ponioripäivät ja järjetön määrä kuvanmuokkausta

Ponioripäivät. Tapahtuma jonne en ole ikinä ennen päässyt käymään, mutta tänä vuonna viimein päristelin laina-auton voimilla paikale. Herätyskello soimaan aamulla 5:15 ja eikun matkaan. (Ei muuten ikä tule yksin, seuraava päivä meni kuin krapulassa tuon pitkän kuvarupeaman vuoksi, kotona n 19 aikaan ja nukkumassa n. klo 23) Ponit olivat kivoja, paikalla hauskaa seuraa muiden kuvausta harrastavien toimesta, mutta ne itse kuvat.. voiko niihin olla ollenkaan tyytymättömämpi? Vaikka omalla tavallaan sää suosi meitä, aurinko paistoi ja aamupäivän oli nättiä, keli oli kuvaamisen kannalta kamala. Vastavaloon ei voinut kuvata noin suorassa auringon paisteessa, joten ainoiksi vaihtoehdoiksi jäivät kaksi kentän huonointa sivua. Toisen takana trailereita, autoja ja jaboja, toisella sivulla maneesin kaunis punavalkoinen seinä, joka oikein häikäisi auringon siihen suoraan paistaessa.

Vaikka ponit siis näyttivät kivoilta niin taustat suorastaan hirvittivät tätä pikkuista kuvaajaa. Siispä vastoin kaikkia omia odotuksiani löysin itseni kököttämästä kuvanmuokkausohjelmien vieressä yrittäen siistiä ponien taustoja. Osasa homma oli helppo, jonkin valkoisen tolpan poistaminen ponin pään takaa, mutta siinä kohtaa kun rupesin trailereita poistamaan rakennekuvien taustalta meinasi itku päästä. Vaikka jälki ei välttämättä ollut kaikkein parasta tai millään lailla ammattimaista, opin tuosta projektista silti paljon. Onnistuin myös saamaan käytössä olevista työkaluista jälleen enemmän irti ja jälkeä siistiytymään viime vuoteen verrattuna. Muutamaan otteeseen onnistuin taustan muutossa jopa harjan kohdalla, mikä on ollut itsellä hirmuisen suuri kompastuskivi!

Kuvasivuille toki meni enemmän alkuperäistä materiaalia, mutta tänne blogin puolelle ajattelin uskaltaa laittaa näitä enemmän muokattuja versioita. Älkää liian kriittisiä olko, mutta toki kaikkein näkyvimmät virheet saa osoittaa. Ottakaa kuitenkin huomioon, että kyseessä on vielä opetteleva harrastaja vähän vajain välinein.

5

2.4 Mätsäreissä Aurassa

Pyry Waan upeiden jouhiensa kera

Olin otettu kun sain järjestäjän taholta kutsun tulla kuvaamaan heidän järjestämiään mätsäreitä Auraan 2.4. Pientä järjestelyä oli, että pääsin paikalle, mutta onneksi matkustus kuvauskohteeseen onnistui. En tiedä miksi en ole koskaan tullut kuvanneeksi aktiivisesti näyttelyitä ja näyttelyn kaltaisia tapahtumia. Jotenkin olen ne aina ohittanut, vaikka olisi ollut kulkupeli käytössä pidemmillekkin matkoille. Ehkä olen ajatellut niiden olevan tylsiä, tai hankalia kuvata. Tosiasiassa asia on kuitenkin (ainakin muutaman kokemuksen perusteella) toinen. Mätsäreissä/näyttelyissä minulla on paljon enemmän valtaa kuvan sisältöön, kun kohteen kuvaaminen ei ole sidoksissa tiettyyn suoritukseen tietyllä sekunnilla. Pystyn suunnittelemaan edes hieman, mihin kohtaan hevonen voitaisiin asetella, missä suhteessa se on valon suuntaan jne. Minulla on ikäänkuin paremmat mahdollisuudet rakentaa sitä hyvää kuvaa.

SH ori Oksasnapsi nappasi BIS I palkinnon.

WPB ruuna Highvillage Conquistador nappasi BIS II palkinnon

KWPN ruuna Chico de Riche nappasi BIS III palkinnon

Tuona mätsäripäivänä nyt ei valon suuntaa pahemmin tarvinnut miettiä, sitä ei ollut kovin kummoisesti pilvisen  harmaan sään vuoksi. Tausta taas aiheutti vähän päänvaivaa. Oli taloa, traileria, tietä ja yksi metsäinen sivu, mutta sekin alue oli kukkulan muotoinen. Lopulta päädyin ottamaan kuvauspaikakseni tämän kukkulan laen, jossa oli edes hieman tasaisempaa aluetta. Itse kuvaamisen kannalta oma kokemattomuus ehkä hieman näkyi. Minulla oli tomintasuunnitelma, mutta se ei oikein pitänyt. Suunnitelmastani huolimatta moni hevonen jäi kuvaamatta, kuvatuksi tulivat käytännössä ne nelijalkaiset joita ehdin kysäisemään kuvattavaksi kehän jälkeen ja ne, jotka tulivat itse vetäisemään hihasta josko voisin kuvata heidän hevosensa.

Kaikesta huolimatta olin todella yllättynyt näiden mätsäreiden hevostarjonnasta. Enpä ollut tullut ajatelleeksi, että mätsäreistäkin voisi löytyä näinkin näyttävää porukkaa! Olin positiivisella tavalla kuin puulla päähän lyöty. Nämähän oli todella kivan näköisiä hevosia kaikki, tällaisia kuvaa enemmän kuin oikein mielellään. Ensimmäisenä listalta jo ennen näyttelypäivää silmään osui tottakai muutama paikalle tullossa oleva Welsh, yksi A ja muutama WPB. Minkäs sitä itselleen mahtaa kun on aina tykännyt erilaisten welshien ulkonäöstä. Eikä mikään noista muuten pettänyt odotustani, Mountti oli syötävän ihana kuin pieni karamelli ja yksi WPB ori oli omaan silmään oikeinkin komea, BIS II saanut WPB ruuna myös todella kaunis. Lisäksi paikalle oli löytänyt myös muutama ratsuponi, erinäinen määrä erilaisia puoliverisiä, suokkeja, eestiläisiä, sekä tottakai monen monta shetlanninponia. Kokonaisuudessaan kameran eteen päätyi 32 hevosta, mikä loppujenlopuksi oli aika vähän kun ilmoittautuneita oli lähemmäs se 50. Vähän myös ihmettelin että mihin ne loput vajaa 20 hävisivät siellä paikanpäällä, olin kai niin keskittynyt kuvaamisiini etten edes ehtinyt kaikkia nähdä. Harmi sinänsä.

Cloudberry Mahogny, allekirjoittanut on rakastunut 

WPB ori, Fountainland's Frosty Joker, Upea kaveri, harmi ettei saatu kunnon rakennekuvaa jossa tämä olisi ollut edukseen. Nyt ori hieman hukkuu tuohon huonompaan asentoon.

Onneksi pääkuvissa herra kuitenkin loisti!

Paikalla oli myös paljon nuoria! Kuvassa 1-v SH Joen Akkimus

eestinhevostamma Alfa ja Connemara ruuna  Crossowen Diamond

On myös hauska huomata mitä kaikkea tuleekaan ilmi kun jutustelee omistajien kanssa. Tämänkin ihanan shetlanninponin (yllä, Soikin Leidi-Juulia) emää olen kertaalleen kuvannut! Helmikuussa vaskiolla. En olisi osannut yhdistää ollenkaan ilman jutustelua, vaikka esittäjä näyttikin etäisesti tutulta.

Lopuksi vielä tähän kuvauskeikkaan liittyvä ajankäyttö:

Kuvausaika: klo 10-16 yht 6h (+ matkat 30min/suunta)

Kuvankäsittelyyn käytetty aika: 7h

+ kuvien lataus koneelle, galleriaan ja blogi: 2h

yhteensä: 15h (+1h matkat)

Lisää kuvia galleriasta: https://photoma.galleria.fi/kuvat/2017/2.4+Match+Show,+Aura/

1

Valehtelinpas heti alkuunsa

Eipäs muuten "talven riemua" postauksen kuvaukset olleetkaan ensimmäisiä tänä vuonna. Valehtelin siis jo heti palailuni alkuun. Mutta minkäs sille mahtaa, kun ei vaan muistanut tällaista pientä tapahtumaa, kuin shetlanninponien rotunäyttelyt.

Minähän en ole ikinä ollut mikään suuri rotunäyttelyihminen, tai näyttelyiden kuvaaja. Nyt kuitenkin ystäväiseni oli matkalla paikan päälle ja kysyi tulenko kuvausseuraksi. Tartuin tilaisuuteen ja päätin ottaa homman opin kannalta. Vietettiinkin mukava päivä paikalla katsellen söpöjä poneja. Ja voi että tuntuu vaikealta kysellä ponien omistajilta/esittäjiltä, että saisikohan tuosta ottaa muutaman kuvasen?  Kaipa se tuntuu oudolta, kun sellaista ei ole ikinä tehnyt.

Täytyy kuitenkin myöntää, että saatiin päivän aikana otettua muutamia todella kivoja kuvia. Tosin ruutuja itsessään tuli lauottua hieman liikaa. Vai miltä kuulostaa noin 1000 ruutua, joista 100 pääsee käsittelyyn ja 50 julkiseksi saakka... Hupsista kun vähän tuli innostuttua. Okei, suurin syy kuvien määrään oli se, että kun ei ollut ihan varma mitä tekee, sitä rupesi varmistelemaan. Loppujenlopuksi valitset niistä 20 samanlaisesta pääkuvasta sitten sen 1 minkä käsittelet ja julkaistet. Mutta ei muuten jääneet nämä näyttelyt viimeisikseni, lisää tiedossa sitten myöhemmin.

Yhdessä luokassa oli ystävänpäivä teema, Katsokaa nyt tuota asua! Ihana!

4

Suomenhevosten orinäyttelyt

Yksi ainoita järkeviä rakennekuvayritelmiä.

Nyt on aivan pakko hypätä ajassa hieman eteenpäin. Julkaisen muutamat välistä jääneet kuvat hieman myöhemmin, mutta minun on ihan pakko saada jakoon kuvia näistä upeista suokeista. Jälleen kerran pääsin ystäväni mukaan kuvaamaan rakenteita ja pääkuvia. Mikä voisikaan olla parempi kohde kuin Ypäjä ja Suomenhevosten jalostusarvostelu, vielä oreille? No ei mikään. Tuntuihan se vähän hölmöltä, kuvata nyt siinä 10 muun ihmisen keskellä. Kaikille samanlaisia kuvia, samasta paikasta, samoissa olosuhteissa, samassa valossa.

Vai onko ne kaikki kuvat sittenkään samanlaisia? Jokaisella on kuitenkin vähän oma tyyli kuvata, käsitellä tai olla käsittelemättä. Kukaan ei pysty olemaan tismalleen samassa kuvakulmassa, eikä jokainen välttämättä ota tismalleen samalla hetkellä kuvaa. Vaikka hyvin todennäköistä se on noin isossa porukassa, että jollakulla on ihan samanlainen kuva. Mitä voin tehdä, että kuvista näkyy se oma kädenjälki? Toivoa että oma tyyli on jo niin vakiintunut, että se tulee kuvista automaattisesti esille? Paljon kysymyksiä, yhteenkään en ole saanut vastausta.

Koetin tapahtuman jälkeen etsiskellä kuvia tuolta perjantailta (4.3.2017), mutta en pahemmin löytänyt mitään. Olisi ollut mielenkiintoista ja hauskaa verrata, millaisia kuvia muut saivat ja millaisia kuvia itse sai verrattuna niihin. Löytyikö omista kuvista sitä jotain, mistä ne voisi tunnistaa minun ottamikseni? Vaikka harvoin tuollaisissa "tusinakuvissa" sellaisia piirteitä nyt on. Jos joku nyt tietää linkittää kuvia tuolta perjantailta, niin linkittäkää kommenttikenttään ihmeessä. Minua kiinnostaa!

Loppujenlopuksi, minua ei itse rakenteiden kuvaaminen niinkään säväyttänyt. Toista olivat sitten pääkuvat. Olen aina tykännyt ottaa pääkuvia, vaikken niissä ihan ehkä aina onnistu. Niinpä monen orin kohdalla lopulta luovuin hyvän rakennekuvan saamisen odottelusta ja siirryin kuvaamaan niiden päitä. Mukavan lisä-efektin noihin pääkuviin toi koko päivän paikalla majaillut sääilmiö: sumu. Osassa kuvassa se toimi ihmeellisen hyvin, osassa ei niinkään, mutta ainakin kuvaamisesta tuli mielenkiintoista.

Melkoista pohdintaa taas pelkkien rakennekuvien kautta. Löytyisikö teiltä jotain kommentoitavaa? Mutta vihdoin asiaan, eli kuviin! (lisää kuvia voi käydä kurkkimassa täältä)

12