Hetkellinen läpimurto

Viides studiotestikerta. Tarkoitus oli alunperin kuvata kolmea hevosta, mutta lopulta kuvattavia olikin kaksi. Aikataulujen kannalta huomattavasti mukavampaa. Viime kerroista viisastuneena jätin valot tällä kertaa kauemmas kohteista ja valaisusta tulikin heti huomattavasti helpompaa. Voidaan jopa sanoa, että tällä kerralla sain ensimmäisen studiotyyppisen kuvan, josta oikeasti pidin (kuva yllä, postauksen ensimmäisenä kuvana). Ensimmäistä kertaa kiiltoa tuli sopivasti, ja valoakin siten että jälkikäsittelyssä kuva oli helppo säätää kohdilleen. Pointsit myös tuolle mallille, nuori hevonen ja niin järkevän uteliaasti oli kiinnostunut mun härpäkkeistä! Ei paljoa välähdykset häirinneet.

Toinen illan kohteista oli kimo poniruuna, sopivan rauhallinen vähän pidempäänkin virittelyyn. Olen nyt näiden muutaman kerran perusteella todennut, että kimot ovat tässä hommassa itseasiassa yllättävän vaikeita. Niihin toki osuu valo paremmin, tai toisin sanoen ne näkyvät helpommin tummasta taustasta, mutta kimon karva ei kiillä samalla lailla kuin muiden. Kimo jää yllättävänkin mattapintaiseksi, joka antaa kuvalle ihan erilaisen sävyn.









Koitin illan aikana uudestaan tuota kurkkauskuvaa, ihan en vielä hoksaa miten valot pitäisi sijoitella saadakseni haluamani lopputuloksen. Hiukan tuurilla kuitenkin rautiaasta tuli aika hauskanen kuva johon hengityshuurut tuovat oman lisänsä. Jotenkin tuonne sivuun valo on tuotava, mutta millainen kulma olisi paras ja kuinka paljon haluan avata varjoja sitten tuolta kameran suunnasta.. Siinä vielä pohdittavaa. Voisin myös koittaa kertaalleen suunnata valoa enemmän kameran suunnasta kuin sivusta, voisi tulla hyvin erilainen lopputulos.