Testiin ns. rim light

Kerran kun kaivoin kotona pienet diy studiokamppeeni esiin niin enhän studiohommia nyt voinut jättää omien kissojeni kohdalla vain yhteen kertaan. Siispä kamat pääsivät uudelleen käyttöön. Olen useampaan kertaan miettinyt, että haluaisin hevosille luoda ns. rim light setupin. Muutaman kerran tätä olen koittanutkin, ja tullut tulokseen, että ihan täydellisesti se ei näillä spekseillä ja välineillä vielä onnistu, mutta edestäpäin sain luotua jo jotakin aikaiseksi. Niinpä tämän kotitestin teemaksi tuli rim light, nyt kun kohteet olivat inasen pienmpiä. Toki nämä testikappaleet olivat liikkuvuudeltaan vähemmän hallittavissa  näin lähes itsekseen.

Niin sanotut low key kuvat on aina napanneet omaan silmään ja kuvamakuun. Onnistuessan ne ovat todella kauniita, niinsanotusti täyttää taulumateriaalia, ja low key kuva rim light:lla tuo kuvaan omaan silmään tietynlaista särmää ja herkkyyttä samaan aikaan. Se korostaa paljon muotoja, ja sen vuoksi tuntuikin että eläimen asento on tässä todella tärkeässä roolissa. Yksi haastetekijä vilkkailla kissoilla siis lisää. Rim light itsessään siis on sellainen, jossa valo tulee takaa/takaviistosta kohteeseen ja valaisee näin sen reunat tai inan siitä enemmän, miten kuvan on sitten itse suunnitellutkaan. Kohteen kameran puoli itsessään jää hyvinkin tummaksi, osassa kuvia jopa mustaksi. Esim täällä englanniksi selostettu erilisia rim light tyylejä. Tuo nyt oli ensimmäisiä mikä tuli googlesta vastaan, asiaa valaistuksestahan löytää hakemalla suhteellisen helposti.

Koska ensitestiä en pystynyt tekemään kissan kanssa sai rouva kukkaruukku toimittaa esitestaajan virkaa. Sen avulla suuntasin valoja ja säätelin niiden voimakkuuksia. Koska tilani oli pieni, ja käytössä ainoastaan ryppyinen lakana taustana, en voinut ottaa kissoista kokokuvia. Lakana niiden alla näytti suorastaan hirveältä, pää ja rintakuvia oli siis tilauksessa.  Muutenkin olisin voinut haluta salamia jopa vielä vähän alemmas, ainakin toiselta puolelta, mutta kolmijalat eivät vain taipuneet alemmas, joten sillä mentiin. Joskus olen kääntänyt salamat kyljelleenkin toki makaamaan, mutta tällä kertaa en niin mahtunut tekemään. Huomasin myös, että kissojen pienuuden takia valoa vuosi välillä jopa liikaa niiden kamerapuolelle jos ne liikkuivat vähääkään väärään asentoon. Helppoa vai? No ei, onneksi täällä kertaa minulla oli ihminen näitä lelikkittämässä,, mutta kyllähän nuo silti suht hallitsemattomasti sinkoilivat ympäriinsä. Pitänee taas jatkaa meidän älykkäämmän kissan koulutusta, viime kesänäkin se onnistui palkkauksen voimalla pysymään pitkäänkin paikallaan.

Muisti listana seuraavaan kertaan: 1. Pyydä paikalle assari joka kerta 2. hanki musta taustakartonki. 

3. älä polta elukoita puhki valolla

0

Studioharjoitus

Valojen kanssa kuvaaminen on ollut minulla aktiivisen epäaktiivisesti työn alla viimeisen vuoden. Kalusto ei päätä huimaa ja salamatkin ovat pattereilla käyvät, mutta ei se silti opettelua haittaa. Homma on hauskaa, se haastaa ja on mielekästä. Tällä hetkellä olen siinä tilanteessa, että saan taltioitua jonkinlaisen perusvalon eläimillä. Erikoisemmat valaisuyritykset onnistuvat silloin tällöin, mutteivät aina.

Kun aloitin homman minulla oli pelkät salamat. Vuoden kuluessa olen kuitenkin päässyt niin hyvään tilanteeseen, että käytössäni on myös jonkin näköinen taustateline kankaineen. Koska suurimmaksi osaksi kuvaan hevosia, piti tausta myös mitoittaa sen mukaisesti. Etsin pitkään sopivaa netistä, huonolla tuloksella. Keskusteltuani asiasta kuvausta harrastavan tuttavani kanssa hän innostui ideastani niin paljon että päätti rakennella minulle käyttööni soveltuvan taustatelineen. Nyt minulla on mahdollisuus 4m leveään ja 3m korkeaan telineeseen, soveltuu siis hyvin näille isommille eläimille.

Se täytynee myöntää, että jos todella haluaisi olla tällä studiopuolella tehokas, niin tarvitsisin käyttöni yli puolta isommat softboxit (okei, varmaan 3x isommat) + tehokkaammat verkkovirtakäyttöiset salamat. Nämä patterikäyttöiset ovat ihan näppärät siinä mielessä, että ne voi viedä mihin vaan, mutta niiden latausaika on välillä kovin pitkä, mikä tekee hevosen kuvaamisesta haastavaa. Eivätkä ne kyllä isompia softboxeja varmaan enää pystyisi valaisemaankaan. Niillä välineillä kuitenkin mennään mitä on mahdollista käyttää, ja on sitä näinkin muutama ihan kelvollinen ruutu saatu!

Tällä kertaa kuitenkin, hevosten sijaan, päätin kuvata pitkästä aikaa omia kissojani. Niihin verrattuna nuo nykyiset boxit ovat suuri valonlähde, joten homman pitäisi olla ihan hauskaa. Taino, kuvauksen kannalta hauskaa, muuten aika epätoivoista. Kyllä siinä kuvatessa oli kuulkaa assaria ikävä kun kaksi kissaa juoksentelee ja syöksyy ympäri olohuonetta kun niin on kivaa uudessa leikkipaikassa! Siinä ei kovin paljoa hienosäädetty valojen suuntia, eikä oikein muutakaan. Senkun toivottiin että kissa edes kerran pysähtyy sopivaan paikkaan, ja valaistiin koko kissan naama edes jotenkin. Assareiden merkitys kuvaustilanteissa kasvaakin nykyään kerta kerralta. Niistä voisin kirjoitella ihan oman postauksensa.

Olen kuitenkin suhteellisen tyytyväinen itse kuvien lopputulokseen (heh, näihin pariin hassuun kuvaan). Loppujenlopuksi niissä on aika kiva perusvalo siten, että mukana on joitain hailukoita varjojakin tuomassa muotoa kissan naamaan. Alkuun totki toinen valoista oli liian voimakkaalla, lähes polttaen puhki kissojen valkoiset alueet. Heti tämän huomatessani tein pienen muutoksen voimakkuuteen ja ongelma hävisi. Itse taustakankaan väri ei sopinut meidän kissoihin, joten jälkikäsittelyvaiheessa hieman muokkasin sitä molemmille sopivammaksi, lopulta aika helppo homma suorittaa tuollaisen simppelin potretin kanssa.

Siinä kuvatessani tulin samalla miettineeksi, että näitä pienempiä eläimiä varten voisi kyllä hankkia muutaman ihan taustakartongin. Pääisi helpommalla jälkikäsittelyssä, kun tausta ei ole kokoajan rypyssä. Hevosten kokoisilla kohteilla kangas on kätevämpi, sillä se menee kasaan ja pienempään tilaan. Yli 3m kartonkirullan liikuttaminen paikasta toiseen voisi olla melkoinen haaste nimittäin. Näille pienemmille kartonki voisi kuitenin olla edullinen ja hauska vaihtoehto, saisi värejäkin vaihdeltua näppärämmin.

Loppukommenttina täytynee todeta, että onneksi kuvasin, mutta harjoittelun kannalta helpompaa olisi ollut jatkaa sen kukkapurkin kanssa, jota käytin avuksi valojen säätämiseen enne kissojen tuontia paikalle. Ehkä tuo kukkapurkki pääsee kuvauskaveriksi seuraavalla kerralla kun treenailen vähän erikoisempia valaistuksia. Myös ihan perus rim light tekeminen pitäisi saada vakiinnutettua. Minulla on muutamia kuvausideoita mihin sitä tarvitsisin, sen tekeminen vaan on liikkuville kohteille yllättävän vaikeaa. Ainakin vielä tässä vaiheessa.

Ai että kuulkaa, kurkatkaapahan nämä kuvat isoina. Tuo tarkkuus on aivan ihanaa nyt kun sain kameran käytettyä huollossa!

2

Editointiavustajien esittely

Näitä on lähes mahdoton saada samaan kuvaan siivosti samaan aikaan. Onneksi sain yhden tuurilla onnistumaan!

Toinen heistä saattoi vilahtaa blogin puolella jo viime keväänä. Vuoden alussa heidän määränsä kuitenkin kasvoi, ja nykyään nämä ovat erottamaton osa editointiprosessia. Tavalla tai toisella. Hienolta nimeltään nämä "avustavat tahot" ovat Funkyjamm's Cottonbubbelgum ja Alchemist Clos de´Ambonnay. Tutummin niitä kuitenkin kutsutaan nimillä "Tami" ja "Lene". Lajiltaan nuo kaksi alienia ovat kissoja, kyllävain, kissoja. Eivät Tyrannosaurus rexejä, syöpäeläimiä tai rottiakaan, kuten mieheni näitä puolitoista vuotta sitten kuvasi. Tarkemmin sanottuna rodultaan nämä kaksi ovat Cornish Rexejä.

"Päivää päivää" T. Tami

Tami (Funkyjamm's Cottonbubbelgum) on ensimmäisemme. Se on 10.2.2016 syntynyt uroskissa, (mikäli näin lonkaltaan muistan oikein tuon päivämäärän) ja se saapui talouteemme kesän alussa n. 13 viikkoisena pikkupentuna. Tami on ehta helsinkiläinen, ja käyttäytyykin kuten suuressa kaupungissa syntyneen kissan arvolle sopii. Tami on parivaljakosta se harkitsevainen. Se leikkii aina silloin tällöin 10 sekunttia kerrallaan, katselee, vaanii ja lopulta tekee pienen hyökkäyksen energioitaan säästellen. Se on mamman muru, joka osoittaa kyllä paljon rakkautta, mutta omalla harkitsevalla tavallaan. Myös miehelle sopivin tavoin se on rohkea, ei pahasti stressaa, eikä jännitä uusia asioita. Parhaina kavereina sillä ennen Lenen tuloa oli pari koiraa, joita oli kiva höpläyttää aina silloin tällöin, kun niitä näki. Tälle kissalle maharapsut ovat täysin käsittämätön asia, mutta kaulaa saisi mamma rapsuttaa joka ikinen päivä, mielellään aamuisin ja iltaisin. Halutessaan tämä kaveri osaa olla TODELLA kovaääninen. Esimerkiksi jos hänen arvonsa jätetään oven ulkopuolelle, tai hän ei pääse hattuhyllylle. Ääntä kuitenkin käytetään harkiten, komentamismielessä. Paras leikki ikinä on painiminen, mutta nykyään Tamin suurin harrastus on Lenen puhdistaminen.

Kukkuu! T. Lene

Lene (Alchemist Clos de´Ambonnay) on pesueemme tuoreempi jäsen. Se on 17.10.2016 syntynyt tyttö ja tuli meille n. 16 viikkoisena, eli helmikuussa 2017. Tätä ennen toki pentua oli käyty katsomassa varmaan sen 7 kertaa, onhan Lene ehta Turkulainen. Turkulaiseen tapaan Lene on hieman höntti, se on näistä kahdesta se "leluhullu villiviikari, jolla on pari ruuvvia löysällä". Energiaa riittää niin paljon kuin sen kanssa jaksaisi leikkiä, ja Tami hänen kanssaan painia. Lene onkin se, jonka näkee tekevän käsittämättömiä volttihyökkäyksiä ilmaan ihan ilman mitään syytä tai lelua, juoksevan ympäri taloa kuin päätön kana, tai löytää omista jaloistaan valmiina kamppaamaan pahaa-aavistamattman mamman. Lene on aina kiinnostunut kaikesta, vaikka uusia ihmisiä kohtaan pitää ensin olla vähän varovainen. Tämä kyllä unohtuu heti 10 sekunnin jälkeen. Ruoka on myös tämän pikkukissan rakkaus. Kun ruokapurkki kaivetaan esiin alkaa armoton huutaminen ja puskeminen. Ruoka hotkaistaan nopeasti alas, ja tämän jälkeen kärkytään kohti Tamin kippoa, jos vaikka saisi varastettua Taminkin ruuat. Lene osoittaa omaa rakkauttaan paljon suoremmin kuin Tami, se tulee jatkuvasti silitettäväksi, puskee ja kehrää kovempaa kuin maukuu. Vieraitakin hän rakastaa aina niin kovasti, kunhan se ensimäminen 10 sekunttia on ohitettu.

Heidän yleisimmät editoinnin auttamisen muotonsa kohdistuvat psykologiseen valmentamiseen. Seuraavana eriteltynä näiden kahden muutamia yleisesti käyttämiä valmennusmenetelmiä.

1. Näppäimistöllä kävely (molempien toimesta) - Sekoittaa parhaimmillaan Lightroomin jopa puoleksi tunniksi antaen taukoa kuvankäsittelystä, muutamia sanoja sadattelua ja vihaisia ilmeitä.

2. Isolta näytöltä metsästäminen (Lene toteuttaa) - Minkä tahansa eläimen kuvan ollessa näytöllä, Lene istahtaa näytön eteen ja alkaa huitomaan sitä tassuillaan. Aiheuttaa mammassa epätoivoista kuikuilua näytön taakse ja silmien lepuuttamista.

3. Kova ääninen huuto ovelta (Tami toteuttaa) - Nouse nyt mamma penkistä välillä, ettei pylly leviä kokonaan!

4. Sylissä nukkuminen (molemmat toteuttavat) - tehostetut työtunnit, koneen edessä istuja ei kehtaa liikkua kun niin nätisti nukkuvat siinä jalkojen päällä.

5. Järjetön hepulointi (Lene aloittaa, tami seuraa) - Tähän ei tarvita edes mitään syytä, eikä editoinnin aloittamista. Tätä tehdään aina kun huvittaa ja koko talo saa tästä aina hyvät naurut. Kun jompikumpi aloittaa hepulin, kohta on täydellinen ralli/formula-autoilu meininki päällä.

Järkeä päässä? Ei niinkään. Söpöjä? Kyllä vaan ♥

Pikkutami 20.5.2016

Minilene 11.1.2017

Miltä tuntuu ajatus siitä, että editointiavustajat seikkailisivat postauksissa joskus ja jouluna?

6