Kahdet kisat päivässä

No nyt pitää kiirettä, kahdet kisat samana päivänä. Vielä niin, että ehtii molempiin. Ei kovin paljoa ehdi kyllä huilia välissä. Kävin siis KMR:n järjestämässä Kotimäki Derbyssä (alue-este) ja Pellonpään tallin harjoitusestekisoissa. Tosin kaikki ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin.

 

Aamulla ensimmäisenä otin suunnan siis Kotimäkeen. Siinä sitä ajatteli, että jes! Vihdoin pääsee taas kuvaamaan estekisoja. Tähän väliin astuu kuitenkin suuri mutta.. Ne ajoitukset ja valotukset. Voiko aamusta enemmän pieleen enää edes mennä? Oikeastaan ongelmat jatkui koko sen ajan kun siellä kisoissa olin katsomassa. Joko kuva oli hyvin tumma tai sitten melkein valkoinen ja en ollenkaan osunut siihen hyvään kohtaan hyppyä, mikä jo niin mukavasti onnistui viimevuoden puolella. Ehkä uskallan laittaa osan syytä ensimmäisen kuvauskerran piikkiin. Onneksi sentään ajoitukset hiukan parantuivat loppuakohden. Päälimmäiseksi fiilikseksi jäi kuitenkin tunne siitä, voiko valotuksia oikeasti mokata noin pahasti..

 

Onneksi esteet sentään olivat mielenkiintoisia ja kisoja oli hauska seurata! Lisäksi sain paikalle seurakseni Marin (hiipuva.kuvat.fi), joten sainpahan kuvaamisen kylkeen vielä hyvää seuraakin.

Muutama kuva kotimäeltä:

 

Näitä ainoita onnistuneita kuvia luokasta 1

Puskaeste oli hauskan näköinen!

Luokan 2 edetessä, alkoi näkyä vilauksia viimevuoden onnistumisita. Ehken olekkaan niin toivoton!

Banketti oli ehdottomasti yksi omista suosikkiesteistä. (vaikken sitä osaakkaan kuvata)

Luokassa 3 alkoi sitten taas tulla varjoja

Myös tukki oli jännä. Vaikka unohdin sen kokoajan...

 

Kotimäen kisoista lähdin ennen viimeisen luokan alkua, ajelin kotiin, hyppäsin pyörän selkään ja otin suunnan kohti Pellonpäätä. Voin muuten kertoa että oli aika hutera olo siinä pyörän selässä kun en ole pyörällä varmaan yli viiteen vuoteen ajanut. Onneksi pysyin pystyssä, olihan matkassa kuitenkin aika paljon rikkoutuvaa tavaraa.

 

Pellonpäässä hieman sama linja kuitenkin jatkui kuin kotimäellä. Esteet oli sillälailla sijoiteltu, ettei ollut oikeastaan muuta mahdollisuutta kuin kuvata suoraan vastavaloon. Ja siitäkös hypin riemusta ilmaan... Vastavalo ei ole ikinä ollut minun ykköslajejani, aina kun on hiemankin tummempi hevonen niin hevosen saan valotettua ok, mutta se tausta, se jää aina ihan valkoiseksi tai ylikirkkaaksi. Ja niinhän vähän kävi nytkin. Mutta tälle ei nyt enää mitään mahda, toivottavasti ensikerralla paremmin. Ajoitukset sentään rupesivat nappailemaan pikkuhiljaa kiinni.

 

Muutama kuva näistä kisoista: