Nuorten hevosten kuvaaminen

Aina välillä kameran eteen eksyy lunkien ponien lisäksi nuoriakin hevosia. Nuorten hevosten kuvaaminen on siitä jännittävä laji, että ikinä ei oikein voi tietää mikä lopullinen kuvasaldo tulee olemaan. Kun valmistaudun nuoren kuvaamiseen, varaudun jo etukäteen mielettömällä määrällä malttia, pitkäjänteisyyttä, aikaa, hyviä hermoja sekä varasuunnitelmia. Yleensä nimittäin nuorten kuvaaminen ei mene ihan niin suunnitellusti, kuin vanhan konkarin kanssa.

Miksi sitten näin? Kokemuksesta voin sanoa, että ensinnäkään kaikkia nuoria ei kannata edes yrittää seisottaa liian kauaa samassa paikassa (toisille se maximi aika on jotain 5 sekunnin luokkaa, toisille 30 minuutin...), toiseksi koulutuksen ollessa vielä kesken saattaa jokin hyvinkin perusasia kestää kauemmin kuin normaalisti, tai jokin asia ei onnistukkaan kuvaamiselle otollisella tavalla juuri sinä päivänä. Toki on niitäkin nuoria, jotka jo pienestä jaksavat seisoskella paikoillaan ja ovat kuvaamisen kannalta erittäinkin helppoja, mutta välillä vastassa on muutakin. Eikä kyse ole siitä, että hevosta ei olisi koulutettu, nuo nuoret kun reagoivat ympärillä tapahtuviin asioihin hieman herkemmin kuin vanhemmat jo kaikkeen tottuneet konkarit. Kun asioita vasta opetellaan, ei voi olettaa kaiken olevan hevoselle ihan selviöjuttuja.

Tästä esimerkkinä eräskin kuvaus, jossa olimme suunitelleet ottavamme ensin muutaman ratsastuskuvan pellolla nuoren kanssa ja sitten sen jälkeen pari pää ja kokokuvaa. Homma kuitenkin kääntyi päälaelleen, sillä vaikka nuori oli edeltävänä päivänä ollut kuin unelma, otti hän hieman kierroksia läheisestä traktorista, eikä ratsastus olisi ottanut onnistuakseen. Päätimme siis muuttaa suunnitelmaa tilanteen rauhoittamiseksi: nuori käteen ja metsään rämpimään sopivalle potrettikuvauspaikalle. Hieman rauhoittumista, seisomista, poseeraamista ja sitten vasta takaisin ratsastuksen pariin.

Potrettien jälkeen nuori satulaan ja selkäännousua hoitelemaan. Koska tällä kertaa selkään nousu oli nuoren mielestä kovin jännittävää, siedäteltiin ja harjoiteltiin hommaa jonkinkin aikaa, kunnes lopulta selkään voitiin nousta hyvällä fiiliksellä ja rennosti. Tämän jälkeen vasta päästiin varsinaisesti kuvaamaan.

Jos vertaa normaalia kuvauskertaa, jossa on lyhyt ratsastus ja potrettikuvaus, on se helposti alta tunnin juttu jos kuvauspaikat eivät ole kovin kaukana toisistaan. Kun mukaan tarvitaan kuitenkin malttia eikä koulutuksen takia tietyissä jutuissa voi hätäillä, niin nuoren kanssa tähän saatiin kulumaan n. 1,5h aikaa. Tässä nuorta ei prässätty, vaan mentiin hevosen tahdissa, jotta mikään ei menisi takapakkia ihan vain kuvaamisen takia.