Uutta ulkoasua!

En muista milloin tämän blogin ulkoasu olisi viimeksi saanut kunnon kasvojenkohotusta. Kauan siitä ainakin on ja päätinkin viimein, että asiaan tulee nyt muutos. Koska omat ulkoasuntekotaidot ovat hyvin hyvin vajaavaiset ja ruosteiset, päätin ensimmäistä kertaa elämässäni turvautua ulkopuoliseen apuun. Aikani etsittyäni löysin Veeran, joka ystävällisesti suostui ottamaan ulkoasutilaukseni vastaan. Annoin muutamia esimerkki/ideatyylejä, joista yksi nousi lopulta ylitse muiden. Käytiin läpi missä muodossa postausten olisi kiva olla, sivupalkit, linkit, värimaailmat, kaikki mahdollinen. Suurin inspiraatio taisi tulla tuosta ulkoasun kuvasta. Lopuksi jotenkin ihmeellisesti Veera sai niistä epäselkeistä ohjeistani taijottua jotain ihanan selkeää, yksinkertaista, mutta samalla tyylikästä.

Itse olen aivan rakastunut. Ulkoasu on ihanan simppeli ja korostaa kivasti kuvia. Ajatella, että kerrankin kaikki tässä on ajateltu loppuun saakka, pieniä someikoneita myöten. Ensin kyllä olin hieman skeptinen noille auki klikkailtaville postauksille, mutta nyt todella pidän niistä. Sen lisäksi että etusivu näyttää kivalle kaikkine kuvineen, ei sitä tarvitse rullailla kilometrin matkaa. Useinhan kuvien takia postaukseni venyivät aivan järjettömän pitkiksi selata.

Ulkoasu on testattu toimivaksi ainakin Chromella ja Explorerilla. Ainoa millä se ei täysin toimi (meidän löytämillämme selaimilla) on iphone, joten kyseisten laitteiden kanssa kannattaa käyttää blogin mobiiliversiota.

Nyt on ihana taas lähteä päivittämään blogia! Uusia tekstejä ei olekkaan tullut suuren kuvankäsittelyjonon takia, sekä ulkoasumuuoksen valmistumisen odotuksen vuoksi.

Minä olen aivan äärettömän tyytyväinen. Mitä sinä pidät?

Jos jollekulle muuten heräis halu ulkoasuja kohtaan, niin Veeraan saa yhteyden sähköpostitse: veeraj@live.fi, suosittelen ehdottomasti!

6

Olisikohan aika palailla?

No johan nyt kävi köpelösti ja jäi blogihommat aivan kesken. Joku minulta hermostuneena on tainnut tivatakkin, että minne katosin, mutta onnistuin katoamaan niin totaalisesti etten huomannut kommentteja, kuin vasta nyt palaillessani. Mutta olisikohan nyt pikkuhiljaa aika palailla myös blogin ääreen? Viimein voisi löytyä aikaa ja innostusta taas kirjoitella ja jakaa kuvia. Suunnitelmissa olisi käydä viimeaikojen kuvailuja hieman läpi, tosin ei mitenkään kronologisessa järjestyksessä. Todennäköisesti lähden vuoden 2017 alusta, esittelen alkuvuoden kuvia ja tämän jälkeen palailen takaisin vuoden 2016 kesän loppuun, jonne homma alunperin tyssäsi. Tuleepahan samalla muisteltua kivasti menneitä ja mietiskeltyä kuvattuja juttuja uudelleen!

Omat hyvät puolensa tauossa toki oli. Huomasin sekä uusia, että vanhoja kuvia käsiteltäessä pienen ajan jälkeen tekeväni taas kaiken huomattavasti huolellisemmin ja ulos tulee parempaa jälkeä. Piti jopa muutamalta reissulta käsiellä kuvia kokonaan uudestaan, kun huomasi omat virheensä ja huolimattomuutensa. Eli taas sekä positiiviset, että negatiiviset jutut tauosta löytyivät.

Millon sitten viimeksi olen kuvannut? Alunperinhän kuvaaminen lähestulkoon loppui heinäkuun lopun jälkeen 2016. Koko loppuvuonna taisin kuvata yhteensä 5 kertaa ja käsittely venyi sitäkin myöhemmäksi (ellei lasketa noiden kahden kisumirrin kuvaamisia. Pitänee nekin jonain päivänä esitellä). 2017 Alussa kaivoin sataneen lumen innoittamana kameran jälleen esiin, ja siitä se sitten lähti taas. Ystävien kannustamana löysin jälleen motivaation kuvaamiseen ja käsittelyyn. Onnistuinkin saamaan töitä julkiseksi saakka jopa 22 kansion verran! (älkää huoliko, kuvausten kohteet olivat saaneet kuvansa kyllä jo syksyllä) Vielä on 2016 kesän lopulta 2-3 kansiota kesken, mutta olen paljon paremmin aikataulussa kuin aijemmin. Lisäksi en vaadi itseltäni enää niin suurten kuvamäärien käsittelyä, riittää kun valitsen ne parhaimmat. Pysyy muuten motivaatio ihan eritavalla yllä kun kokee osaavansakkin jotain, melkoinen hyvä puoli vain niiden onnistuneiden kuvien läpikäynnillä on.

Vaikka postauksen alussa lupasin aloittaa kuvat vuoden alusta, teen tämän postauksen kohdalla pienen poikkeuksen ja koristelen tekstiä Ida-mamman kuvilla. Ida, josta on tullut tälle kuvailijalle mielettömän tärkeä. Tammamamma joka täyttää toukokuussa 24v ♥ Mutta eiköhän tämä tästä. Lähetelkää minulle vihaisia sähköposteja, mikäli en lupauksistani huolimatta ole onnistunut palailemaan kuvien pariin viikon sisällä myös blogin puolella!

4

Luukku 16 - Linkkaa blogisi suosikkeja

Linkiyksiä linkkaa blogisi postaukseen tuli ihan huiman paljon! Kiitos niistä, osa jäi pysyvästi omalle lukulistalle. Tässä postauksessa muutamia poimintoja noista linkityksistä. Aivan ensimmäisenä muutama blogi, jota en ennestään tuntenut.

http://varsaprojekti.blogspot.fi/

Kasvutarinat ovat aina mielenkiintoisia, mikä parempaa siis kuin päästä seuraamaan uuden elämän alkamista jo aivan alusa saakka?

http://aannin.blogspot.fi/

Miksi valitsin tämän blogin? Yksinkertaisesti: koska se sisältää valokuvausta. Toisten amatöörikuvaajien kehitystä on aina mukava seurailla.

http://ablemajor.blogspot.fi/

Kaikki peliin-blogiin eksyin ensimmäisen kerran joskus bloggaajan vanhan hevosen aikoihin. En kuitenkaan jäänyt silloin lukijaksi ja blogi unohtui. Nyt se kuitenkin pääsee lukulistalle, visuaalisestikkin oikein silmää miellyttävä paikka.

http://huiskuhantammme.blogspot.fi/

Koirablogi hevosblogien joukossa? Käykää kurkkaamassa niin ymmärrätte miksi valitsin tämän mukaan lukulistalleni. Blogista löytyy toinen toistaan upeampia koirakuvia mielenkiintoisine teksteineen. Käykäähän kaikki koirablogeista tykkäävät ja koirista pitävät vierailemassa tässä blogissa.

http://riiviotjakaurakamu.blogspot.fi/

Siisti ulkoasu, kivoja tekstejä, vuokrahevosia. Parhaana palana kuitenkin kolme agilitylammasta. Ainakaan minä en voinut vastustaa lukijaksi jäämistä, haluan lukea näistä kolmesta riiviöstä lisää.

Jos lisäksi haluat käydä kurkkaamassa ne blogit, joita jo luen, ja jotka linkitettiin minulle kurkkaa nämä: Unelmien Musta (Nuoren friisiläisen kasvutarinaa), Katkopiirto.net (toinen toistaan upeampia hevos- ja eläintauluja), Pretty life with the camera (valokuvausta, marin kanssa kiertelen kisoja paljonkn), Tiia tahvanainen photography (Hevoskuvausta), Live the life you love (Kouluratsastajan ja 8v kouluruunan elämää), My real life (estepainotteinen blogi parikymppisestä tytöstä ja 10-vuotiaasta tammasta)

1

Ulkoasullisia uudistuksia & rip 50D

Ja jälleen ulkoasua vaihtamassa, milloinkohan sitä mahtaa olla tyytyväinen?

Ulkoasun ideahan on vanha, monissa blogeissa ennenkin nähty. Itse en ole tätä ennen käyttänyt, mutta hokasinkin vasta nyt sen sopivan valokuvausbanneriin paremmin kuin hyvin, saa monta kuvaa siististi samaan kasaan! Vihreä sävy on vähän testisävy, en taas halunnut käyttää harmaata ja punaisen sekä sinisen sävyt eivät oikein itseä miellytä.

Samalla ilmoitan suru-uutisen. 

Pääkäytössä ollut vanha kunnon 50D otti ja hajosi, levätköön hän nyt rauhassa. Korjauttamisessa ei tällä hetkellä ole järkeä, mutta onneksi se palveli aikansa paremmin kuin hyvin.

3

Blogiexpo!

Olin tuossa hieman aikaa sitten aika hämmentynyt. Ihan tavallisesti istuskelin lueskelemassa tenttiin, kun facebookkiin tuli viesti Suvililjalta. Hän tiedusteli, mikäli haluaisin lähteä mukaan blogiexpoon pitämään paikkaa/pientä pöytää hänen kanssaan bloggaavana hevoskuvaajana. Ideana olisi olla paikalla, jutella kuvaamisesta kiinnostuneiden kanssa ja mahdollisesti koittaa auttaa kuvaamiseeen liittyvissä ongelmissa paikalle saapuvia kyselijöitä. Meitä saa siis tulla moikkailemaan, mikäli paikalle sattuu!

Vaikka meillä ei mitään sen ihmeellisempää ohjelmaa ole aikataulutettuna sinne (toki saa ehdottaa, mutta paras taktiikka on varmasti tulla vain kyselemään!), niin sovittiin että otan koneen + mahdollisesti toisen näytön mukaan, keräilen joitakin käteviä kuvia matkaan ja voin vinkkailla/näyttää miten teen noita kuvamanipulaatiojuttuja ihan livenä. Tuolta toiselta näytöltä voi sitten katsella projektin etenemistä ilman, että täytyy koittaa kurkkia olkani yli. Toki onnistumiselle ei ole aina takeita. Noiden kuvanmuokkaushässäköiden onnistumisprosentti kun on siinä 50% paikkeilla, ainakin näin vapaasti arvioituna. Omasta puolestani koneellani, ohjelmillani sekä paikalle varaamiani kuvia käyttäen saa hommaa paikanpäällä myös koittaa, mikäli aikaa vain riittää :)

Susanna taas on lupautunut kertomaan kiinnostuneille valokuvaamisesta 4H yrityksenä. Itseäni ainakin kiinnostaa, ja jos kukaan ei sitä häneltä tule kyselemään niin minä itse ainakin ajattelin tentata häntä muutamasta asiasta!

Ja jottei tuo meidän "ständi", vai miksi sitä pitäisikään kutsua, näytä pelkästään johtosotkulta, niin sovittiin ottavamme jotakin kuvamateriaaliakin paikalle mukaan. Muutama päivä sitten lähtikin parit valokuvatilaukset menemään ja näistä valitsen sitten mitä tuon paikanpäälle mukaan. Olisin noita kuvia halunnut tilailla enemmänkin, mutta tuli nyt jo sen verran hintavaksi se tilaus, että pitää katsella myöhemmin uudelleen kuvien lisäteettämistä. Kuvien jatko käyttö expon jälkeen on vielä hieman kysymysmerkki, mutta enköhän noille jotain kätevää keksi.

Kuinka moni on muuten harkinnut paikalle lähtemistä?

8

Mä leikin et oon tuotekuvaaja - Sponsored by Veljekset Wahlsten

Siirin järjestämällä Veljekset Wahlsten tapaamiselta lähti kotiin myös muutama tuote. Pitkään olin jo haaveillut uusista ratsastuskengistä, vanhat kun alkoivat nauraa jo hieman joka saumasta, mutta noiden kenkien suhteen satun vain olemaan äärettömän nirso. Ikinä en tunnu löytävän kenkiä, jotka omaa silmää tai jalkaa miellyttäisivät. Voitte siis kuvitella, että lähes hypin riemusta kun löysin vihdoin kengät, jotka miellyttivät silmää ja sopivat minun omituisen mallisiin jalkoihini. Kyseessä on Equi Comfort kengät, jotka löytyvät myös Wahlstenin kuvastosta (kuvaston löytää täältä). Nämä kengät valitsin siis omaksi sponsorituotteekseni. Hauskaa myös sinänsä, että nämä sopivat yhteen saappaideni kanssa, niissä on myös tuollaiset ihanat narut edessä! Mukavaa on myös se, että nämä kengät on helppo laittaa jalkaan takaa löytyän vetoketjun takia. Ainoa asia mikä jäi harmittamaan oli se, etten sitten samalla kertaa tullut ostaneeksi näihin sopivia saappaanvarsia (myös yhdet ratsastushousut jäivät mielen perukoille kummittelemaan), nyt ollaankin kaverin kanssa suunniteltu uusio reissua Lahden liikkeeseen, sillä tykästyin paikkaan niin kovasti. Josko reissulla nro2 tulisi sitten ne saappaanvarretkin mukaan ja ystäväni harkitsee myös näiden samaisien kenkien hankkimista, hänkin nimittäin tykästyi niihin kovasti.

Noiden kenkien kylkeen hankin myös uudet ratsastushanskat, kesämallit tosin, kun vanhat olin käyttänyt jo aivan loppuun. Kyseessä on Horse Comfortin perus mustat hanskat, jotka ehdin tuossa jo koeajaakkin. Voinkin todeta, että ovat päällä kuin toinen iho, sekä pitävät erittäin hyvin. Minulla ainakin tuppaa ohjat usein liukumaan kädestä (nyrkit kiinni ja jne...), mutta näiden kanssa sain paljon kivemmin pidettyä ohjat käsissä. Suosittelen!

Kolmanneksi kotiinviemiseksi hankin tulevasta mallistosta erittäin lämpimän tuntuisen huivin. Huivi ei tule minulle tallikäyttöön, vaan ihan tavalliseksi käyttöhuiviksi. Se sopii väreiltään erittäin hyvin talvitakkiini, ja koska olin paremman huivin puutteessa muutenkin, en vain voinut jättää tuota tilaamatta. Se oli niin ihanan pehmoinen ja pitkä, saa kunnolla kierrettyä lämpöä kaulan ympärille!

Jos ei itse pääse Lahteen saakka vierailemaan, kannattaa käydä täältä kurkkaamassa lähimmät wahlstenin tuotteiden jälleenmyyjät. Suurin osa tuotteista löytyy myös jälleenmyyjiltä!

Ei muuten ollut ihan helppoa koittaa ottaa tuotekuvia tällä kertaa! Olisi ollut mukava saada esimerkiksi noista kengistä kuvaa kun itse on ratsailla, samoin hanskoista, mutta kun itse on aina se joka kuvaa niin harvemmin sitä löytyy ketään kuvaamaan omia kuvia. Päädyin siis vähän erilaiseen ratkaisuun ja kuvailin kuvat yksinkertaisesti kotona valkoista seinää vasten. Ei sekään ihan helppoa, sisätiloissa valkotasapainot heittelee aina ihan metsään ja valo ei millään meinaa riittää. Muutamaan kertaankin tuli ajateltua kuinka kätevä sellainen pikkuinen kotistudio olisi.

Tämä huivi on tosiaan vasta tulossa, sillä se oli vasta saapuva tuote. Innolla odotan sitä!
Varsinkin nyt kun kaikkialle tuli yhtäkkiä kovin kylmä.

Onko moni muu shoppaillut Wahlstenin tuotteita viimeaikoina?

Itselle tosiaan jäi muutama tuote kaihertelemaan takataskuun, pakko ne on varmasti jostain käydä noukkimassa vielä mukaan!

4

Visitoimassa Veljekset Wahlstenilla 26.9

© Maisa Hyttinen

Mikä reissu! Tämän voinkin todeta heti postauksen alkuun. Siiri tehokkaana tyttönä järjesti jälleen kerran ihanan tapaamisen epämääräiselle porukalle bloggaajia, jotka valitsi tapahtumaan hakeneiden joukosta. Kohteena meillä oli itselle hieman tuntemattomampi Veljekset Wahlsten, josta toki olin kuulllut, mutten ikinä oikeastaan käynyt tai tutustunut sen enempää. Turun alueen porukan kanssa sovittiinkin sitten kimppakyytiä ja otettiin lauantai aamuna suunnaksi Wahlstenin myymälä Lahdessa.

Aikaisemmasta käymästäni tapaamisesta poiketen arvottiin jokaiselle bloggaajalle aihepiiri, jotta postaukset pysyisivät hieman erilaisempina. Minulla nyt ei tunnetustikkaan ole kovin loistava arpaonni, joten aiheeni oli ravivarustepainotteinen. Saatattekin päätellä, että aihe on tuottanut pienoista tuskaa ihmiselle, joka ei ole eläessään ravihommissa pyörinyt, ei edes kuullut niistä pahemmin mitään. Hyvä kun ravihevonen on joskus 10 vuotta sitten tullut nähtyä! Kovasti siinä sitten koitinkin ennen blogitapaamista löytää tietoa erilaisista ravivarusteista sun muista, mutta täytyy häpeäkseni myöntää, etten siitä huolimatta osannut kysellä asiasta tapaamislla mitään fiksua, vaikka mieli teki. Tosin paljon uutta kyllä opin!

Vaikka itse ravivarusteita en nimeltä tunnista (saatikka sitten ulkonäöltä, ei minusta ikinä ravivarusteiden tuntijaa taida tullakkaan), yhdestä asiasta Wahlstenin reissulla varmistuin, siellä ei laadusta tingitä ja tämä on ulkomailla asti huomattu. Yrityksen myynnistä nimittäin n.40% on ulkomaan vientiä ja varisinkin ravimaailmassa he ovat hyvin tunnettu brändi ympäri eurooppaa, ja heidän osaamiseensa, tuotteisiinsa ja laatuunsa luotetaan. Nahka, jota ravivarusteissa käytetään, on aina laadultaan mahdollisimman hyvää, ja mikäli moni ei vielä tiennyt niin Veljekset Wahlstenin toimintahan on täällä suomessakin lähtenyt nimenomaan ravivarusteista liikkeelle.

Nahkaa valmistusvaiheessa, näistä tulee raviohjaksia.

n. 1/6 liikkeestä, siellä oli kyllä valinnanvaraa jos jonkinlaista!

Sitä kenkien määrää! En ole eläessäni nähnyt yhtä paljon erilaisia kenkävaihtoehtoja.

Toinen vahvuus heidän varusteissaan on niiden jatkuva kehittäminen. Yritys ottaa jatkuvasti palautetta vastaan varusteistaan ja pyytääkin sitä ammattilaisilta. Näin saadaan tietoa varusteiden istuvuudesta ja toimivuudesta niin hevosilla kuin ihmisilläkin ja tarpeen tullen varusteiden muotoilua tai ominaisuuksia muutellaan. Esimerkiksi juurikin ravivarusteissa istuvuuden ja toimivuuden lisäksi on keskitytty myös helppoon huoltoon ja puhtaanapitoon, sillä mitä ymmärisin niin kova vauhti ja märkä keli saattavat yhdessä muovata varusteisiin herkästi pienen likakuorrutteen. Tälläkin hetkellä mallistosta lötyy mm. Timo Nurmoksen suunnittelujen pohjalta tehtyjä siloja (yksi raviaiheinne sana! vitsit olen pro), juurikin mahdollisimman hyvän istuvuuden ja käytännöllisyyden takaamiseksi.

Hevosten varusteiden lisäksi Wahlsten tekee lukusia tuotteita ravipuolella myös ihmisille. Ennen Whalstenilla käymistä en edes tiennyt, että jokaisella raviohjastajalla on uniikki puku. Käynnin aikana tämäkin asia kuitenkin selvisi, kuten myös se että Veljekset Whalsten myös tekee näitä pukuja mittatilauksesta. Ajopuvun tilauskaavakkeet ja ohjeet mittojen ottamista varten löytyvätkin heidän sivuiltaan. Onhan se nyt aika upeaa, että voi saada laadukkaan ja käsintehdyn tuotteen ihan kotosuomesta! Ihan hevosten nahkavarusteiden kohdalla, kuin ratsastajankin varusteiden kohdalla. Tällaiseen tulee törmättyä niin harvoin.

Ja loppuun pienenä paljastuksena, että tulevaisuudessa on ehkä mahdollista saada esimerkiksi blingbling kirjailtuna hevosen nimi esimerkiksi rintaremmiin. Wahlstenille on juuri hankittu ns. "blingbling-kone", jolla kirjontaa on nyt testattu ratsujen satulahuopiin. Vielä on testissä miten nuo blingit saataisiin pysymään ravureiden kovassa vauhdissa ja vaativassa varusteidenkäytössä mukana.

Haluankin esittää suurensuuret kiitokset Veljekset Wahlstenille hyvin opettavaisesta tutustumiskerrasta heidän yritykseensä ja nahan maailmaan! Kuulin paljon asioita, joista en ennen tiennyt hölkäsen pöläystäkään, ja nyt on olo jälleen paljon viisaampi. Iso kiitos myös Siirille tapahtuman järjestämisestä!

Käykää ihmeessä kurkkaamassa Wahlstenin internet sivuilta heidän kuvastonsta, josta löytyvät laajasti kaikki heidän tarjoamansa ravi- ja ratsutuotteet, ja ehdottomasti käykää tutustumassa w-profile nettikauppaan, josta löytyy kaikkea ihanaa ratsuhevosille!

Käykää myös tutustumassa muiden paikalla olleiden bloggaajien postauksiin, siellä kattavampaa tietoa mm. nahasta, ratsastajan ja ratsujen uutuuksista sekä kaikkea muuta mielenkiintoista! Kiitokset mahtavasta seurasta siis: Maisa, Henu, Aino, Idde, Jolanda, Jilla, Moona, Essi, Emilia, Anniina, Liinu

0

Finnderby 2015

Jälleen kerran ihanainen Siiri pisti taas hommat pyörimään, ja näin saatiin bloggaajatapaaminen aikaiseksi Finnderbyyn. Hetki piti miettiä aikataulutuksia, pääsisinkö lähtemään paikalle, mutta heti kun asiat selvisivät ei paluuta enää ollut. Siispä 6.6 lauantaina matkattiin Essin kanssa jälleen samassa kyydissä, ja jotta varmasti olisimme paikalla sovittuun aikaan lähdimme taas tapamme mukaan hyvissä ajoin liikkeelle. Koska säätiedotuksetkin olivat vähän sekalaisia oli auton kyydissä loppujenlopuksi yhteensä 3 normaalia takkia ja 3 sadetakkia (joita olisi myöhemmin päivällä muuten tarvittu, mutta jotka edelleen olivat siellä autossa...).

Keräännyimme kaikki ensin samaan paikkaan, jossa saatiin pääsyliput ja lähdettiin kilpailualueelle. Alkuun ei ollut mitään sen kummempaa ohjelmaa ja puolisen tuntia/ tunnin verran saatiin mennä omaan tahtiimme. Seuratiin sitten hetki ponien esteitä, sekä 5 vuotiaiden hevosten koululuokkaa. Expossa käytiin Essin kanssa myös pyörähtämässä, ja tottakai kaikkein tärkeimpänä bongattiin heti ensimmäisenä metrilakut.

Itse päivän ohjelma alkoi maastoradan seuraamisella. Kokoonnuimme ensin etukäteen sovittuun paikkaan, jossa tapasimme yhden ypäjän tallimestareista (hirmuisen mukava ihminen!). Hänen neuvojensa mukaan haimme itsellemme lähtölistat ja kartan maastoradasta, jonka jälkeen porukka jakaantui kahtia, osa meni vedelle ja osa päivärinteelle katsomaan ja kuvaamaan. Välillä vaihdettiinkin paikkoja, mutta itse pysyttelin veden lähistöllä, sillä sen kuvaaminen kiinnosti ehdottomasti eniten. Radat olivat aika haastavia, kaikki ratsukot eivät päässeet edes maaliin saakka. Radan haastavuuden sen saimme todeta myös itse kilpailujen jälkeen, kun Seppo Laine kierrätti meitä maastoradan ratkaisupaikkojen lävitse.

Porukka kuuntelemassa Sepon kertomuksia esteistä ja omasta taustastaan. Tiesittekö että hän on kiertänyt ympäri maailmaa tuomaroimassa kisoja? Samaisessa kuvassa myöhemmin mainittava "lepoeste".

Maastorataa kiertäessä Seppo esitteli meille yhden- ja kahden tähden tasoisten kisojen teknisiä eroja, sekä hieman erilaisia estetyyppejä. Eniten hilpeyttä taisivat kuitenkin herättää hänen "lepoesteiksi" kutsumansa esteet. Toki näiden tarkoituksena oli demonstroida radalla aina välillä olevia "helpompia" hyppyjä, sellaisia joille hevosen on helpompi tulla ja palautella mielialaansa itsevarmaksi haastavampien tehtävien jälkeen.

Menoa ja meininkiä maastoradalla..

Maastoradalta siirryimme katsomaan ratsukon verran Inter radalle, jonka jälkeen siirryimme katsomaan itse Finnderbyluokkaa. Derbyn aikana tosiaan alkoi sitten sataa, ja tottakai ne kaikki sadetakkimme olivat autossa. No ei mitään, pientä tihkua se siinä vain oli. Kuvailimme luokan ja jänskätimme voittajaa, ja uusinnan aikana siirryimme sitten sateelta pakoon ja syömään. Derbykentällä tunnelma oli kyllä aika hieno, yleisö kannusti ja hurrasi joka ratsukkoa! Tälläistä yleisöä kun saisi muihinkin kuin näihin harvoihin valittuihin kisoihin, niin olisi kisoissakin käyminen ihan huippua. Finnderby luokan voitti Mikael Wahlman.

Inter radalla Sophia Backlund ja Zerleone

Esteluokan jälkeen siirryimme hetkeksi sadetta pitämään expoalueelle. Nämä ovat jälleen niitä hetkiä kun toivoo, että jossainpäin olisi se oma elukka jolle ostella kaikkea kivaa. Myöhemmin tulee kuitenkin ajaetltua, että ihan hyvä ettei ole. Muuten sattaisi mukaan lähteä aina ihan liikaa kaikkea hyödyllistä ja turhaa. Kuluttaapahan ne vähäiset varantonsa mielummin valmennuksiin kuin tavaraan.

Päivän päätteeksi menimme käymään Suomen hevosurheilumuseon avajaisissa, sekä sään selkiintyessä pääsimme katsomaan tämän kesän maitovarsoja. Olivat ne sitten söpöjä tapauksia! Pitänee tosissaan harkita, josko ensivuonna lähtisin uudelleen, varsinkin noita koululuokkia katsomaan. Nyt kun kerran pääsi paikalle, taitaa mieli tehdä jatkossakin. Ja jos joku miettii, kannattaako lähteä katsomaan, niin sanon että kannattaa. Sen verran hieno kokemus tuo ainakin itselle oli.

Kiitos Ypäjän hevosopisto, sekä ihanat blogagaajat Essi, Susanna, Aino, Oona, Maisa, Jilla, Siiri, Mandi ja Kaktu.

Kuinka moni teistä kävi Finnderbyssä? Entä kuinka moni mahtaa suunnitella menoa ensivuonna mikäli kisat taas järjestetään?

17