Mä leikin et oon tuotekuvaaja - Sponsored by Veljekset Wahlsten

Siirin järjestämällä Veljekset Wahlsten tapaamiselta lähti kotiin myös muutama tuote. Pitkään olin jo haaveillut uusista ratsastuskengistä, vanhat kun alkoivat nauraa jo hieman joka saumasta, mutta noiden kenkien suhteen satun vain olemaan äärettömän nirso. Ikinä en tunnu löytävän kenkiä, jotka omaa silmää tai jalkaa miellyttäisivät. Voitte siis kuvitella, että lähes hypin riemusta kun löysin vihdoin kengät, jotka miellyttivät silmää ja sopivat minun omituisen mallisiin jalkoihini. Kyseessä on Equi Comfort kengät, jotka löytyvät myös Wahlstenin kuvastosta (kuvaston löytää täältä). Nämä kengät valitsin siis omaksi sponsorituotteekseni. Hauskaa myös sinänsä, että nämä sopivat yhteen saappaideni kanssa, niissä on myös tuollaiset ihanat narut edessä! Mukavaa on myös se, että nämä kengät on helppo laittaa jalkaan takaa löytyän vetoketjun takia. Ainoa asia mikä jäi harmittamaan oli se, etten sitten samalla kertaa tullut ostaneeksi näihin sopivia saappaanvarsia (myös yhdet ratsastushousut jäivät mielen perukoille kummittelemaan), nyt ollaankin kaverin kanssa suunniteltu uusio reissua Lahden liikkeeseen, sillä tykästyin paikkaan niin kovasti. Josko reissulla nro2 tulisi sitten ne saappaanvarretkin mukaan ja ystäväni harkitsee myös näiden samaisien kenkien hankkimista, hänkin nimittäin tykästyi niihin kovasti.

Noiden kenkien kylkeen hankin myös uudet ratsastushanskat, kesämallit tosin, kun vanhat olin käyttänyt jo aivan loppuun. Kyseessä on Horse Comfortin perus mustat hanskat, jotka ehdin tuossa jo koeajaakkin. Voinkin todeta, että ovat päällä kuin toinen iho, sekä pitävät erittäin hyvin. Minulla ainakin tuppaa ohjat usein liukumaan kädestä (nyrkit kiinni ja jne...), mutta näiden kanssa sain paljon kivemmin pidettyä ohjat käsissä. Suosittelen!

Kolmanneksi kotiinviemiseksi hankin tulevasta mallistosta erittäin lämpimän tuntuisen huivin. Huivi ei tule minulle tallikäyttöön, vaan ihan tavalliseksi käyttöhuiviksi. Se sopii väreiltään erittäin hyvin talvitakkiini, ja koska olin paremman huivin puutteessa muutenkin, en vain voinut jättää tuota tilaamatta. Se oli niin ihanan pehmoinen ja pitkä, saa kunnolla kierrettyä lämpöä kaulan ympärille!

Jos ei itse pääse Lahteen saakka vierailemaan, kannattaa käydä täältä kurkkaamassa lähimmät wahlstenin tuotteiden jälleenmyyjät. Suurin osa tuotteista löytyy myös jälleenmyyjiltä!

Ei muuten ollut ihan helppoa koittaa ottaa tuotekuvia tällä kertaa! Olisi ollut mukava saada esimerkiksi noista kengistä kuvaa kun itse on ratsailla, samoin hanskoista, mutta kun itse on aina se joka kuvaa niin harvemmin sitä löytyy ketään kuvaamaan omia kuvia. Päädyin siis vähän erilaiseen ratkaisuun ja kuvailin kuvat yksinkertaisesti kotona valkoista seinää vasten. Ei sekään ihan helppoa, sisätiloissa valkotasapainot heittelee aina ihan metsään ja valo ei millään meinaa riittää. Muutamaan kertaankin tuli ajateltua kuinka kätevä sellainen pikkuinen kotistudio olisi.

Tämä huivi on tosiaan vasta tulossa, sillä se oli vasta saapuva tuote. Innolla odotan sitä!
Varsinkin nyt kun kaikkialle tuli yhtäkkiä kovin kylmä.

Onko moni muu shoppaillut Wahlstenin tuotteita viimeaikoina?

Itselle tosiaan jäi muutama tuote kaihertelemaan takataskuun, pakko ne on varmasti jostain käydä noukkimassa vielä mukaan!

4

Visitoimassa Veljekset Wahlstenilla 26.9

© Maisa Hyttinen

Mikä reissu! Tämän voinkin todeta heti postauksen alkuun. Siiri tehokkaana tyttönä järjesti jälleen kerran ihanan tapaamisen epämääräiselle porukalle bloggaajia, jotka valitsi tapahtumaan hakeneiden joukosta. Kohteena meillä oli itselle hieman tuntemattomampi Veljekset Wahlsten, josta toki olin kuulllut, mutten ikinä oikeastaan käynyt tai tutustunut sen enempää. Turun alueen porukan kanssa sovittiinkin sitten kimppakyytiä ja otettiin lauantai aamuna suunnaksi Wahlstenin myymälä Lahdessa.

Aikaisemmasta käymästäni tapaamisesta poiketen arvottiin jokaiselle bloggaajalle aihepiiri, jotta postaukset pysyisivät hieman erilaisempina. Minulla nyt ei tunnetustikkaan ole kovin loistava arpaonni, joten aiheeni oli ravivarustepainotteinen. Saatattekin päätellä, että aihe on tuottanut pienoista tuskaa ihmiselle, joka ei ole eläessään ravihommissa pyörinyt, ei edes kuullut niistä pahemmin mitään. Hyvä kun ravihevonen on joskus 10 vuotta sitten tullut nähtyä! Kovasti siinä sitten koitinkin ennen blogitapaamista löytää tietoa erilaisista ravivarusteista sun muista, mutta täytyy häpeäkseni myöntää, etten siitä huolimatta osannut kysellä asiasta tapaamislla mitään fiksua, vaikka mieli teki. Tosin paljon uutta kyllä opin!

Vaikka itse ravivarusteita en nimeltä tunnista (saatikka sitten ulkonäöltä, ei minusta ikinä ravivarusteiden tuntijaa taida tullakkaan), yhdestä asiasta Wahlstenin reissulla varmistuin, siellä ei laadusta tingitä ja tämä on ulkomailla asti huomattu. Yrityksen myynnistä nimittäin n.40% on ulkomaan vientiä ja varisinkin ravimaailmassa he ovat hyvin tunnettu brändi ympäri eurooppaa, ja heidän osaamiseensa, tuotteisiinsa ja laatuunsa luotetaan. Nahka, jota ravivarusteissa käytetään, on aina laadultaan mahdollisimman hyvää, ja mikäli moni ei vielä tiennyt niin Veljekset Wahlstenin toimintahan on täällä suomessakin lähtenyt nimenomaan ravivarusteista liikkeelle.

Nahkaa valmistusvaiheessa, näistä tulee raviohjaksia.

n. 1/6 liikkeestä, siellä oli kyllä valinnanvaraa jos jonkinlaista!

Sitä kenkien määrää! En ole eläessäni nähnyt yhtä paljon erilaisia kenkävaihtoehtoja.

Toinen vahvuus heidän varusteissaan on niiden jatkuva kehittäminen. Yritys ottaa jatkuvasti palautetta vastaan varusteistaan ja pyytääkin sitä ammattilaisilta. Näin saadaan tietoa varusteiden istuvuudesta ja toimivuudesta niin hevosilla kuin ihmisilläkin ja tarpeen tullen varusteiden muotoilua tai ominaisuuksia muutellaan. Esimerkiksi juurikin ravivarusteissa istuvuuden ja toimivuuden lisäksi on keskitytty myös helppoon huoltoon ja puhtaanapitoon, sillä mitä ymmärisin niin kova vauhti ja märkä keli saattavat yhdessä muovata varusteisiin herkästi pienen likakuorrutteen. Tälläkin hetkellä mallistosta lötyy mm. Timo Nurmoksen suunnittelujen pohjalta tehtyjä siloja (yksi raviaiheinne sana! vitsit olen pro), juurikin mahdollisimman hyvän istuvuuden ja käytännöllisyyden takaamiseksi.

Hevosten varusteiden lisäksi Wahlsten tekee lukusia tuotteita ravipuolella myös ihmisille. Ennen Whalstenilla käymistä en edes tiennyt, että jokaisella raviohjastajalla on uniikki puku. Käynnin aikana tämäkin asia kuitenkin selvisi, kuten myös se että Veljekset Whalsten myös tekee näitä pukuja mittatilauksesta. Ajopuvun tilauskaavakkeet ja ohjeet mittojen ottamista varten löytyvätkin heidän sivuiltaan. Onhan se nyt aika upeaa, että voi saada laadukkaan ja käsintehdyn tuotteen ihan kotosuomesta! Ihan hevosten nahkavarusteiden kohdalla, kuin ratsastajankin varusteiden kohdalla. Tällaiseen tulee törmättyä niin harvoin.

Ja loppuun pienenä paljastuksena, että tulevaisuudessa on ehkä mahdollista saada esimerkiksi blingbling kirjailtuna hevosen nimi esimerkiksi rintaremmiin. Wahlstenille on juuri hankittu ns. "blingbling-kone", jolla kirjontaa on nyt testattu ratsujen satulahuopiin. Vielä on testissä miten nuo blingit saataisiin pysymään ravureiden kovassa vauhdissa ja vaativassa varusteidenkäytössä mukana.

Haluankin esittää suurensuuret kiitokset Veljekset Wahlstenille hyvin opettavaisesta tutustumiskerrasta heidän yritykseensä ja nahan maailmaan! Kuulin paljon asioita, joista en ennen tiennyt hölkäsen pöläystäkään, ja nyt on olo jälleen paljon viisaampi. Iso kiitos myös Siirille tapahtuman järjestämisestä!

Käykää ihmeessä kurkkaamassa Wahlstenin internet sivuilta heidän kuvastonsta, josta löytyvät laajasti kaikki heidän tarjoamansa ravi- ja ratsutuotteet, ja ehdottomasti käykää tutustumassa w-profile nettikauppaan, josta löytyy kaikkea ihanaa ratsuhevosille!

Käykää myös tutustumassa muiden paikalla olleiden bloggaajien postauksiin, siellä kattavampaa tietoa mm. nahasta, ratsastajan ja ratsujen uutuuksista sekä kaikkea muuta mielenkiintoista! Kiitokset mahtavasta seurasta siis: Maisa, Henu, Aino, Idde, Jolanda, Jilla, Moona, Essi, Emilia, Anniina, Liinu

0

Finnderby 2015

Jälleen kerran ihanainen Siiri pisti taas hommat pyörimään, ja näin saatiin bloggaajatapaaminen aikaiseksi Finnderbyyn. Hetki piti miettiä aikataulutuksia, pääsisinkö lähtemään paikalle, mutta heti kun asiat selvisivät ei paluuta enää ollut. Siispä 6.6 lauantaina matkattiin Essin kanssa jälleen samassa kyydissä, ja jotta varmasti olisimme paikalla sovittuun aikaan lähdimme taas tapamme mukaan hyvissä ajoin liikkeelle. Koska säätiedotuksetkin olivat vähän sekalaisia oli auton kyydissä loppujenlopuksi yhteensä 3 normaalia takkia ja 3 sadetakkia (joita olisi myöhemmin päivällä muuten tarvittu, mutta jotka edelleen olivat siellä autossa...).

Keräännyimme kaikki ensin samaan paikkaan, jossa saatiin pääsyliput ja lähdettiin kilpailualueelle. Alkuun ei ollut mitään sen kummempaa ohjelmaa ja puolisen tuntia/ tunnin verran saatiin mennä omaan tahtiimme. Seuratiin sitten hetki ponien esteitä, sekä 5 vuotiaiden hevosten koululuokkaa. Expossa käytiin Essin kanssa myös pyörähtämässä, ja tottakai kaikkein tärkeimpänä bongattiin heti ensimmäisenä metrilakut.

Itse päivän ohjelma alkoi maastoradan seuraamisella. Kokoonnuimme ensin etukäteen sovittuun paikkaan, jossa tapasimme yhden ypäjän tallimestareista (hirmuisen mukava ihminen!). Hänen neuvojensa mukaan haimme itsellemme lähtölistat ja kartan maastoradasta, jonka jälkeen porukka jakaantui kahtia, osa meni vedelle ja osa päivärinteelle katsomaan ja kuvaamaan. Välillä vaihdettiinkin paikkoja, mutta itse pysyttelin veden lähistöllä, sillä sen kuvaaminen kiinnosti ehdottomasti eniten. Radat olivat aika haastavia, kaikki ratsukot eivät päässeet edes maaliin saakka. Radan haastavuuden sen saimme todeta myös itse kilpailujen jälkeen, kun Seppo Laine kierrätti meitä maastoradan ratkaisupaikkojen lävitse.

Porukka kuuntelemassa Sepon kertomuksia esteistä ja omasta taustastaan. Tiesittekö että hän on kiertänyt ympäri maailmaa tuomaroimassa kisoja? Samaisessa kuvassa myöhemmin mainittava "lepoeste".

Maastorataa kiertäessä Seppo esitteli meille yhden- ja kahden tähden tasoisten kisojen teknisiä eroja, sekä hieman erilaisia estetyyppejä. Eniten hilpeyttä taisivat kuitenkin herättää hänen "lepoesteiksi" kutsumansa esteet. Toki näiden tarkoituksena oli demonstroida radalla aina välillä olevia "helpompia" hyppyjä, sellaisia joille hevosen on helpompi tulla ja palautella mielialaansa itsevarmaksi haastavampien tehtävien jälkeen.

Menoa ja meininkiä maastoradalla..

Maastoradalta siirryimme katsomaan ratsukon verran Inter radalle, jonka jälkeen siirryimme katsomaan itse Finnderbyluokkaa. Derbyn aikana tosiaan alkoi sitten sataa, ja tottakai ne kaikki sadetakkimme olivat autossa. No ei mitään, pientä tihkua se siinä vain oli. Kuvailimme luokan ja jänskätimme voittajaa, ja uusinnan aikana siirryimme sitten sateelta pakoon ja syömään. Derbykentällä tunnelma oli kyllä aika hieno, yleisö kannusti ja hurrasi joka ratsukkoa! Tälläistä yleisöä kun saisi muihinkin kuin näihin harvoihin valittuihin kisoihin, niin olisi kisoissakin käyminen ihan huippua. Finnderby luokan voitti Mikael Wahlman.

Inter radalla Sophia Backlund ja Zerleone

Esteluokan jälkeen siirryimme hetkeksi sadetta pitämään expoalueelle. Nämä ovat jälleen niitä hetkiä kun toivoo, että jossainpäin olisi se oma elukka jolle ostella kaikkea kivaa. Myöhemmin tulee kuitenkin ajaetltua, että ihan hyvä ettei ole. Muuten sattaisi mukaan lähteä aina ihan liikaa kaikkea hyödyllistä ja turhaa. Kuluttaapahan ne vähäiset varantonsa mielummin valmennuksiin kuin tavaraan.

Päivän päätteeksi menimme käymään Suomen hevosurheilumuseon avajaisissa, sekä sään selkiintyessä pääsimme katsomaan tämän kesän maitovarsoja. Olivat ne sitten söpöjä tapauksia! Pitänee tosissaan harkita, josko ensivuonna lähtisin uudelleen, varsinkin noita koululuokkia katsomaan. Nyt kun kerran pääsi paikalle, taitaa mieli tehdä jatkossakin. Ja jos joku miettii, kannattaako lähteä katsomaan, niin sanon että kannattaa. Sen verran hieno kokemus tuo ainakin itselle oli.

Kiitos Ypäjän hevosopisto, sekä ihanat blogagaajat Essi, Susanna, Aino, Oona, Maisa, Jilla, Siiri, Mandi ja Kaktu.

Kuinka moni teistä kävi Finnderbyssä? Entä kuinka moni mahtaa suunnitella menoa ensivuonna mikäli kisat taas järjestetään?

17

Hööksin tuomiset

Vihdoin ja viimein sain kamerat ja nämä kaksi aivan ihanaa takkia samaan paikkaan. Kuten moni varmaan muistaa, käytiin bloggaajaporukalla pari viikkoa sitten Ylöjärven Hööksillä. Tältä reissulta saatiin mukaan yksi hööksin sponsoroima tuote (suur kiitos hööks!). Nyt minulla on vihdoin jotain jäkevää päällepantavaa kuvausreissuille. Ei enää tarvitse mennä kaikkialle siinä 6 vuotta vanhassa laskettelutakissa.

Itse valitsin tuotteeksi takin hööksin omien merkkien joukosta. Takki on malliltaan Pasadena CRW, väriksi valitsin mariinin, kokona on S. (normaalisti olen kooltani siitä s ja m välistä, mutta tässä takissa s on parempi kuin hyvä koko) Takki on malliltaa todella kiva, aika vartalon myötäinen, mutta silti antaa yllättävän paljon liikkumatilaa. Harvinainen tuulitakkimainen takki päälläni, sillä yleensä ne eivät millään sovi. Toisin kävi tämän kanssa. Kaiken lisäksi se on vettähylkivä ja tuulen pitävä, sekä hengittää todella hyvin. Aivan mahtava lisä siis keävt/syyskuvaus vaatetukseeni. Nythän olen käytännössä liikkunut kaikkein vanhimpien takkieni kanssa kuvaamassa, ihana saada laatua päälle myös heppailuun!

Valitettavasti tämä mun kuva ei oikein anna oikeutta takille, se itsuu huomattavasti paljon paremmin miltä tässä näyttää. Kuvat otettiin vähän hätäiseen, kameran iskin ensimmäiselle vastaan tulleelle tutulle kun kerran nyt sain takit ja kamerat samaan paikkaan. Yleensä minulle tulee takeissa kaikenmaailman "makkaroita", mutta ei tämän kanssa (vaikka nyt muulta ehkä näyttää). Ihan mahtavaa. Ja värikin oli aika nappi. Toisena värivaihtoehtona oli hauska vihreä väri, mutta koin tämän mariinin sopivan itselleni paremmin.

Toisena takkina kotiin lähti tämä Spooksin toppaliivi, its ostettuna tosin kyllä. Spooks on niitä muutamia merkkejä joitaa Hööks myy omien merkkiensä lisäksi. Tämä lähti mukaan kivan muotoilunsa ja lämpimyytensä ansioista. Omistan kyllä jonkun epämääräisen vanhan toppaliivin, joltain epämääräiseltä merkiltä, mutta se näyttää aivan valtavalta teltalta päälläni eikä oikein istu. Hieman varauksella lähdin tätä siis koittamaan. Päälleni saatuani totesin, että tämä lähtee mukaan, se istui kuin valettu ja tuo korkea kaulus on rakkaus, ei niska ja kaula pääse jäätymään millään! Lisäksi siinä oli muutama kiva kirjailtu yksityiskohta ja hyvät värit. 

Kotiin nämä tuotuani totesin kaiken lisäksi, että nämä kaksi takkia kun pistää päällekkäin niin johan tarkenee jo vähän kylmemmälläkin ilmalla. Huippukaksikko siis. Tulevaisuudessa minutkin näkee toivottavasti siis vähän inhimillisemmissä vaatteissa kuvausreissuilla. Jatkossa tiedän myös mistä lähden hakemaan uusia vaatteita kun etsin hevoskuvaukseen uusia vaatteita, hööksillä tuntuu hinta-laatu suhde olevan hyvin kohdillaan. En ymmärrä miten en ole hevostarvikeliikkeistä ennen tällaisia vaatteita lähtenyt hakemaan.

Onko muuten joku muu viimeaikoina hakenut Hööksiltä jotain uutta ja kivaa?

Itse meinaan seuraavaksi mennä Hööksiltä tutkimaan kenkiä/saappaita, nykyiset kenkäni kun monen vuoden käytön jälkeen jo aika paljon repsottavat ja nauravat reunoista...

4