Kisaviikon reportaasi 2018

Monena vuotena olen haaveilut matkaavani Ypäjän kisaviikoille. Aina oli kuitenkin jotakin brobleemaa, suurimpana ehkä lomien puute. Kuitenkin viimein tänä vuonna lomat osuivat kohdilleen, joten uskalsin varovaisesti aloittaa kisaviikon kuvaussuunitelmia. Tosin tänä vuonna ongelmaksi muodostui paikalle kulkeminen, jonka kuitenkin ihmeen kaipalla sain sujumaan suuremmitta ongelmitta!

Ensimmäiseksi mietin minä päivinä menisin paikalle. Alkuperäisen suunnitelman mukaan menisin joko tiistaina tai keskiviikkona katsomaan maastorataa, to tai pe koulu-/esteratsastusluokkia ja viimeiseksi lauantaina pääsisin helpoiten paikalle omalla autolla ajaen. Eli yhteensä menisin paikalle kolmena päivänä. Lopputuloksena: paikalla viisi päivää. Mites siinä nyt niin kävi?

Suunnitelmat muuttuvat minulla kisojen osalta aika nopeasti lennosta. Kun kuulin, että tuttu olisi menossa katsomaan maastoratoja sekä ti että ke, löyttäydyin siihen mukaan, ja vielä silti  tiistain aikana keskiviikkoonkin tuli muutoksia. Tuttu pääsi paikalle aina vasta iltapäivästä, mutta mieheni oli menossa loimaalle töihin keskiviikkoaamuna.. Häneltä siis kyselemään josko voitaisiin ajaa Ypäjän kautta ja sitten tulisin tutun kyydissä kotiin.

Torstaista sovin kaverin kanssa, että ajeleisin loimaalle junalla ja hän nappaisi minut siitä kyytiin ja illalla pääsisin hänen kyydissään kotia. Perjantaina taas alkuperäisen suunnitelman mukaan minun piti mennä samaisen kaverin kyydissä aamulla Ypäjälle ja ajella iltapäivällä kotiin junalla. Onnekseni sain kuitenkin meidän auton käyttöön jo perjantaina joten pääsin onnellisesti itse ajelemaan paikan päälle sekä perjantaina, että lauantaina! Voin kyllä sanoa, että huhhuh.. Melkoista säätämistä.

Kisaviikko oli muutenkin hyvin erilainen verrattuna normaaliin kisakuvausreissuuni. Tällä kertaa oli luvannut hieman autella järjestäjiä, ja normaalin kentän reunalla istumisen lisäksi koitin toimittaa kuvia pressille, jotta pääsisivät lisäämään niitä julkaisuihinsa. Tässä kohtaa kohdattiin seuraava ongelma. Miten sitä toimittaisiin kun normaalisti kuvaan vain pelkkää Raw-kuvaa. Yhden iltapäivän pähkäiltyäni, löysin kuitenkin tuplatallennuksen raw+jpeg yhdistelmästä avun ja pienen muistikorttitaktikoinnin jälkeen homma alkoi toimia! Luokan jälkeen pienet jpeg kuvat pressiin, jossa oli lukijani valmiina odottamassa ja he saivat aina pitää pienemmät muistikorttini seuraavan luokan ajan (vaihtelin aina kahta pikkukorttia, jolle tallensin jpeg kuvaa) ja latailla tarvitsemansa kuvat. Erilaista, mutta samalla mielenkiintoista!

Sitten hieman kisaviikon lukuja. Tiistaina aloitettiin vähän kevyemmin, parin tunnin kuvaamisella ja illalla ehti kuvat vielä käydä läpikin. Siitä eteenpäin ei mentykkään sitten enää ihan niin kevyellä.

Kuvaamiseen käytetty aika:

Tiistai: 15:00-16:45 (1h,45min)

Keskiviikko: 9:00-17:55 (8h, 55min)

Torstai: 9:00-18:30 (9h 30min)

Perjantai: 7:30-20:30 (13h) + Varsojen kuvaamista 20:40-21:20 (40min)

Lauantai: 9:00-16:00 (7h)

Käsittelyyn käytetty aika

Tiistai: n. 2h

Seuraavan viikon maanantai: 10h

-II- Tiistai: 10h

+ kuvien lähettäminen eteenpäin n. 6h

Sellaiset luvut siis noin arviolta. Käsittely meni paljon nopeammin kuin ajattelin, mutta ilmeisesti uudesta koneesta on aika paljon hyötyä. Kuvia tuli yhteensä kotiin n. 10 000 kappaletta, joista 4009 on galleriassa esillä.

Hulluako? Ehkä joskus. Samalla vaan aika palkitsevaa, mutta kyllä sitä aika omituisia harrastuksia taitaa omata. Ei tässä auta kun nostaa hattua kisajärjestäjille. En halua edes kuvitella kuinka monta tuntia he laittavat noihin kisoihin kiinni.

Kaikki kisaviikon kuvat muuten löytää täältä: https://photoma.galleria.fi/kuvat/2018/12-16.6+Kisaviikko,+Yp%C3%A4j%C3%A4/

Lauantain Junnu ja ponicupissa päätin panostaa laatuun enkä määrään. Kuvasin siis YHTÄ estettä.
Ja täytyy sanoa, että olen tyytyväinen. Eipä ole näin kivoja estekuvia tullut pitkään aikaan!

0

Finnderby 2015

Jälleen kerran ihanainen Siiri pisti taas hommat pyörimään, ja näin saatiin bloggaajatapaaminen aikaiseksi Finnderbyyn. Hetki piti miettiä aikataulutuksia, pääsisinkö lähtemään paikalle, mutta heti kun asiat selvisivät ei paluuta enää ollut. Siispä 6.6 lauantaina matkattiin Essin kanssa jälleen samassa kyydissä, ja jotta varmasti olisimme paikalla sovittuun aikaan lähdimme taas tapamme mukaan hyvissä ajoin liikkeelle. Koska säätiedotuksetkin olivat vähän sekalaisia oli auton kyydissä loppujenlopuksi yhteensä 3 normaalia takkia ja 3 sadetakkia (joita olisi myöhemmin päivällä muuten tarvittu, mutta jotka edelleen olivat siellä autossa...).

Keräännyimme kaikki ensin samaan paikkaan, jossa saatiin pääsyliput ja lähdettiin kilpailualueelle. Alkuun ei ollut mitään sen kummempaa ohjelmaa ja puolisen tuntia/ tunnin verran saatiin mennä omaan tahtiimme. Seuratiin sitten hetki ponien esteitä, sekä 5 vuotiaiden hevosten koululuokkaa. Expossa käytiin Essin kanssa myös pyörähtämässä, ja tottakai kaikkein tärkeimpänä bongattiin heti ensimmäisenä metrilakut.

Itse päivän ohjelma alkoi maastoradan seuraamisella. Kokoonnuimme ensin etukäteen sovittuun paikkaan, jossa tapasimme yhden ypäjän tallimestareista (hirmuisen mukava ihminen!). Hänen neuvojensa mukaan haimme itsellemme lähtölistat ja kartan maastoradasta, jonka jälkeen porukka jakaantui kahtia, osa meni vedelle ja osa päivärinteelle katsomaan ja kuvaamaan. Välillä vaihdettiinkin paikkoja, mutta itse pysyttelin veden lähistöllä, sillä sen kuvaaminen kiinnosti ehdottomasti eniten. Radat olivat aika haastavia, kaikki ratsukot eivät päässeet edes maaliin saakka. Radan haastavuuden sen saimme todeta myös itse kilpailujen jälkeen, kun Seppo Laine kierrätti meitä maastoradan ratkaisupaikkojen lävitse.

Porukka kuuntelemassa Sepon kertomuksia esteistä ja omasta taustastaan. Tiesittekö että hän on kiertänyt ympäri maailmaa tuomaroimassa kisoja? Samaisessa kuvassa myöhemmin mainittava "lepoeste".

Maastorataa kiertäessä Seppo esitteli meille yhden- ja kahden tähden tasoisten kisojen teknisiä eroja, sekä hieman erilaisia estetyyppejä. Eniten hilpeyttä taisivat kuitenkin herättää hänen "lepoesteiksi" kutsumansa esteet. Toki näiden tarkoituksena oli demonstroida radalla aina välillä olevia "helpompia" hyppyjä, sellaisia joille hevosen on helpompi tulla ja palautella mielialaansa itsevarmaksi haastavampien tehtävien jälkeen.

Menoa ja meininkiä maastoradalla..

Maastoradalta siirryimme katsomaan ratsukon verran Inter radalle, jonka jälkeen siirryimme katsomaan itse Finnderbyluokkaa. Derbyn aikana tosiaan alkoi sitten sataa, ja tottakai ne kaikki sadetakkimme olivat autossa. No ei mitään, pientä tihkua se siinä vain oli. Kuvailimme luokan ja jänskätimme voittajaa, ja uusinnan aikana siirryimme sitten sateelta pakoon ja syömään. Derbykentällä tunnelma oli kyllä aika hieno, yleisö kannusti ja hurrasi joka ratsukkoa! Tälläistä yleisöä kun saisi muihinkin kuin näihin harvoihin valittuihin kisoihin, niin olisi kisoissakin käyminen ihan huippua. Finnderby luokan voitti Mikael Wahlman.

Inter radalla Sophia Backlund ja Zerleone

Esteluokan jälkeen siirryimme hetkeksi sadetta pitämään expoalueelle. Nämä ovat jälleen niitä hetkiä kun toivoo, että jossainpäin olisi se oma elukka jolle ostella kaikkea kivaa. Myöhemmin tulee kuitenkin ajaetltua, että ihan hyvä ettei ole. Muuten sattaisi mukaan lähteä aina ihan liikaa kaikkea hyödyllistä ja turhaa. Kuluttaapahan ne vähäiset varantonsa mielummin valmennuksiin kuin tavaraan.

Päivän päätteeksi menimme käymään Suomen hevosurheilumuseon avajaisissa, sekä sään selkiintyessä pääsimme katsomaan tämän kesän maitovarsoja. Olivat ne sitten söpöjä tapauksia! Pitänee tosissaan harkita, josko ensivuonna lähtisin uudelleen, varsinkin noita koululuokkia katsomaan. Nyt kun kerran pääsi paikalle, taitaa mieli tehdä jatkossakin. Ja jos joku miettii, kannattaako lähteä katsomaan, niin sanon että kannattaa. Sen verran hieno kokemus tuo ainakin itselle oli.

Kiitos Ypäjän hevosopisto, sekä ihanat blogagaajat Essi, Susanna, Aino, Oona, Maisa, Jilla, Siiri, Mandi ja Kaktu.

Kuinka moni teistä kävi Finnderbyssä? Entä kuinka moni mahtaa suunnitella menoa ensivuonna mikäli kisat taas järjestetään?

17