25.3 Ypäjä CDI

Ypäjän kisojen toinen kuvauspäivä sujui jo hieman paremmin kuin ensimmäinen. Toki maneesi on edelleen maneesi, mutta ajoitukset osuivat hieman paremmin kohdilleen, tarkennukset tosin edelleen yhtä arpomista kuin lauantainakin. Kiva kuitekin ottaa taas pitkän ajan jälkeen kunnon tuntumaa kuvaamisen. Koko viikonlopun aikana kuvia kertyi kokoon vähän päälle 4000 kipaletta (aivan järkyttävä määrä!!), toki suurin osa lensi suoraan roskakoriin. Normaalista poiketen päätin näistä kuvista nyt suoraan käsitellä kaikki onnistuneet esille, ja onnistuinkin saamaan kuvat valmiiksi viikon sisään tapahtumasta. Jatkossa tulen laittamaan esille aina yhden kuvan per ratsukko ja lisään näytille muut kuvat pyynnöstä. Koitin tätä systeemiä jo yhtien kisojen verran, ja se tuntui yllättävän toimivalta. Todellisuus näkyy kai parin kuukauden päästä.

Voin muuten myös kertoa, että kun kerran vuodessa pääsee kuvaamaan interiä, Gp:tä tai muuta hieman vaativampaa luokkaa, niin niiden erikoisliikkeiden kuvaaminen ei olekkaan ihan vasemmalla kädellä tehty homma! Varsinkin passage ja piaffe ovat sellaisia askellajeja, mitä en saa ikinä onnitumaan kunnolla. Piruetit nyt vielä menevät, kunhan hevonen istuu kunnolla takaosansa päälle. Vaihdot taas sopivasta kulmasta näyttävät ihan ok:lta, mutta niistäkin kuvista puolet ovat roskiskamaa. En sitten tiedä auttaisiko ulkona kuvaaminen asiaa, kun ei tarvitsisi arvailla tarkennuksen paikkaa ynnä muita mukavia "pikkuasioita".

Tuli muuten tämän viikonlopun aikana tosissaan testattua myös kameran ns. hiljaista moodia. Rungossani on mahdollisuus vaimentaa sulkimen ääni lähes kuulumattomiin, tosin kuvan otto hidastuu aivan auttamattomasti tämän myötä. Kuva siis pitää ottaa normaalia aijemmin, jotta se osuu liikkeessä oikeaan kohtaan ja kuvausnopeus itsessään on hitaampi. Eräs kilpailija tuli pyytämään, josko voisimme olla varovaisia kuvaamisen kanssa hänen hevosensa kohdalla, sillä se helposti reagoi kameran ääneen. Kuvaaminen itsessään oli hänelle muuten ok, ja ilman muuta myös olimme varovaisia. Sen lisäksi, että vaihdoimme (en siis kuvannut yksinäni siinä paikoillani) hiljaiselle kuvaustilalle, kuvasimme vain kun hevonen oli kaukana katsomosta. Emme me tahallamme halua kenenkään suoritusta pilata. Muutenkin ainakin omaan kuvausfilosofiaani kuuluu se, että ratsukkoa ei saa häiritä. Mikäli radalla on jännittyvä nuori, joku kun pelkää katsomoa tai selkeästi kuvaajaa kyttäävä hevonen, ei sitä hevosta kuvata sen ollessa lähellä kameraa. Turhaa siinä on epämääräisillä kuvausäänillä mennä toista säikyttelemään. Tämän lisäksi joku hevonen voi kokea objektiivin uhkaavana, ei sekään nimittäin ihan mikään pikkuinen laitos mustalla aukolllaan ole. Olen aina tyytyväinen, jos ratsastaja huikkaa minulle tälläisitä hevosista (mikäli vain pystyy), osaa sitten olla ekstra varovainen niiden kanssa. Toki sitä itsekkin koittaa tilannetta lukea. Muutaman kerran estekisoissa ratsastajat ovat myös käyneet ennen rataa näyttämässä minut hevoselle (mikäli on ollut mahdollista ja olen seissyt hieman katsomosta sivussa), samalla on vaihdettu muutama sananen ja hepo on saanut haistaa minun olevan vain ihminen. Eipä ole sen jälkeen tarvinnut kyttäillä, vaan nätisti menty ohi. Harvoin onneksi nuo hevoset varsinaisesti tuntuvat pelkäävän kuvaajaa.

Mutta takaisin asiaan, tässä muutama kuva vielä Ypäjältä. Seuraavana kisakuvauksessa onkin vuorossa Ypäjä Easter Show. Estekisoja siis!

Kaikki viikonlopun kuvat löytää täältä.

0

Kohina-allergikkoko? Ypäjä CDI La

24-25.3 järjestettiin Ypäjällä kansainväliset koulukilpailut. Osaanottajia oli niin Suomesta, Ruotsista, Virosta kuin Venäjältäkin. Koska putki oli ollut onnistuneesti pariviikkoa takaperin huollossa, päätin lähteä paikalle seuraamaan kerrankin korkeampia luokkia kuin HeB. Maneesissahan nuo kisat olivat, Ypäjähallissa, joka on aurinkoisella kelillä ihan suhteellisen valoisa. Kirkkaalla kelillä ISO-arvot siis pysyvät jotakuinkin hansakassa. Tänä vuonna kuitenkin sekä lauantaina, että sunnuntaina, päivä oli pilvinen, mikä teki maneesista hieman normaalia hämärämmän. Selvitäkseni kisapäivästä, ja saadakseni edes jonkin järkevän kuvan aikaiseksi, minun piti myödätä oman mukavuusalueeni ulkopuolelle.

Ensinnäkin jouduin käyttämään suuren osan päivästä aukkoa 2.8, mikä ei sinänsä kuulosta ongelmalta, mutta tiedän tuon aukon olevan omassa optiikassani hieman pehmeä. Lisäksi sen kanssa suurempi prosentti tarkennuksesta menee "huti", eli osuu hieman ohi siitä paikasta, johon olisin halunnut tarkentaa. Toiseksi jouduin nostamaan ISO-arvot pilviin, tai ainakin sellaisiin lukemiin mihin en sitä normaalisti halua nostaa. Käytännössä koko päivän arvo pyöri 4000-5000 välillä. Suljinajan pidin kokoajan 1/320 kohdalla. Ajatuksena oli itseasiassa tehdä aika valoisaa/kirkasta kuvaa, jotta en jälkikäsittelyssä joutuisi lisäämään valoa (mikä aina kasvattaa kohinan määrää), mutta loistavasti olin unohtanut kameran ruudun liian kirkkaalle, enkä hölmönä jaksanut tarkastaa tekemistäni histogrammista. Koneelle kuvat saadessani ne olivatkin sitten lauantain osalta suhteellisen tummia. Eivät niin pimeitä kuin yleensä, mutta tummempia kuin olisin halunnut. Sununtaina koitin korjata asiaa, mutta koska en halunnut nostaa ISO-arvoa 5000 yläpuolelle, jäi kuvista silti inan tummia ja tätä piti sitten lightroomissa korjailla.

No, maneesikuvat nyt ovat aina sellaista suttua, etti paremmasta ole väliä. Prosentuaalisesti niistä menee suurin viipale roskakoriin verrattuna mihin tahansa muuhun kuvaukseen. Toki joukossa on kivojakin kuvia, pakko olla kun on päässyt kuvaamaan GP:tä, intteriä ja muuta pientä mukavaa, mutta kyllä se laatu omaan silmään sattuu. Siinä sitä kuvia läpikäydessä yrittää sitten vaan toistaa hiljaa mielessään "ne on maneesikuvia.. ne on maneesikuvia.. kyllä sä kestät tämän", vaikka onneksi lightroomissa tuota kohinaa saa myös aika siististi vähennettyä.

Olenko siis kohina-allergigkko? Ehkä vähän. Riippuu tilanteesta, tai sitten ihan kuvasta. Tämä postauksen kuvat ovat lauantailta, teen sunnuntaista oman postauksensa.

Pistän tähän postaukseen samalla pitkästä aikaa myös ennen/jälkeen kuvia. Aika vähällä työllä saa maneesikuvista loppujenlopuksi ihan siedettävän näköisiä. Jokaiseen näsitä kuvista on aikaa käytetty ehkä 10 sekunttia-1 minuutti..

0

Finnderby 2015

Jälleen kerran ihanainen Siiri pisti taas hommat pyörimään, ja näin saatiin bloggaajatapaaminen aikaiseksi Finnderbyyn. Hetki piti miettiä aikataulutuksia, pääsisinkö lähtemään paikalle, mutta heti kun asiat selvisivät ei paluuta enää ollut. Siispä 6.6 lauantaina matkattiin Essin kanssa jälleen samassa kyydissä, ja jotta varmasti olisimme paikalla sovittuun aikaan lähdimme taas tapamme mukaan hyvissä ajoin liikkeelle. Koska säätiedotuksetkin olivat vähän sekalaisia oli auton kyydissä loppujenlopuksi yhteensä 3 normaalia takkia ja 3 sadetakkia (joita olisi myöhemmin päivällä muuten tarvittu, mutta jotka edelleen olivat siellä autossa...).

Keräännyimme kaikki ensin samaan paikkaan, jossa saatiin pääsyliput ja lähdettiin kilpailualueelle. Alkuun ei ollut mitään sen kummempaa ohjelmaa ja puolisen tuntia/ tunnin verran saatiin mennä omaan tahtiimme. Seuratiin sitten hetki ponien esteitä, sekä 5 vuotiaiden hevosten koululuokkaa. Expossa käytiin Essin kanssa myös pyörähtämässä, ja tottakai kaikkein tärkeimpänä bongattiin heti ensimmäisenä metrilakut.

Itse päivän ohjelma alkoi maastoradan seuraamisella. Kokoonnuimme ensin etukäteen sovittuun paikkaan, jossa tapasimme yhden ypäjän tallimestareista (hirmuisen mukava ihminen!). Hänen neuvojensa mukaan haimme itsellemme lähtölistat ja kartan maastoradasta, jonka jälkeen porukka jakaantui kahtia, osa meni vedelle ja osa päivärinteelle katsomaan ja kuvaamaan. Välillä vaihdettiinkin paikkoja, mutta itse pysyttelin veden lähistöllä, sillä sen kuvaaminen kiinnosti ehdottomasti eniten. Radat olivat aika haastavia, kaikki ratsukot eivät päässeet edes maaliin saakka. Radan haastavuuden sen saimme todeta myös itse kilpailujen jälkeen, kun Seppo Laine kierrätti meitä maastoradan ratkaisupaikkojen lävitse.

Porukka kuuntelemassa Sepon kertomuksia esteistä ja omasta taustastaan. Tiesittekö että hän on kiertänyt ympäri maailmaa tuomaroimassa kisoja? Samaisessa kuvassa myöhemmin mainittava "lepoeste".

Maastorataa kiertäessä Seppo esitteli meille yhden- ja kahden tähden tasoisten kisojen teknisiä eroja, sekä hieman erilaisia estetyyppejä. Eniten hilpeyttä taisivat kuitenkin herättää hänen "lepoesteiksi" kutsumansa esteet. Toki näiden tarkoituksena oli demonstroida radalla aina välillä olevia "helpompia" hyppyjä, sellaisia joille hevosen on helpompi tulla ja palautella mielialaansa itsevarmaksi haastavampien tehtävien jälkeen.

Menoa ja meininkiä maastoradalla..

Maastoradalta siirryimme katsomaan ratsukon verran Inter radalle, jonka jälkeen siirryimme katsomaan itse Finnderbyluokkaa. Derbyn aikana tosiaan alkoi sitten sataa, ja tottakai ne kaikki sadetakkimme olivat autossa. No ei mitään, pientä tihkua se siinä vain oli. Kuvailimme luokan ja jänskätimme voittajaa, ja uusinnan aikana siirryimme sitten sateelta pakoon ja syömään. Derbykentällä tunnelma oli kyllä aika hieno, yleisö kannusti ja hurrasi joka ratsukkoa! Tälläistä yleisöä kun saisi muihinkin kuin näihin harvoihin valittuihin kisoihin, niin olisi kisoissakin käyminen ihan huippua. Finnderby luokan voitti Mikael Wahlman.

Inter radalla Sophia Backlund ja Zerleone

Esteluokan jälkeen siirryimme hetkeksi sadetta pitämään expoalueelle. Nämä ovat jälleen niitä hetkiä kun toivoo, että jossainpäin olisi se oma elukka jolle ostella kaikkea kivaa. Myöhemmin tulee kuitenkin ajaetltua, että ihan hyvä ettei ole. Muuten sattaisi mukaan lähteä aina ihan liikaa kaikkea hyödyllistä ja turhaa. Kuluttaapahan ne vähäiset varantonsa mielummin valmennuksiin kuin tavaraan.

Päivän päätteeksi menimme käymään Suomen hevosurheilumuseon avajaisissa, sekä sään selkiintyessä pääsimme katsomaan tämän kesän maitovarsoja. Olivat ne sitten söpöjä tapauksia! Pitänee tosissaan harkita, josko ensivuonna lähtisin uudelleen, varsinkin noita koululuokkia katsomaan. Nyt kun kerran pääsi paikalle, taitaa mieli tehdä jatkossakin. Ja jos joku miettii, kannattaako lähteä katsomaan, niin sanon että kannattaa. Sen verran hieno kokemus tuo ainakin itselle oli.

Kiitos Ypäjän hevosopisto, sekä ihanat blogagaajat Essi, Susanna, Aino, Oona, Maisa, Jilla, Siiri, Mandi ja Kaktu.

Kuinka moni teistä kävi Finnderbyssä? Entä kuinka moni mahtaa suunnitella menoa ensivuonna mikäli kisat taas järjestetään?

17