Huhhuh meneepä myöhäseen aina nämä kuvapostaukset! Noh, sen siitä kai saa kun buukkaa kalenterin ihan liian täyteen ja ei kotonakaan ehdi olemaan puoltatuntia kauempaa. Ehkä näin kuitenkin parempi, verraten siihen ettei kesällä olisi mitään tekemistä. Ainakin saa olla ulkona ja pysyy mieli virkeänä ja itse touhukkaana.
Jokatapauksessa 11-12.7 käväisin pitkästä, pitkästä aikaa valloittamassa Metsämäen keskusnurmea kameran kanssa. Viime kerrasta taitaakin olla jo melkein kaksi vuotta, joten nurmelle paluuta on odotettu innolla. Sääkin suosi, ainakin melkein. Tuuriksi voi jokatapauksessa kutsua tapahtumaa kun kaatosateet osuu juuri luokkaväleihin ja itse pääsee kameroineen juoksemaan suojaan, säilyttiin siis kuivana molemmat, sekä kuvaaja että kamera. Positiivista oli myös melkein kokoajan paikalla ollut ohut pilvikerros, teki se tuosta kuvaamisesta vain niin paljon helpompaa.
Siinä luokkien välissä tuli sitten juteltua jonkun järjestäjänkin kanssa. En muista kumpana päivänä tämä tapahtui, mutta hän kertoi ideasta, taino toimintatavasta, joka on jo ulkomailla käytössä kuvaamisen suhteen. Siellä kuvaajat kantavat koneet mukaansa ja luokkien päätyttyä/luokkien aikana ratsastajat pääsevät katsomaan kuvia ja hankkimaan niitä siitä samantien. Ilmeisesti kuvia myös tulostetaan paikanpäällä ja annetaan heti mukaan.
Aloimmekin siinä sitten kuvaajaystäväni kanssa miettimään, mahtaisiko tuollaisen konseptin toteuttaminen olla teknisesti edes mahdollista. Ideanahahn se on hieno, nopea ja palvelualtis, sekä kieltämättä kuvien saanti koneelle luokkien välissä helpottaisi kuvien siirtoprosessia. Kuitenkin, suuri osa suomessa kiertävistä hevoskuvaajista on harrastajia, en montaa tiedä joka tekisi tätä ammattinimikkeen alla. Harrastajana oleminen taas tarkoittaa usein sitä, ettei omista välttämättä kovin tehokasta tietokonetta (tai ainakana minä en, kuvien siirto kamerasta saattaa viedä parikin tuntia. Muistikortinlukija nopeuttaa prosessia hieman), puhumattakaan laadukkaasta valokuvatulostimesta, jotka nekin saattavat maksaa maltaita. Eli vaikka sähkön saanti paikalle onnistuisi, mahtaisiko keneltäkään löytyä tarvittavat välineet. Jotenkin sain siis sen käsityksen, että nämä ulkomailla kuvaavat (ja jotka tätä kuvien myyntiä suoraan kisapaikoilta tekevät) tekevät hommaa osana ammattiaan, jolloin luonnollisesti työmateriaalia saattaa olla inan verran enemmän.
Toinen pohdituttanut asia olisi sitten fakta siitä, pystyykö tuolalista pyörittämään aivan yksin? Periaatteessa ensimmäisen luokan kyllä, mutta tämän jälkeen jonkun pitäisi melkein olla koneella auttamassa, katsomassa ja ottamassa tilauksia vastaan, käsittelemässä ja tulostamassa kuvia. Tämä siis meinaa, että joku harrastajista ei saisi harrastaa, eli kuvata, vaan joutuisi tekemään jonkun muun taustatyöt. Ja tähän päälle vielä, haluaisiko kuvannut kuvaaja jonkun muun käsittelevän kuvansa? Monilla on kuitenkin se ihan oma tyyli ja tapa käsitellä kuvat.
Tässä toki nyt mietittiin asiaa aika negatiiviselta ja kriittiseltä kannalta. Miksei tuo voisi onnistua täälläkin, jos joku oikeasti haluaa tällaista pyörittää. Onnistuuhan se ulkomaillakin.
Loppuun vielä pari kuvaa lauantailta, sunnuntailta laitan kuvia vielä erikseen.
