Vihdoin pääsen päivittelemään materiaalia myös blogiin! Viime viikot ovat kuluneet pääasiassa kuvaten ja kuvia käsitellen, materiaalia on kertynyt enemmän kuin pitkään aikaan. Samalla olen kuitenkin koettanut kehittää silmääni ja kuvien käsittelyn tekniikoita, eli kuvia on valmistunut normaalia hitaammin ja pienempiä määriä. Karkeasti sanottuna, kuvia on saatettu ottaa yhdeltä poseerauskerralta vaikka 200, niistä 10 menee seulastani läpi, ja näistä kymmenestä teen viisi loppuun saakka. Kuulostaa ihan hirmuisen pieneltä määrältä, mutta kun tekemiseen oikeasti panostaa ja jokaiseen kuvaan käyttää keskimäärin 20-30min aikaa, niin se viisikin kuvaa alkaa tuntua suhteellisen suurelta määrältä.
Viimeiset muutama päivät olen työstänyt erään kuvausviikonlopun kuvia. Tuona viikonoloppuna kukkivat vielä kaikki omenapuut, syreenit ym kukkaset, joten kyselin malleja kukkakuvaustreeniin. Samalla tuli huomattua, kuinka yllättävän haastavaa on saada kukkapuu näyttämään kuvassa järkevältä taustalta.
Ongelmanahan noissa omenapuu ja muissa kukkapuukuvissa on se, että kuva näyttää äärettömän helposti lättänältä. Varsinkin kovassa auringon paisteessa syvyysvaikutelma häivää kokonaan (suoran auringonvalon kanssa minunkin oli tultava nuo kaksi päivää toimeen). Asiaa ei myöskään auta se, että useimmiten tarjolla on yksi kukkapuu, jolloin se on lähes järjestäen sijoitettava kuvassa hevosen taakse. Näin oli myös ensimmäisen kuvattavani kohdalla. Lisähaasteen kuvaamiselle toi se, että puun molemmin puolin oli suuret rakennukset ja takaa vielä pilkotti maneesi. Näiden kuvien kohdalla siis oli tässä kohtaa tyytyminen valkoiseen pilkkumereen hevosen taustalla.
Tästä sarjasta onnistuneimpana pidin tuota kaikkein ylintä kuvaa. Hevosen asento ei ole kovinkaan klassinen, mutta se omalta osaltaan luo kolmiulotteisuuden tuntua. Verratkaapa vaikka ensimmäistä kuvaa kakkoskuvaan, joka taas on hyvinkin kaksiulotteisen näköinen. Toki harmina ylimmässä se, että silmät ovat inan terävyysalueen ulkopuolella...
