Jatketaan jälleen studiokuvien parissa. Tammikuun alussa en paljoa muuta kuvannutkaa, sillä miten voin oppia käyttämään laitteitani jos en systemaattisesti niillä kuvaa. Toki nyt on tätä kirjoittaessa mennyt jo useampi viikko ilman studiokuvien ottamista, mutta tämä johtuu pääasiassa siitä, että odottelen kuvausriimujen saapumista (näistäkin lisää myöhemmin). Kun ne saapuvat niin suunnittelen ottavani uuden treenijakson noiden valojen kanssa.
Neljännellä kerralla minun oli tarkoitus ottaa muttama kiva kuva perusvalolla. Eli lähteä taas hakemaan sitä suuntaa, miten saan hevosen valaistua parhaiten niin, että se pomppaa esiin tummasta taustastaan. Lisäksi halusin koittaa kuvata "kurkkauskuvan takaapäin". Tämän harjoittelu minun on aloitettava nyt jo, sillä mielessäni on tietyn tyyppinen kuva arabialaisten hevosten kanssa, ja haluaisin kyetä tämän kuvan joskus toteuttamaan. Kurkkauskuvassa nimittäin valon ei tarkoitus ole olla ihan vain pelkkä flättä tasavalo, vaan tarkoitus olisi jossain vaiheessa saada siinä toistumaan myös varjot mielenkiintoisella tavalla. Tähän on vielä pitkä matka, mutta jos lähdetään tästä flättävalosta ja siitä sitten jalostetaan pikkuhiljaa eteenpäin.
Tuossa oli siis avattuna kerran tarkoitus. Todellisuus on kuitenkin jännä, sillä se mitä oikeasti opin oli jotain ihan muuta. Olen nimittäin kokoajan tuonut hevoset liian eteen suhteutettuna valojen suuntaan! Ei ihme että saan aikaiseksi hieman omituisen vahvoja varjoja paikkoihin mihin en niitä haluaisi. Eikä ihme, että tuntuu ettei valoissa tehot riitä kun ne suuntautuvat kokoajan hevosesta ohitse! Haha kun itsensä voi tuntea tyhmäksi. Eikä tämä oivallus muuten näy vielä näissä PRE-tamman kuvissa, vaan se näkyi vasta seuraavana kuvatun suokin kuvissa. Tämä suokki nimittäin ei malttanut seistä, joten ratsastaja kävelytti sitä valojen läpi. Tästä syystä tulin sijoittaneeksi kuvan kohtaan, jossa suokki oli itseasiassa taaempana suhteutettuna valoihin kuin kuvissa näkyvä tamma, minkä johdosta siihen osui enemmän valoa. Vitsit kun se on pienestä kiinni...
Tällä kertaa koitin myös yhden valon tuomista hieman hevosesta takaviistoon, josko olisin saanut siten hevosen ääriviivoja hieman eroteltua taustasta. Käytin valonlähteenä kuitenkin kolmesta salamasta heikointa (mistä ilmeisesti vielä patterit loppuivat kesken kaiken), joten lopulta sen salaman olo oli yhtä tyhjän kanssa. Ideana kuitenkin tuo takaa tuleva "hiusvalon" tyyppinen valo on ihan kokeilemisen arvoinen, eli sitä pitää hieman kehitellä ja ehkä testata uudelleenkin. Tarvitsisi vain saada se valo paljon ylemmäs mitä se nyt oli...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti