Talven ensimmäiset kunnolliset lumijuoksut!

Ennen kuin palataan takaisin studiokuviin, niin siirrytään hetkeksi ulkoilmakuvaukseen. Tänä vuonna on ollut aivan huimat kelit ja hanget täällä lounaisessakin Suomessa. Näin helmikuussa nyt jopa harmitaa, että olen päässyt hyödyntämään tuota upeaa keliä niin vähän. Työssäkäyvän ongelmia: ole aina valoisaan aikaan työpaikalla, kuvaa ulkona vain ja ainoastaan viikonloppuisin. Kun siihen päälle itse vielä heppailee lauantaisin jäävät sunnuntait oikeastaan ainoiksi järkeviksi kuvauspäiviksi. Siinä onkin sitten tuurista kiinni miten kuten säät tuohon yhteen päivään osuvat. Itse pidän vielä peukkuja pystyssä, josko saisin helmi/maaliskuussa vielä jotain talvityyppistä kuvaa otettua, mutta sen jälkeen täytyy winter wonderland kuvat kai jo unohtaa ja alkaa suunnittelemaan kevättä.

Mutta, jottei nyt ihan jäjettömästi jää harmittamaan, niin ainaki yhdet kunnolliset lumilaukkakuvat saatiin ikuistettua tammikuussa. Kameran vanhemmasta pienoisesta tapaturmastakin huolimatta (tästä kerron myöhemmin erikseen) saatiin aikaiseksi muutamia oikeinkin mukavia ruutuja. Ja mikä parasta, aamu oli kuvauksen kannalta vallan ihana, lunta sopivasti, sekä kuvattavia kaksinkin kappalein, eikä jälkityöstöäkään tarvittu hirmuisia määriä! Silti kyllä olisin toivonut saavani enemmän tämän tyyppisiä kuvia talvelta.

Osa kuvista on kuvattu vapaana juosten, osa liinan päässä. Vapaana kuvatessa joka kerta korostuu niin omistajan kuin kuvaajankin hevosten tuntemus. Kuvaamista auttaa suuresti jos kykenee hiemankin ennustamaan, miten hevonen tulee tilassaa juoksemaan. Näistäkin kahdesta arvattiin heti jonkin juoksupätkän sijoittuvan aidatun alueen pitkälle sivulle, ja lopulta molemmat juoksivatkin tuota samaa linjaa jatkuvasti eestaas, eivät niinkään ympyrää. Hyvin usein hevoset myös pyrkivät juoksemaan portille, jos vain tietävät sen sijainnin. Tämä auttaa minua miettimään asennoitumista suhteessa hevoseen.

Niin karulta kuin se kuulostaakin, niin mitä hallitumpi hevosen tila ja juoksusuunta on, sitä parempia kuvia siitä saa. Osalle tuleekin yleensä yllätyksenä, kun ilmoitan naruriimulla juoksutuksesta tulevan parempia kuvia kuin vapaasta laidunlaukasta. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että laitumella vapaasti neliä rymytessään hevoset juoksevat pitkinä ja matalina. Pitkä ja matala juoksutyyli näyttää kuvissa harvemmin hyvältä. Kun vauhti taas on enemmän ihmisen hallitsema, on hevonen yleensä kootumpi ja tasapainoisempi, mikä näkyy kuvassa saman tien. Myös enemmän voimaa kuin vauhtia keräävä riehuminen on yleensä kuvassa näyttävämpää.