hauskaa, se haastaa ja on mielekästä. Tällä hetkellä olen siinä tilanteessa, että saan taltioitua jonkinlaisen perusvalon eläimillä. Erikoisemmat valaisuyritykset onnistuvat silloin tällöin, mutteivät aina.

Kun aloitin homman minulla oli pelkät salamat. Vuoden kuluessa olen kuitenkin päässyt niin hyvään tilanteeseen, että käytössäni on myös jonkin näköinen taustateline kankaineen. Koska suurimmaksi osaksi kuvaan hevosia, piti tausta myös mitoittaa sen mukaisesti. Etsin pitkään sopivaa netistä, huonolla tuloksella. Keskusteltuani asiasta kuvausta harrastavan tuttavani kanssa hän innostui ideastani niin paljon että päätti rakennella minulle käyttööni soveltuvan taustatelineen. Nyt minulla on mahdollisuus 4m leveään ja 3m korkeaan telineeseen, soveltuu siis hyvin näille isommille eläimille.

Se täytynee myöntää, että jos todella haluaisi olla tällä studiopuolella tehokas, niin tarvitsisin käyttöni yli puolta isommat softboxit (okei, varmaan 3x isommat) + tehokkaammat verkkovirtakäyttöiset salamat. Nämä patterikäyttöiset ovat ihan näppärät siinä mielessä, että ne voi viedä mihin vaan, mutta niiden latausaika on välillä kovin pitkä, mikä tekee hevosen kuvaamisesta haastavaa. Eivätkä ne kyllä isompia softboxeja varmaan enää pystyisi valaisemaankaan. Niillä välineillä kuitenkin mennään mitä on mahdollista käyttää, ja on sitä näinkin muutama ihan kelvollinen ruutu saatu!

Tällä kertaa kuitenkin, hevosten sijaan, päätin kuvata pitkästä aikaa omia kissojani. Niihin verrattuna nuo nykyiset boxit ovat suuri valonlähde, joten homman pitäisi olla ihan hauskaa. Taino, kuvauksen kannalta hauskaa, muuten aika epätoivoista. Kyllä siinä kuvatessa oli kuulkaa assaria ikävä kun kaksi kissaa juoksentelee ja syöksyy ympäri olohuonetta kun niin on kivaa uudessa leikkipaikassa! Siinä ei kovin paljoa hienosäädetty valojen suuntia, eikä oikein muutakaan. Senkun toivottiin että kissa edes kerran pysähtyy sopivaan paikkaan, ja valaistiin koko kissan naama edes jotenkin. Assareiden merkitys kuvaustilanteissa kasvaakin nykyään kerta kerralta. Niistä voisin kirjoitella ihan oman postauksensa.

Olen kuitenkin suhteellisen tyytyväinen itse kuvien lopputulokseen (heh, näihin pariin hassuun kuvaan). Loppujenlopuksi niissä on aika kiva perusvalo siten, että mukana on joitain hailukoita varjojakin tuomassa muotoa kissan naamaan. Alkuun totki toinen valoista oli liian voimakkaalla, lähes polttaen puhki kissojen valkoiset alueet. Heti tämän huomatessani tein pienen muutoksen voimakkuuteen ja ongelma hävisi. Itse taustakankaan väri ei sopinut meidän kissoihin, joten jälkikäsittelyvaiheessa hieman muokkasin sitä molemmille sopivammaksi, lopulta aika helppo homma suorittaa tuollaisen simppelin potretin kanssa.

Siinä kuvatessani tulin samalla miettineeksi, että näitä pienempiä eläimiä varten voisi kyllä hankkia muutaman ihan taustakartongin. Pääisi helpommalla jälkikäsittelyssä, kun tausta ei ole kokoajan rypyssä. Hevosten kokoisilla kohteilla kangas on kätevämpi, sillä se menee kasaan ja pienempään tilaan. Yli 3m kartonkirullan liikuttaminen paikasta toiseen voisi olla melkoinen haaste nimittäin. Näille pienemmille kartonki voisi kuitenin olla edullinen ja hauska vaihtoehto, saisi värejäkin vaihdeltua näppärämmin.

Loppukommenttina täytynee todeta, että onneksi kuvasin, mutta harjoittelun kannalta helpompaa olisi ollut jatkaa sen kukkapurkin kanssa, jota käytin avuksi valojen säätämiseen enne kissojen tuontia paikalle. Ehkä tuo kukkapurkki pääsee kuvauskaveriksi seuraavalla kerralla kun treenailen vähän erikoisempia valaistuksia. Myös ihan perus rim light tekeminen pitäisi saada vakiinnutettua. Minulla on muutamia kuvausideoita mihin sitä tarvitsisin, sen tekeminen vaan on liikkuville kohteille yllättävän vaikeaa. Ainakin vielä tässä vaiheessa.

Ai että kuulkaa, kurkatkaapahan nämä kuvat isoina. Tuo tarkkuus on aivan ihanaa nyt kun sain kameran käytettyä huollossa!

2

Hetkellinen läpimurto

Viides studiotestikerta. Tarkoitus oli alunperin kuvata kolmea hevosta, mutta lopulta kuvattavia olikin kaksi. Aikataulujen kannalta huomattavasti mukavampaa. Viime kerroista viisastuneena jätin valot tällä kertaa kauemmas kohteista ja valaisusta tulikin heti huomattavasti helpompaa. Voidaan jopa sanoa, että tällä kerralla sain ensimmäisen studiotyyppisen kuvan, josta oikeasti pidin (kuva yllä, postauksen ensimmäisenä kuvana). Ensimmäistä kertaa kiiltoa tuli sopivasti, ja valoakin siten että jälkikäsittelyssä kuva oli helppo säätää kohdilleen. Pointsit myös tuolle mallille, nuori hevonen ja niin järkevän uteliaasti oli kiinnostunut mun härpäkkeistä! Ei paljoa välähdykset häirinneet.

Toinen illan kohteista oli kimo poniruuna, sopivan rauhallinen vähän pidempäänkin virittelyyn. Olen nyt näiden muutaman kerran perusteella todennut, että kimot ovat tässä hommassa itseasiassa yllättävän vaikeita. Niihin toki osuu valo paremmin, tai toisin sanoen ne näkyvät helpommin tummasta taustasta, mutta kimon karva ei kiillä samalla lailla kuin muiden. Kimo jää yllättävänkin mattapintaiseksi, joka antaa kuvalle ihan erilaisen sävyn.









Koitin illan aikana uudestaan tuota kurkkauskuvaa, ihan en vielä hoksaa miten valot pitäisi sijoitella saadakseni haluamani lopputuloksen. Hiukan tuurilla kuitenkin rautiaasta tuli aika hauskanen kuva johon hengityshuurut tuovat oman lisänsä. Jotenkin tuonne sivuun valo on tuotava, mutta millainen kulma olisi paras ja kuinka paljon haluan avata varjoja sitten tuolta kameran suunnasta.. Siinä vielä pohdittavaa. Voisin myös koittaa kertaalleen suunnata valoa enemmän kameran suunnasta kuin sivusta, voisi tulla hyvin erilainen lopputulos.

0

Koirakuvauksia

Harvemmin esittelen muita kuin heppakuvia, mutta nyt pläjäytän muutamat koirakuvat julki. Vaikka pääasiassa kuvaankin noita kaviokkaita nelijalkaisia, niin silloin tällöin eksyy jokunen koirakin kameran eteen. Niiden kanssa en toki ole vielä kovin kokenut, eli onnistuminen vaihtuu laidasta laitaan. 

Tällä kertaa homma oli aika simppeli, jokaisesta kuvatusta koirasta tarvittiin yksi ok kuva tummalla taustalla käyttöön. Minä tekemään työtä käskettyä, sohlasin lamppujen kanssa (onneksi meillä oli aikaa), koirat olivat kovin vilkkaita ja homma meni muutenkin hiukan nauruksi, mutta sain kuin sainkin muutaman ihan kelvollisen kuvan. Eivät nämä niitä kauniita upeita pehmeitä koirien studiokuvia ole mitä ammattilaisilla näkyy, mutta hyvä alku itselle. Hiemane ehkä enemmän tilaa olisin kaivannut itselleni, mutta nyt mentiin ahtaammassa. Ja sen voin todella todeta että pikkusalamat riittävät pienempien eläinten kuvaamiseen paremmin kuin hyvin!

0

Sä viet ne liian lähelle!

Jatketaan jälleen studiokuvien parissa. Tammikuun alussa en paljoa muuta kuvannutkaa, sillä miten voin oppia käyttämään laitteitani jos en systemaattisesti niillä kuvaa. Toki nyt on tätä kirjoittaessa mennyt jo useampi viikko ilman studiokuvien ottamista, mutta tämä johtuu pääasiassa siitä, että odottelen kuvausriimujen saapumista (näistäkin lisää myöhemmin). Kun ne saapuvat niin suunnittelen ottavani uuden treenijakson noiden valojen kanssa.

Neljännellä kerralla minun oli tarkoitus ottaa muttama kiva kuva perusvalolla. Eli lähteä taas hakemaan sitä suuntaa, miten saan hevosen valaistua parhaiten niin, että se pomppaa esiin tummasta taustastaan. Lisäksi halusin koittaa kuvata "kurkkauskuvan takaapäin". Tämän harjoittelu minun on aloitettava nyt jo, sillä mielessäni on tietyn tyyppinen kuva arabialaisten hevosten kanssa, ja haluaisin kyetä tämän kuvan joskus toteuttamaan. Kurkkauskuvassa nimittäin valon ei tarkoitus ole olla ihan vain pelkkä flättä tasavalo, vaan tarkoitus olisi jossain vaiheessa saada siinä toistumaan myös varjot mielenkiintoisella tavalla. Tähän on vielä pitkä matka, mutta jos lähdetään tästä flättävalosta ja siitä sitten jalostetaan pikkuhiljaa eteenpäin.

Tuossa oli siis avattuna kerran tarkoitus. Todellisuus on kuitenkin jännä, sillä se mitä oikeasti opin oli jotain ihan muuta. Olen nimittäin kokoajan tuonut hevoset liian eteen suhteutettuna valojen suuntaan! Ei ihme että saan aikaiseksi hieman omituisen vahvoja varjoja paikkoihin mihin en niitä haluaisi. Eikä ihme, että tuntuu ettei valoissa tehot riitä kun ne suuntautuvat kokoajan hevosesta ohitse! Haha kun itsensä voi tuntea tyhmäksi. Eikä tämä oivallus muuten näy vielä näissä PRE-tamman kuvissa, vaan se näkyi vasta seuraavana kuvatun suokin kuvissa. Tämä suokki nimittäin ei malttanut seistä, joten ratsastaja kävelytti sitä valojen läpi. Tästä syystä tulin sijoittaneeksi kuvan kohtaan, jossa suokki oli itseasiassa taaempana suhteutettuna valoihin kuin kuvissa näkyvä tamma, minkä johdosta siihen osui enemmän valoa. Vitsit kun se on pienestä kiinni...

Tällä kertaa koitin myös yhden valon tuomista hieman hevosesta takaviistoon, josko olisin saanut siten hevosen ääriviivoja hieman eroteltua taustasta. Käytin valonlähteenä kuitenkin kolmesta salamasta heikointa (mistä ilmeisesti vielä patterit loppuivat kesken kaiken), joten lopulta sen salaman olo oli yhtä tyhjän kanssa. Ideana kuitenkin tuo takaa tuleva "hiusvalon" tyyppinen valo on ihan kokeilemisen arvoinen, eli sitä pitää hieman kehitellä ja ehkä testata uudelleenkin. Tarvitsisi vain saada se valo paljon ylemmäs mitä se nyt oli...

0

Kolmas kerta, kolme hevosta

Palaamme workshopin maailmasta studiokuvien opetteluun. Voin tässä kohtaa jo mainita, että tällä kolmannella kerralla tuli studioon tarkoitettua taustaa ikävä, sen verran paljon maneesin valkoinen takaseinä heijasteli ja kummitteli kuvissa.

Tällä kolmannella kerralla otin pienoisen riskin, 3 hevosta peräjälkeen. Vähän jännitti miten jaksan ja miten patterit riittävät koko hommaan. Jos joku ihmettelee tuota oman jaksamisen kohtaa, niin tähän mennessä kaikki studiohommat on tehty arki-iltoina, joskus klo 20:00 maissa normaalin työpäivän jälkeen. Ja seuraavana aamuna tietenkin ollut taas töitä tiedossa. Inan meillä venähti, mutta onneksi tallin pitäjä otti asian erittäin positiivisesti. Iloisena yllätyksenä myös patterit kestivät paremmin kuin odotin, en joutunut vaihtamaan niitä kuin kerran!

Näissä kolmessa kuvattavassa olikin sitten edustettuna koko hevosten tummuus skaala. Oli yksi kärpäskimo, yksi ruunikko ja yksi musta. Näistä mustaa jännitin ehkä eniten, vaikka lopulta vaikeimmaksi osoittautui kimo. Helpoin oli jostain kumman syystä ruunikko. Jälkikäteen kuitenkin veikkaan, että ruunikko oli helpoin koska tähä asettelin ns. ajattelemani "perusvalon", jota lähdin sitten kimon ja mustan kohdalla muuntelemaan. Kimosta joko tein järjestäen liian tumman tai hävitin kaikki yksityiskohdat valoon, musta taas oli helppo saada kiiltelemään, mutta koitappa saada musta erottumaan mustasta taustasta. Helpommin sanottu kuin tehty. Näin jälkeenpäin ajateltuna vika oli taas valojen suuntauksessa, sekä hevosen sijoittelussa suhteutettuna valoon. Siitä seuraavissa postauksissa hieman lisää.

Nämä kaikki kuvaukset on siis toteutettu maaneeissa, yleensä n. klo 20:00 illalla tai sen jälkeen. Tähän on ihan yksinkertaisesti syynä se, ettemme vie kenekään treenausaikaa ja ulkona on riittävän hämärä taustan tummumiselle. Maneesissa homma taas on toteutettava siksi, että kalusto ei kestä yhtään tuulta, vaan ottaa kaatuakseen pienestäkin tuulenvireestä. Mitäpä muutakaan sitä voisi 120cm halkaisijan sateenvarjolta odottaa, kuin melkoista purje-efektiä. + Näin talvi aikaan kuvaajan sormet kiittävät edes inan lämpimästä maneesista!

2

Toisella kerralla kaikki pieleen

Jottei kaikki menisi kuin saduissa, niin eihän sen ensimmäisen onnistuneen studiokerran jälkeen kaikki voi sujua kuin unelmissa. Toisella kerralla kohtasin sitten erittäinkin paljon ongelmia. Kontrasteista tulee liian kovia, en oikein hoksaa valojen suuntauksia, enkä etäisyyttä. Mille etäisyydelle sijoittaa, minne suunnata salamat. Enkä ole oikein edelleenkään varma minne ihmeeseen niitä osoittelin tuolla toisella kerralla. Hommaa ei myöskään helpottanut päivän poni, joka otti nämä kuvaukset vähän liiankin lungisti, suoraan sanottuna häntä ei kiinnostanut ollenkaan vaikka emäntä aukoi ja huitoi sateenvarjolla naaman edessä.

Ongelmia oli myös tarkennuksen saralla. Sillä vaikka näissä kuvauksissa ei varsinaisesti tarvitse olla paljoa ulkopuolista valoa (tällä hetkellä en sitä muutenkaan kaipaa, sillä en omaa erillistä studiotaustaa jalustoineen.. Kaikesta saa haaveilla...), niin pieni määrä valoa on kuitenkin ihan jees tarkennuksen kannalta. Oli nimittäin järjettömän vaikea tarkentaan poniin kun tarkennusmittarit eivät löydä paikkaa mistä napata kiinni. Seurauksena: liuta huonosti tarkentuneita kuvia missä ponilla on laama-ilme. Joka kuvaajan unelma!

Siispä turhat valokikkailut pois ja yritystä saada edes jotain kelvollista kameraan. Onneksi muutama jotenkin järkevä tuli, mutta ei niin kivaa kuin toivoin. Tärkeä oppimiskokemus kuitenkin tuokin, tämän jälkeen nimittäin lähdin vielä lisää lukemaan suuntauksesta ja ahmimaan muutenkin mahdollisimman paljon tietoa. Onneksi sentään sain lähettimet/vastaanottimet toimimaan siten kuin haluan, eli kanavat ja muut on nyt suurinpiirtein hallussa yksinkertaisella tasolla! (btw pienenä sivuvinkkinä: tämä on äärettömän hyvä sivusto käsisalamoiden opetteluun)

Näillä eväillä taas eteenpäin.

0

Studiokuvat, mitä ne oikeasti on?

Ennen vuoden vaihdetta tein hullun huiman päätöksen! Seuraan paljon varsinkin saksalaisia hevosvalokuvaajia, ihailen heidän töitään ja haen sieltä inspiraatiota. Ulkomailla myös hevoset kuvataan ikäänkuin "oikeassa" studiossa. Kuvataan siellä näitä pimeältä oveltakin otettuja kuvia, mutta omaan silmään ovat kolahtaneet nämä oikeasti salamoilla ja muilla tarvittavilla härpäkkeillä (softboxit, varjot) otetut kuvat. Niissä on oma viehätyksensä, hevonen kiiltää, mutta valo ei silti ole samanlaista kuin suoraan auringosta tuleva. Kuten monet varmasti ovat huomanneetkin, niin itsekkin olen tykännyt ottaa noita ns mustataustaisia kuvia, mutta ikinä niissä ei ole ollut sellaista toivomaani särmää.

Siispä tein päätöksen, tutkin verkkokauppoja ja erilaisia speedlite valmistajia, salamoita ja kaikkea mahdollista, kunnes lopulta tein päätöksen ja tilasin kotiin muutaman inan tehokkaamman käsisalaman lisää. Ihan oikein "oikeita" salamoita minun ei ole mahdollista hankkia, eikä tällalailla harrastajan budjetoinnilla kai kannatakkaan.

Olen jo aikaisemmin jonkin verran lukenut valoista, valaistuksesta ja salaman käytöstä, mutta nyt mentiin jo aivan uudelle levelille. Voin ihan suoraan sanoa, että lähtökohtana oli se, etten ollenkaan hahmottanut mitä kannattaa tehdä ja miten. Salamoiden saavuttua otin muutamat testikuvat meidän kissoista kahdella valolla, niistä tuli aika kivoja, mutta lähinnä tämä testi oli tarkoitettu sille että saan jonkinlaisen käsityksen miten samaan syssyyn tilaamani lähettimet (teanseiver) toimivat testata salamoiden toimivuus.

Niinpä aloitin mittavat tutkimukset ylipäätään siitä, miten hevonen kannattaisi valaista. Katsoin usemman ihmisiin käytettävän set upin, etsin hevosiin käytettyjä valaisumenetelmiä, tutkin ja opiskelin, suunnittelin ja päättelin. Lähdin ihan nollasta rakentamaan omaa ja onneksi sain tutun mallin ensimmäiseksi testimallikseni. Jännittävin paikka oli riittävätkö nuo pikkusalamat ylipäätään hevosen kuvaamiseen edes jotenkin. Ihan niin paljon varaa noissa ei tulisi olemaan kuin kunnon ammattivehkeissä, mutta olisivatko ne edes suunnilleen riittävät.

Tiedättekö mikä helpotus oli kun saatoin todeta, että salamissa riitti teho? Ainakin sillä hetkellä ja siihen ensimmäiseen tilanteeseen. Kyllä, patterit noista loppuu suhteellisen nopeaan ja homma on hidasta, paljon hitaampaa kuin normaalisti, mutta sen verran kuitenkin toimii että sitä viitsii tehdä ja koittaa.

Ensimmäinen kuvauskerta oli siis lopulta hyvin yksinkertainen, salamat tuonne ja tänne, koitetaan riittääkö teho ja minkä osan hevosta mikäkin salama valaisee ja mihin mahdollisesti tarvitaan lisää. Tuon kerran jälkeen ei varsinainen ymmärrys vielä kasvanut, mutta opettelu saattoi viimein alkaa. Toiveena vielä jonain päivänä hallita valon määrää ja suuntaa siinä määrin, että saisi valoilla ja varjoilla luotua jopa tauluiksi kelpaavaa tuotosta, taiteellisempaa ja tavallisempaa halutulla tavalla.

0