Kahden päivän vertailua

Huonoa ja hyvää, pienen ponin kanssa

Vertailtavana on nyt kahdet treenit poniruunan Kvarcas kanssa. Tutummin kutsumme poikaa toki Krokoksi. Näin lyhyesti esiteltynä, kroko on ratsastuskoulun käytössä oleva poni, jolla menin nyt perjantaina koulun tunnilla sekä valmennuksessa lauantaina. Kilpikonnamaisesta  vauhdistaan huolimatta, poni on aika veikeä tapaus.

Perjantaina poika oli aika virkeällä tuulella, suitset laitettua seisoi karsinassa fiiliksellä "joko me mennään", ja tuo fiilis jatkui mukavasti koko tunnin lävitse. Hieman oli noille kääntäville pohkeille kuuro ja meinasivat lavat lähetä matomaisesti sillointällöin karkuun. No raipan siirto ulkokäteen auttoi toisessa suunnassa, toisessa jäi vähän vajaaksi kun tajusin sitä vasta puolen tunnin jälkeen ruveta korjailemaan. Muuten pohkeeseen vastasi ylipäätään ihan kiitettävästi, parantamisen varaa silloin tällöin toki löytyy, mutta nyt ei ollut ollenkaan matelu päivä. Kaikkein positiiviten yllätyin tuona päivänä laukannostoista oikealle. Nousivat oikein tyylikkäästi, kuin hdastetussa elokuvassa ja takaosaa käyttäen, oli kuulemma aika jännän näköistä kun sen ei niin usein nää noita nostoja siististi tekevän.

Sitten voitaisiin sanoa muutama sana päivän peruutuksista.. Ne, no ne sujuivat ja eivät sujuneet. Ensimmäisestä suuntaansa tuli yleensä aika kiva, suora vaikkakin aselten tarmokkuus ei ihan riittänyt aina. Samoin viimeinen saattoi olla ihan hyvä, mutta se kaikki siinä välillä. Mennään vinoon oikealle, vasemmalle ja taas oikealle. Kokoajan korjataan ja venkslataan, sitten pari askelta suoraan ja taas vinoon. Onneksi välillä se muutamakin hyvä askel riittää.

Sitten lauantain valmennukseen. Tässä jo ehtisinkin miettiä, että miten poni voikin olla niin samanlainen, muta niin erilainen, kuin edeltävänä päivänä. Virkeähän tuo oli alkuun lauantainakin, mutta taisi todeta lämmittelyjen jälkeen, että eikös tämä nyt ollut tässä. (lämmittelemme siis aina itsenäsesti ennen valmentajan tuloa) Lämmittelyn aikana vastasi kivasti pohkeeseen ja liikkui melkeinpä eteenpäinkin, mutta kun itse tunti alkoi kävi ponin moottori puoliteholla. Ei se nyt ihan laiskimmasta päästä ollut, muttei ihan riittävän tehokaskaan. Kyllä siihen sillointällöin tunnin aikana saatiin moottoriakin, mutta aika ylläpidettävä malli se oli.

Tälläkertaa taas lapa meinasi lähteä karkuun oikealle. Sitä siis suoristeltiin ja voltin kautta tehtävät lyhyet avotaivutuspätkät menivätkin ihan kivasti sen jälkeen kun saatiin myös se oikea lapa sieltä mukaan. Tosin ravilisäyksistä ei meinannut sitten taas tulla mitään, melkein hävetti, mutta sitä se elämä joskus on. Ja loivalla kiemurallakin, missä piti taivutella sitten kiemuran suuntaisesti, ravimme kokoajan loistavasti hiipui olemattomiin, mistä saimme lahjakkaastikkin sitten kuulla.

ja se suu piti aukasta just sillon ku kuva otetaan... tyypillistä

Yllättävästi laukkaosuus taisi olla tunnin paras, vaikka ylläolevasta tekstistä huolimatta meni ne raviosuudetkin ihan jees. Siinä sentään ponin moottori toimi suurimman osan ajasta. Jossain välissä tuntia oltiin jalustimetkin otettu pois paremman istunnan hakemiseksi (jeeesh! mun bravurihan on ilman satulaa ja ilman jalustimia!). Tässä tosin kuski sai paljon kommenttia oikeasta hartiasta, sitä pitäisi jollain ilveellä saada vedettyä vähän alaspäin. Pienen hakemisen jälkeen tosin onnistui sekin ihan nätisti muutamaan otteeseen, mistälie tuo hartiaongelmakin tullut.

Voidaankin muuten todeta, että oli väsynyt poni loppuraveissa. Toivoinkin siinä alkutunnista, etten siltä jo lämmittelyssä liikaa energioita ottanut pois.. Jaksoihan se silti loppuun saakka. Jano oihan se kuskikin aika koville sillointällöin joutunut. Mutta suhteellisen tyytyväinen pari oltiin, saatiin paljon lisää evästä omaan tekemiseen.

lumiukot laukkaa