Ystävyyttä

Joskus voi pärjätä ihmeen vähällä. Niin kävi näiden kuvien kohdalla. En tiedä olinko asennoitunut sopivasti kaverikuvien ottamiseen, olivatko mallit niin ihanan helpot ohjailla, vai oliko tuuria matkassa, mutta nämä kuvat tuli otettua lähes ennätysajassa. Olin laskenut käyttäväni paikan päällä n. 1h aikaa sopivien lokaatioiden etsimisineen, mutta aikaa taisi mennä lopulta vain n. 30 min. Toisaalta mikäs siinä, kun hevonen on korvat hörössä joka tilanteessa ja omistaja hallitsee tuon kameran edessä olemisen.

Omiin suosikkeihini kuuluvat ehdottomasti tuo aivan ensimmäinen kuva, sekä toiseksi viimeinen kuva. Uskokaa tai älkää muuten, tuo toiseksi viimeinen on otettu tallin pihassa: sopiva kulma sekä suunta ja tallin kulmat jäävät juuri sopivasti piiloon rajauksen ulkopuolelle,.

0

Elegantti pikkuponi

Kylmä.. Kylmempi... Jäätävä ilma. Mutta kukapa sellaisesta välittää kun maisemat on tälläiset! Rakastan niin paljon tuota talvista kuuraa ja sen tuomaa tunnelmaa talvisissa kuvissa. Se sopii niin moneen paikkaan, niin moneen hevoseen. Ei yhtään haittaa vaikka kuvauksen jälkeen ei meinaa tuntea omia sormiaan. Meillä kävi tässä kohaa tuuri. Täällä Läntisessä Suomessa oli ennen näitä kuvauksia upea kuurainen jakso, mutta se oli n. viikossa ohitse ja tummuus palasi puihin. Kuitenkin tämän kuvauskerran aamuna kuura oli palannut ja pysyi puussa tuon aamun. Voiko osuvampaa päivää ollakkaan. Lisäksi saatiin vielä ihana kevyen pilviverhon takaa paistava valo. Ei siinä pieni kuvaaja muuta enää tarvitsekkaan.

0

Valkea maailma

Olen viimeaikoin lähtenyt kuvauksiin hieman takki auki, fiiliksellä "otetaan mitä otetaan, pidetään hauskaa ja napataan inspiraatioista kiinni jos niitä tulee". Miksi näin? Olen viimeaikoina käynyt kuvaamassa paikoissa, joissa en ole ennen käynyt ja lisäksi olen halunnut treeniä ihan peruskuvauksesa. Varsinkin liikekuvaus ja tarkennuksen kanssa mukana pysyminen (= oikean tarkennustavan löytyminen omaan käteen sopivaksi) on ollut viime kuukauden aikana haastavaa. Nämä asiat takaraivossa kolkutellen olen siis lähtenyt hakemaan rutiinia takaisin kuvaamiseen.

Tämäkin kuvasarja on yksi niistä, jotka syntyivät vasta paikanpäällä maisemien inspiroimana. Lähdimme taapertamaan tallin ympäristöä poseerauskuvia kuvaillen, kunnes tulimme pellon reunaan ja lamppu syttyi allekirjoittaneen pään sisällä. Valkea hevonen valkealla taustalla ylväässä yksinäisyydessään. Lunta ei ollut vielä kovin paljoa, mutta tuona aamuna ilma oli kauniin sinertävän harmaa, vaikkakin vähän hämärä. Mitä parhain toteuttaa kuvia, joissa ei ole taustalla lähestulkoon mitään.

Perus raakakuva tosin oli olosuhteidenkin pakosta suhteellisen harmaata ja mitäänsanomatonta, mutta onneksi pienellä työstöllä niistäkin sai ihan mukavia aikaiseksi. Omaan silmään onnistunein on postauksen ensimmäinen kuva. Asettelimme herraa aika pitkään sopivaan kulmaan, jonka jälkeen alkoi pieni odotus, josko kaviokas kiertäisi kaulaansa ja päätänsä juuri sopivasti ja hyvällä ryhdillä. Tuon tapaisissa kuvissa on ongelmana aina se, että joko hevoset venyttävät liikaa sivulle tai niiltä puuttuu ryhti, jolloin pää jää liikaa sään taakse piiloon. Meillä kävi kuitenkin tuuri, jossain haukkui koira, mikä edesauttoi pyrkimyksiämme vallan loistavasti.

0

Kuuraa ja auringon valoa

Kauhean vaikea päätää mistä kuvista nyt sitten aloittaisimme! Mutta ehkä aikajärjestys on nyt varmin nakki kaikkien kannalta. Elämme siis aikaa 21.1.2018, päivä jona kuvasin kolmea hevosta ja ohimennen muutaman kuvan koirastakin. Tässä kohtaa on ehkä asiaan kuuluvaa sanoa, että talvi on ehdottomasti yksi suosikkiajankohtiani kuvata. Ainakin aina silloin kun se suostuu saapumaan tänne läntiseenkin suomeen... Mutta varsinkin rakastan tuota kuuraa koivuissa, se tuo ihan uskomattoman ihanan efektin kuviin ja ihan livemaisemiinkin. <3

Voin muuten kertoa, että kuvaamisen starttaaminen muutaman kuukauden täystauon jälkeen ei ollut ihan helppoa. Tuntuu että kädessä on viisi varvasta, silmien tilalla jotain muuta ja kaikki on aivan mahdotonta. Onneksi mallit oli kauniita ja kuvasimme liukkaista pohjista ja kovasta pakkasesta johtuen vain potrettikuvia. Eikä se käsittelykään ihan noin vain lähtenyt liikkelle, takkusi aika kauan ennen kuin sain mitään järkevää aikaiseksi.

Sanoinko jo, että rakastan talvea ja siitä seuraavia sinisä sävyjä <3 Itse pyrin tarkoituksellisesti jättämään lumen ja kuuran sinertävän sävyiseksi, täysvalkoista lämminsävytteistä talvikuvaa teen hieman harvemmin.

4

Talvinen yritys

Tämä keikka menee siihen kategoriaan, jota vaidaan kutsua "vedetään varasuunnitelma hatusta"- kategoriaksi. Elimme vielä helmikuuta, otimme kuvattavan kanssa riskin, toivoimme lumen kestävän maassa ja puissa kolmannenkin päivän. Niin hyppäsin eräänä aamuna bussiin ja ajelin kuvauspaikkakunnalle 1,5h, mistä omistaja minut noukki mukaan. Harmiksemme tosin lumesta oli jäljellä enää ainoastaan loskaa. Pienen palaverin jälkeen saimme aikaiseksi jonkinlaisen sotasuunnitelman ja lähdimme liikkeelle kohti vanhaa ladon seinää. Kakkos suunnitelmana toimivat vanhat kunnon studiokuvat ovensuussa ja pikku irtojuoksutus maneesissa. Onneksi sovittiin, että tulen keväämmällä uudelleen, voidaan koittaa parantaa tämän surkean kelin seurauksena tulleita ruutuja.

Oli muuten aivan hurmaava tämä kuvaamani pikkumies! Söpö katse ja kovin ihanan oloinen muutenkin. Omistajansa oli kouluttanut tätä varsin hyvin, kuvaajalle sopimattomaksi, ihmiselle eritttäin kivaksi. Tämä kaveri nimittäin ei ikinä kääntynyt ihmisestä poispäin, vaan aina palasi muutaman sekunnin jälkeen omistajansa eteen. Oli siinäkin meillä brobleema, kaveri oli liian hyvin sisäistänyt käsitteen "ihmiselle ei takamusta käännetä". Noh, eikun luovat keinot käyttöön ja saatiinhan siitä lopulta muutama oikein nätti ruutu!

4

Kun yhestä tuli kolme / Osa2

Tästä kaverista en varmaan sen enempiä kirjoittele, saatte nautiskella pelkästään kuvista ilman kökköä kirjoittamistani. Ainoa minkä voisin mainita, oli se, että tätä hevosta kuvatessani luulin kuvaavani aivan toista eläintä. Olin samaiselle perheelle kuvannut ennenkin ihan saman näköistä hevosta, ja näiden yhdennäköisyys oli niin valtava etten siinä vauhdissa huomannut mitään eroa. Melkein nolottaa myöntää! Toki asian tekee ymmärrettävämmäksi se, että nuo kaksi hepoa olivat jotenkin ilmeisesti sukua keskenään. Edelleen olen koko asiasta vähän hämilläni!

6

Kun yhdestä tuli kolme / Osa1

Talviset kuvailut eivät onnekseni jääneet vain tuohon yhteen kertaan. Sain saman päivän aikana, kuin edellisenkin talvikuvausparin, kiinni toisenkin kuvattavan. Tämä kuvattava oli sellainen, joka oli viime heinäkuussa ollut minuun yhteydessä, mutta kuvausviikko oli jo täynnä kun hän samaiselta viikolta paikkaa kyseli. Jotenkin tämä kuitenkin jäi mieleeni. Plussana oli vielä suhteellisen läheinen sijainti, joten päätin kokeilla kepillä jäätä ja tulos oli kuin olikin positiivinen. Kuvauspäivä sovittiin arki-iltapäiväksi ja eikun matkaan.

Kuinka sitten yhden hevosen sijasta pian kuvasinkin kolmea? Talli sinänsä oli tuttu, olin siellä muutamia hevosia aikaisemminkin kuvannut. Sattuikin niin, että samaan aikaan siihen sitten osuikin muutamia tutumpia henkilöitä. He huomasivat kantavani kameraa mukanani ja pian alkoi sadella kysymyksiä: "ehtisitkö kuvaamaan tämän meidänkin hevosen samalla?". No, siinä sitten tehtiin aikataulujen pikalaskelmat ja suunnitelmat, miten saataisiin kuvattua kolmisen hevosta tehokkaasti suht lyhyessä ajassa. Valoa kun ei helmikuun iltapäivissä ollut vielä kehumiseen saakka. Porukan ensimmäisenä kuvattiinkin ihana Knabstrup tamma! Muiden kuvat laitan omiin postauksiinsa.

4

Talven riemua

Kuvausvuosi aloitettiin tällä kertaa Helmikuussa. Täällä Turussa ei pahemmin tuota lunta ole näkynyt, ja kun sitä viimein satoi, tuli pienelle kuvaajalle hätä etsiä malleja upeaakin upeampia lumikuvia varten. Onneksi muutamia yhteystietoja oli ylhäällä. Siispä otin yhteyttä pikapikaa muutamaan tuttuun, ja puolituttuun, henkilöön josko heillä olisi tuon yhden lumisen viikonlopun aikana aikaa laittaa hevosensa kameran eteen. Vastaus tulikin nopeasti: 

"Minä: hei miten on, asutteko vielä tossa lähellä. Mietin vaan kun nyt ois varmaan se THE hetki ottaa lumikuvia.
Ponin omistaja: Joo oon nyt menossa tallille ja kaverikin meinaa hiihtoratsastaa siellä, pääsetkö nyt?
Minä: Joo mahtavaa! Kävelen siihen varmaan sen 30min, nähdään pian ja toivottavasti löydän perille!"

Ja niinhan siinä sitten kävi, että talvivaatteet heitettiin päälle ja pienen pähkäilyn jälkeen löysin perille. Muutama tunti siinä tallilla vierähti, kuvattiin hiihtoratsastusta, pääkuvia ja lumessa juoksentelevaa kaunista ponia, saldona huima määrä kuvia. Mutta mikä parasta, nautin koko hommasta täysin rinnoin! En muuten ole ikinä ennen edes kuvannut hiihtoratsastusta, mistäköhän mahtaa tuokin puute johtua.

Jälkikäsittelyn puolella jouduin suhmuraisen päivän takia näkemään hieman ylimääräistä vaivaa, mutta lopputulos ei ollut omaan silmään ollenkaan hullumpi. Varsinkaan näin pitkän tauon jälkeen. Onneksi poni oli väriltään helpohko, eikä mikään musta, joka olisi ollut varmasti kunnon motivaation tappaja vaikeudellaan näin heti alkuvuodesta.

Tämä! Tämä oli ehdottomasti koko päivän suosikki. Se tarttui silmääni jo kuvatessa ja käsiteltäessä tein sen ensimmäisenä.

2