Kouluvalmennuspohdintaa

Varoitus, mikäli et jaksa lukea pitkiä kouluvalmennuspostauksia, hyppää tämän ylitse.

Postauksen kuvat ovat koulukisakuvia muutamia viikkoja aikaisemin.

 

 

Päästiin Idan kanssa jälleen yksityisvalmennukseen hiomaan kuskin taitoja hieman paremmiksi. Kouluvalmennuksen aiheena, noin suurpiirteisesti, olivat takaosakäännökset, lisätty käynti ja koottu käynti sekä laukkavoltit. Toki seassa keskityttiin muuhunkin, mm. asetuksiin ja kokoamiseen. Kuski kysyi myös jälleen apua käden paikan ongelmiinsa ja itseasiassa unohti kysyä apua painon siirron ongelmiin. Sitä pitääkin muistaa kysyä ensikerralla.

 

Itsenäisen alkuverkkailun jälkeen valmentaja saapui paikalle ja päästin aloittamaan. Heti ensikäsittelyyn otettiin takaosakäännökset. Koska kuski ei ollut kauheasti tehnyt niitä ennen aloitettiin sen fiiliksen hakemisella. Ei tehty mitään 180 asteen käännöksiä vaan ensin haettiin asetukset oikeanlaiseksi, pohkeen paikat käytiin läpi ja teoriassa mitä tapahtuu ja miten ei saa käydä. Jo tässä vaiheessa tiesin, että minulla tulee olemaan ongelmia painon kanssa, tulen jäämään jälkeen ja en saa painoa tarpeeksi sisätakajalan päälle. No niihin onneksi päästiin käsiksi. Jokatapauksessa, aloitettiin siis tekemällä kentän keskellä ihan 360 käännöstä, periaatteessa vähän niinkuin jatkuvaa piruettia käynissä, ja mooooooooonta kertaa. Siinä sitten haettiin fiilistä siitä, milloin hevonen oikeasti polkee ja kääntää, milloin taas se kiemurtaa, tekee napakäännöstä tai vääntää vuohisiaan. Muutamaan otteeseen saatin ihan hyvää käännöstä, sitten meni napakäännökseksi ja kertaalleen tehtiin "oikeaoppista takaosakäännöstä, mutta liian laajana". Täytyy kyllä myöntää, että ne muutokset oikean käännöksen ja napakäännösten yms välillä olivat niin nopeita ja hetkellisiä, ettei kuski niitä aina ehtinyt edes tuntemaan. Ja sen oman painonsiirron kanssa meinasi tulla epätoivon hetkiä. Painoon otettiinkin avuksi lautasten katsominen, joka auttoi toiseen suuntaan.

 

 

Kun käännöksiä oli tehty molempiin suuntiin jonkun aikaa ja rupesivat sujumaan edes vähän paremmin niin otettiin laukka suoraan mukaan. Takaosakäännöksestä oli tarkoitus nostaa suoraan laukka. Ei muuten onnistunut ihan leikiten. Myöhässä oltiin kokoajan askeleen/parin verran. Kerran kaksi saatiin ihan ok nostoa, toisessa kuski tosin taas jäljessä istunnan kanssa. En oikein hallitse vielä tuota uutta tyyliä nostaa laukka, mutta eiköhän se siitä. Tästä laukasta sitten suoraan käyntiin ja käynnissä uuden rehellisen asetuksen hakeminen. Sisäohja tekee pientä kutittelevaa liikettä moneen kertaan hetken aikaa, houkuttelee hevosta. Kun hevonen reagoi rentoutettiin ja pyrittiin saamaan hevonen jäämään asettuneeksi. Tästä sitten uudestaan keskelle takaosakäännöksiin ja uusiin nostoihin.

 

"Onko lisätty käynti sulle kuinka tuttu?" Alkoi seuraava tehtävä. No periaatteessa se on, käytännössä ei niin tuttu. Siispä jälleen teoria osuus läpi, mitä siinä tapahtuu, mitä pitäisi tapahtua ja miten. Ja neuvona oli kasvattaa sitä käyntiä pikkuhiljaa. Ikäänkuin hieroo/silittää säkää edestakaisin käynnin tahdissa ja kun se käynti lähtee pitenemään ja sujumaan niin ottaa lantiota tahdittamiseen vaan lisää mukaan. Hankalaa oli löytää se tahti, muutaman kerran sain sen tosissani kohdilleen, useimmiten taidettiin mennä ponin kanssa lievästi eri tahdissa aina jossain välissä. Samoin kun otettiin kokoaminen mukaan lyhyillä sivuilla, niin ei pohkeet meinanneet pysyä kiinni ja takaosa lähti aina välillä vähän luistelemaan. Näihin lisättiin sitten lyhyen sivun keskellä takaosakäännös, joka ei ensimmäisellä kerralla mennyt ihan kuin strömsössä... Mutta itseään niskasta kiinni ja seuraava paremmin.

 

 

Tämän jälkeen tehtiin ikäänkuin kouluradan pätkää, johon oli yhditetty kaikkea ylempää. Meni niin mönkään, kuin hyviäkin pätkiä. Pääasialliset virheet kokoamisessa ja takaosakäännöksessä. Takaosakäännös lähti yleensä vähän väärästä kohdasta, unohdin rentousvälin puolet kerroista vaikka itse käännöksen loppuosa olisikin ollut ihan ok. Kokoamisen tein joko liian nopeasti tai en riittävästi ja sitten pohkeet eivät olleet tarpeeksi kiinni.

 

Vielä lopuksi ennen loppuraveja keskityttiin laukkaan ja tehtiinkin aina päädyistä voltit. Näillä volteilla pyrittiin ratsastajan kannaltaa siihen, että en kaatuisi kumpaakaan suuntaan. Idan kanssa kun teen tätä kovin helposti. Samalla haettiin myös laukan rytmiä ja oikeaa aikaa käyttää pohjetta. Rupean nimittäin helposti liikaa ylläpitämään idan laukkaa, minkä johdosta kaiken laatu sitten huononee. Eli aina kun lantio keikkaa laukan tahtiin eteenpäin voi pohjekkin käydä. Ei siellä toisessa välissä ollenkaan, hevosen jalkojen täytyy olla maassa, jotta se saa voimaa siihen laukkaan pohkeen käskystä. Toinen minkä kanssa oli laukassa tänään vaikeuksia oli jalkojen rentous. Eivät ne mitkään puupökelöt olleet, mutta eivät kyllä aivan rennotkaan ja pienikin horjahdus tai "jalkakramppi" johonkin suuntaan ja Ida olikin sitten jo käynnissä. Hevosella taas pyrittiin säilyttämään asetus, sinne uospäin kun olisi niin kiva kurkkia kokoajan.

 

 

 

Ennen loppuraveja kuski kysäisi vielä noista käsistä, ja vinkkejä saatiinkin hyvä kasa niiden harjoittamiseen. Käden paikkaa oli hyvä hakea päästämällä koko käsi aivan rennoksi ja nostamalla se sitten oikeampaan paikkaan. Samoin ohjeet siihen, minne saakka kyynerpää saa tulla taakseppäin oli tarpeen. Kyljen ohihan kun se ei saa tulla. Raippaa pystyi myös käyttämään hyödyksi ranteen suoristamisessa, sekä käden oikean suunnan hakemisessa. Tätä minun täytyykin käyttää paljon vasempaan käteeni. Voisi vetristää sitä rannetta mikä on murtunut vähän turhan monta kertaa, ja joka jää helpommin jumiin. Ja loppuraiveissa näitä on kuulemma aina oikein hyvä miettiä, kun hevonen menee pidempänä ja rennompana saa keskittyä vain itseensä, jonka johdosta huomasin myös itse esimerkiksi jumissa olevat hartini ja valkku sanoikin, että siellä voi sitten tehdä jotain kevätjuhlaliikkeitä niiden vetristämiseksi oikein hyvin.

 

Siinä suurinpiirtein mitä sain valmennuksesta jälleen irti. Nyt vaan taas odotellaan, että tuo valmentaja tulee taas tännepäin. Heti jo sanosinkin (kun minulta kysyttiin), että kyllä, uudestaan haluan taas hänen tunnilleen!

 

Muistuttelen edelleen, että otan mielenkiinnolla vastaan postauehdotuksia. Niin erikoispostaus kuin muitakin. Samoin haluaisin tietää, että minkälaista juttua haluaisistte kuulla noista kuvausreissuista? Mitä haluaisitte niihin postauksiin? Näihin kuviin ja tunnelmiin jätän teidät tälläkertaa. Palailkaamme taas pian kuvauspostausten merkeissä. Joko kisakuvaus tai Tukholman vanhan kaupungin kuvien merkeissä.