Salamajuttuja ja selfieitä

Haaveissani siintää jonain kauniina päivänä hevosten kuvaaminen studiomaisissa oloissa. Tämä pitää sisällään muutaman salamavalon, valonmuokkaimen, taustakankaita ja taustakankaiden pidikkeen näin alkuunsa. Toteutuspaikkoina yleensä varmastikkin maneesit tai muut suuret tilat. Haave ei kokonaisuudessaan tule toteutumaan kovin nopeasti. Voin nimittäin kertoa, että tuollaisen paketin (niine lisähärpäkkeineen, joita en osaa tällä hetkellä vielä edes  ajatella) hinta on sitä luokkaa, että ihan heti ei tule hankittua noin niinkuin testimielessä.

Jotain kuitenkin voi tehdä. Minulla on kotona käsisalama. Yksi pieni speedlite. Ensin hankin sille jalustan. Ja tutun kanssa rakennettiin piuha, millä saan sen irti kamerasta (tiedän, radiolähetimiäkin olisi, mutta tämä oli budjettiratkaisu). Seuraavaksi tuli läpiammuttava sateenvarjo, halpa kuin mikä. Ei ihan vastannut tarpeita, mutta pääsi sillä vähän harjoittelemaan kotiolosuhteissa. Siitä se ajatus sitten lähti. Posti toi 5.3 siihen kaveriksi softboxin sekä siihen adapterin, jolla salaman saa yhdistettyä boxiin. Heti perään tietenkin huomasin jalustani olevan aivan liian kiikkerä, mutta se ongelma pitänee korjata sitten joskus. Siihen saakka pitää kyytiin vain nostaa ylimääräistä painoa.

Kattokaa! Se on hervoton! Olen aivan rakastuntu, en malta odottaa että saan sen kunnolla käyttöön. T
osin pitää katso, minkä eläimen hermot kestää tällaisen härvelin ;)

Noh, softboxi tuli. Pitihän sitä päästä heti testaamaan. Testikohteet olivat kuitenkin suhteellisen vähissä klo 19 illalla, eikä meidän kissoja saa yksin pidettyä tarpeeksi pitkään paikoillaan, joten itsehän se oli asetuttava kameran eteen. Oli muuten kinkkinen tilanne: kaukolaukaisijasta patterit loppu, kuvaaja itse kameran edessä, eikä tällä kameraa käyttävällä mallikuvaajalla ole pahemminkaan muutenkaan ihmisten kuvaamisesta kokemusta. Syteen tai saveen, koitettava silti oli. Kamerasta ajastin päälle ja kuvailija juoksemaan kamera-kuvauspaikka väliä. Tarkennus piti säätää manuaalisesti ennalta kohdilleen. Kun kaiken tämän sai sujumaan, oli aika väläyttää valo kasaan ja alkaa testaamaan suuntia (takaraivossa koputtaen tulevan viikonlopun kuvaukset, mihin haluaisi tietynlaista valoa). Ruutuja tuli otettua n. 20, joten siihen nähden tätä voisi sanoa jopa onnistuneeksi suoritukseksi. Yleensä itsestään on lähes mahdotonta ottaa julkaisukelpoista materiaalia, varisnkin kun kyse on jonkin laitteen ensimmäisestä testikerasta.

Tuloksena: vähän erilainen selfie! Joten kyllä, jos joku ei ole nähnyt naamaani missään, niin se on nyt tässä.

Nyt uskallan hieman haaveilla studiohaavettani eteenpäin. Koko "tee se itse" valolaitoshärpätin toimii ja kukkuu, joten se pääsee pian kuvauskeikoille mukaan. Ei tietenkään kaikille, aluksi tarkoin harkittuihin kohteisiin, joissa omistajan kanssa on etukäteen mietitty kestääkö hevonen salaman välkkeen. Todellisen toimivuuden hevosten kanssa pääsen toivottavasti tesaamaan pian. Kädet ristissä, että kaikki toimii ja salamssa on riittävästi tehoja. Tarkoituksena ei myöskään ole jättää tätä vain hevosiin, muidenkin eläinten kuvaamisen harjoittelu olisi mukava aloittaa. Alkuun hommaan pääsevät mukaan varmastikkin tuttujen eläimet ja siskon koira. Katsotaan mihin homma kehittyy...

0

Tanssitko kanssani läpi maailman?

Tulin ohimennen näyttäneeksi ystävättärelleni muutamia hevoskuvia, hän innostui niistä kovasti ja pyysikin josko voisin kuvata häntä ja hänen koiraansa tuossa tammikuun lopussa. Kerroin toki, etten kovasti ole koiria kuvannut, mutta niin sitä kohta oltiinkin suuntaamassa lumiselle polulle. Ja jotteivat kauniit mekot ihan heti katoa mielestäni, halusi omistaja laittaa oman vanhojentanssipuvunsa päälle. Täytyy kyllä nostaa hattua näille malleille, jotka keskellä talvea haluavat mekkoon pukeutua. Itse en siihen välttämättä kykenisi!

Kerrankin myös olosuhteet olivat puolellamme. Vaikka sää oli inan verran oletettua kylmempi, oli valaistus mielettömän kaunis. Puut antoivat sen verran varjoa, että kohteista tuli mukavan tasasävyisiä, mutta auringon lämmin oranssi heijastuu oksistosta. Kaiken kruunasivat kuvat, joissa näytti siltä, kuin tyttö ja koira olisivat tanssineet keskenään, niistä suurinta osaa en nyt julkaissut.

4

Metsän reunalla

Olisi hienoa olla hyvä kirjoittaja, olisi hienoa osata suoltaa selkeää ja analysoivaa tekstiä. Koska olen kuitenkin huomannut, että itse kirjoittaminen ei ole se oma vahvuusalue, saatte jälleen hyvin tekstittömän postauksen. Osasyynä vähäsanaisuuteen vaikuttaa toki kiireiset päivät, tenttisuma on mukavimmillaan ja tekemistä löytyy enemmän kuin tarpeeksi. Toivon kuitenkin, että postausten kuvien fiilis välittyisi sinne toisellekkin puolelle, se rauhallinen ja mukava. Omaan silmään ainakin näiden kahden eliön välillä näkyy yhteys, hienovarainen, sellainen kuin voi kahden eri lajin edustajan välillä olla. Oli ilo päästä kuvaamaan uudella suunnalla uudenlaista paria. Vaikka toki teknisesti nämä eivät ole yhtä hyviä, kuin jotkin aikaisemmat kuvat. Treeniä treeniä lisää vain...

Pian olisi tarkoitus alkaa miettiä ensivuotta, uusia tuuliakin olisi puhaltelemassa. Ei mitään hirmuisen kummoista, mutta pieniä muutoksia. Samoin mietin, josko tuossa joulukuussa pääsisin vihdoin ja viimein oikeasti kuvaamaan aktiivisesti loman aikana. Tästä ilmoittelen toki myöhemmin lisää, mutta etsinnässä voisi jossakin vaiheessa olla kuvattavaa lähes kaikkeen mahdolliseen, irtojuoksutuksesta poseerailuun. Toki joulukiireet pukkaavat kaikilla päälle, mutta saas nähdä miten aikaa löytyy.

Kuvista puolet on edelleen käsittelemättä, mutta ajattelin nämä kuusi jakaa jo käsittelyjen välistä.

7

Retki Tampereelle

Kello alkaa olla puoli kymmenen aamulla ja starttailen autoa lähteäkseni kohti Tamperetta. Siiri on kutsunut minut, sekä rakkaan pikku kamerani, käymään ja tarkoitus olisi viettää kokonainen päivä tämän naisen ja Beedan seurassa. Luvassa olisi siis heppailua, kuvaamista, hyvää juttuseuraa, sekä illalla huippuhyvää ruokaa. Tosin ruokailua varten taisin olla hieman alilaittautunut, kun unohdin meikitkin ottaa mukaan. No ei sitä kaikkea voi muistaa. Pääasia, että kamerakamat olivat kaikki laukussa!

Itse reissusta taas, voisihan sitä ajatella parin tunnin matkan olevan liian pikä kahteen kertaan ajettavaksi päivän aikana, mutta radion soidessa ja vain ajellessa tuo aika kuluu yllättävän nopeasti. Varsinkin kun on viikonloppuisin tottunut matkaa maan bussilla 1,5h Raumalta Turkuun ja takaisin. Sitäpaitsi oli hauska seurailla kun sama auto ajeli n. 100 km nätisti takanani, kunnes tultiin Tampeteen isoille teille. Siinäkohtaa sitten tämä pikkuauto päätti pistää kaasun pohjaan ja tulla ohi, kunnes 20 km päästä kääntyi ihan muualle. Tampereelle pääsystä saankin sitten olla jo aika ylpeä, löysin jopa oikealle parkkipaikalle vaikka navigaattorikin meinasi jo pettää. Onneksi tuo laite löysi signaalinsa, sillä muuten saattaisin olla edelleen Tampereen keskustassa pyöimässä epätoivoisesti. Minä ja suuntavaistoni.

On se muuten hieno juttu, että aina kun sitä lähtee kuvaamaan vähän jotain tutumpaa ihmistä, niin minkäänlaista suunnitelmaa ei kuvien suhteen välttämättä ole olemassakaan. Sitä mennään periaatteella "otetaan nyt jotain aika perus kuvia, ja jos keksitään jotain erikoisempaa matkalla, niin otetaan sitten niitä". Tälläkin kertaa luvassa oli, kuten arvata saattaa, perus kaverikuvia mekon kera, mutta lisäksi pääsin kuvaamaan Beedan "plutaamista" eli uimisen ja kahlaamisen yhdistelmää. Näihin kuviin tosin tuli testailtua uusia lataamiani presetsejä, toki kaikista se normaalikin versio on olemassa. Ajattelin kuitenkin postaukseen laittaa näitä "käsitellympiä" versioita, saatte vähän jotain vaihtelua katsottaviin kuviin.

Reissun ensimmäinen kuva.. "Mä haluun... ton... ruohon..."

Toinen tykkää plutaa ♥

7

Kuvia vanhemman ajan hengellä

Ajatus näihin kuviin lähti hevosen omistajalta. Hänellä oli omasta takaa kansallispuku, sekä toinen ihana ruskea hame, joiden kanssa halusi ottaa kuvia hevonen seuranaan. Oli omalla tavallaan jotenkin ihana saada selkeä tehtävä, joka ei ollut omasta päästä lähtöisin. Sain vain kuvata miten parhaaksi näin, muusta oltiin huolehdittu. Tietenkin tässä kohtaa iskee paineet, kykenenkö toteuttamaan jonkun muun visiota. Noita ajatuksia ja mietteitä siitä, miltä kuvan pitäisi näyttää, kun on vaikea siirtää päästä toiseen.

Käsittelystä sen verran, että näihin lähdin yhdistelemään seepiaa rakeisuudella, vähän mustavalkomaisuutta, sekä vanhahtavan kuvan sävyjä. Normaalejakin värejä toki löytyy alkuperäisten joukosta suurikin kasa, tähän blogin puolelle halusin valita pitkästä aikaa jotakin muuta kuin näitä tavallisen värisiä kuvia. Vaihtelu virkistää, vai miten se oli.

Höhö, näyttääpä tuo putki hupaisalta!

Paikalle saavuin aamulla kymmenen aikaan, siitä sitten siirryttiin pihalle ja kaiken järjen vastaisesti valitsin varjoalueen, jotta saisin hieman tasaisempia värejä. Auringonvalo kun alkoi tuossa vaiheessa olla jo aika kova mustalle hevoselle. Lisäksi varjoalueella oli kivaa nurmikkoa ja puskaa, jotka muodostivat kivan kuvausympäristön. Ystävällisesti tällä reissulla myös kuvaajaa salakuvattiin puhelimen voimin! Jälleen kerran minulla vanha takki ja pipo päässä, onneksi tähän on tulossa vähän muutosta ja pian toivottvasti minäkin voin kuvatessa näyttää vähän siistimmältä.

Kuten tällaisesta yhdestä salakuvastakin näkee, koitin piruuttani myös haastaa itseäni. Mitäs jos kuvaisin vähän vastavaloon tai sivuvaloon tarkoituksella. Tällälailla varjossa kun se ei olisi niin katastrofaalisen voimakas tai kontrastikas.

Muihinkin hommiin pääsin kuin vain hevosen kuvaamiseen. Jotain hyötyä sen tään omasta hevostaustasta kun uskaltaa heposta pitää tarpeellisen ajan, mikäli jotain säätötarvetta jossakin välissä erinäisiin asioihin tulee. Olisihan se nyt hankalaa jos kameran pitelijän käsiä ei yhtään voisi hyödyntää. Muutamassa tilanteessa onkin muuten ollut ihan superhyödyllistä, että itse voi myös touhuta sen elukan kanssa. Ne pari lisäkättä tulee tarpeeseen aina siinävaiheessa kun kuvataan jonkun kanssa kahdestaan. Mm. "Kohtaaminen"- kuvaa kuvatessa tilanne oli sellainen, että oltiin hevosen omistajan kanssa kahdestaan liikkeellä. (Tosin kuten varmasti huomaatte, aina ei ole ihan easy juttu pidellä sekä kameraa, että hevosta. Siinähän saa vahtia ettei ne kolhi toisiaan!)

Tähän lisätty myös hieman rakeisuutta

Olen nyt ihan tosissani ihastunut tähän Creme tone sävyyn, jonka saa helposti lightroomin presets asetuksista. Jotenkin se on jotakin muutakin kuin mustavalkoinen, mutta samalla ei kuitenkaan värillinen. Tykkään! Siinä on jotain jännää. Todennäköisesti vähän uutuudenviehätystäkin tuossa sävyssä, mutta onko se nyt toisaalta pahakaan asia. Tuleepahan taas koitettua jotakin uutta.

Tuon sävyn lisäksi käytin ihan tavallista mustavalkoa, sekä seepiaa, johon lisäsin rakeisuutta. Lisäksi yhden muokkasin myös vähän lämpimämmäksi, sekä sävytin hieman ja otin värejä pois, jolloin siitä tuli yllättävänkin hyvännäköinen.

Huomaatko eron tuohon creme tone sävyyn? Tämä siis normaali mustavalkoinen.

Mitäs piditte? 

Oliko joukossa suosikkeja ja haittasiko kun postauksessa ei ollut niin sanottuja normaalisävyisiä kuvia ollenkaan?

14

Kohtaaminen

Haha! Keksin muuten tätä kirjoittaessani nimen näille kuville. Edes kuvatessa en vielä tiennyt miksi oikein rupean näitä kutsumaan. Mutta asiaan, idea tai "visio" kuvasta minulla oli selkeänä päässä, en vain ollut vielä varma miten sen toteuttaisin. Aina omassa päässä ne kuvat kun näyttää aivan mahtavan upeilta ja sitten oma kokemattomuus iskee peliin ja toteutus ontuu. Mutta toivottavasti ainakin osa saa kuvan ideasta kiinni. Lopulta päädyin totteuttamaan kuvaa vanhan kunnon valkoinen ja musta teeman pohjalta, se tuntui jotenkin tarpeeksi selkeältä tähän.

Ensin, jotta edes kuvaamista voitiin aloittaa, piti ommella kasaan pari viittaa. (avusta hirmuisen iso kiitos äidille!) Viitta koostuu kahdesta erillisesta viitasta, joita voin myöhemmin käyttää edelleen yhdessä tai erikseen. Ensin pohjalla on normaali musta kangas ja päällä pitsinen versio alemmasta. Meni siinä ommellessa se 7 tuntia, mutta englanninkielisillä ohjeilla ja äidin avustuksella selvisin hommasta. On muuten kulunut noin miljoona ja tuhat vuotta siitä kun viimeksi olen ommellut yhtään mitään.

Ennen kun ruvettiin kuvaamaan, käytiin ihan ensimmäiseksi ympäristö läpi. Missä voisi olla sopivannäköinen kohta, jossa mahtuisi kuvaamaan. Kun paikka löytyi, käytiin laittamanssa hevonen valmiiksi ja mentiin paikanpäälle. Itse asettelin kameran jalustoineen paikoilleen ja kytkin kaukolaukaisimen kiinni. Kaukolaukaisin oli muuten ihan must, sillä sähläsimme hevosen omistajan kanssa kahdetaan kun assistentteja ei saatu mukaan.

Ensin otettiin pari testilaukausta, testasin että kaukolaukaisin toimii. Siellä minä tarpomassa ja testaamassa kaukolaukaisinta.

Tämän jälkeen testailtiin vielä miten kauas hevonen pitäisi kamerasta viedä, ennenkuin se mahtuu sopivasti kuvaan. Kiva kuva tuo sinänsä yksinäänkin. Voisi senkin jatkokäsitellä!

Lopputulosta lähdin rakentamaan kahdesta erillisestä kuvasta, jotka ensin esikäsittelin suurinpiirtein valotuksien ja valkotasapainojen puolesta toisiaan vastaaviksi ja omaan silmään kivannäköisiksi. Vielä niissä toki hieman eroja oli, mutta ne onneksi saisin häivytettyä jatkokäsittely vaiheessa.

Ihmisen kuvan otto oli huomattavasti muuten helopompaa kuin hevosen. Ensin laittoi ihmisen seisomaan siihen paikkaan johon sen halusi, sitten kävelin itse hevosen kanssa kauemmas ja naps naps kaukolaukaisin laulamaan. Hevonen olikin sitten vähän hankalampi.. Tämä kaveri kun olisi aina halunnut lähteä mun perään kun yritin poistua kuvausalueelta. Niinpä päädyttiin noiden heposen kuvien kanssa siihen, että omistaja viereen ja lähemmäs pitämään kiinni, vaikka se omaa hommaa myöhemmin ehkä mahdollisesti vaikeuttaisi.

Tässä yritetään pohtia, miten ihmeessä me saadaan tämä elukka pysymään paikoillaan! Minä kun olin ilmeisesti niin ihana, ettei jättää olisi voinut.

Seuraava homma oli kuvien yhdistäminen. Suurimman ongelman sain aikaiseksi sillä, että olin inan verran onnistunut liikauttamaan kameraa, eivätkä taustat enää oleet täydellisesti samankaltaiset. Jouduin siis hetkisen säätämään, että sain kuvat nätisti päällekkäin. Tässävaiheessa sain myös liinan poistettua kuvasta. Kuvien päällekkäin viemisen jälkeen rupesin miettimään hevosen häivytystä. Alkuperäisessä ideassa ajattelin koko hevosen olevan hieman läpinäkyvä. Totesin sen tällä taustalla kuitenkin liian sekavaksi ja päädyin häivyttämään hevosen asteittain. Aivankuin se tulisi pikkuhiljaa näkyävksi fantasiamaailmastaan hahmoa kohti tullessaan.

Tässä vielä suitset paikoillaan.

Suitsetkin pois otettuna. Ongelmaa tuotti myös liinan pää, joka jäi väärälle puolelle. Unohdettiin se kokonaan vaikka alussa sanoinkin, että se pitää jättää kamerasta kauemmalle puolelle hevosta, jotta saan sen nätisti otettua pois.

Lopuksi sitten enää hienosäädöt, tein kuvasta kaksi erisävyistä osaa, jotka sitten sulautin toisiinsa saadakseni halutun lopputuloksen:

Jos näin äkkisältään ajattelen, niin olisi nuo hahmot voinut hieman paremmin asemoida tuohon kuvaan. Kuitenkin kykenen tämänkin mokan antamaan itselleni anteeksi tämän kerran. Oli huomattavan vaikea saada syliin tunkeva hevonen jäämään omistajansa eteen kun itse koitti juosta pois kamerasta! :D Ensikerralla taas vähän viisaampi!

Tätä ottaessamme huomattiin myös kiva aidanpalanen. Tai portiksi tarkoitettu klapikyhäelmä ja siitä halusin myös pari kuvaa!

Aika kivoja noin lennosta otetuiksi! Näistä on myös suitset, sekä liina poistettu kokonaisuudessaan. Tuo ensimmäinen aitakuva on ainakin omaan silmään ihan superkiva. Vielä näidenkin lisäksi otettiin vähän tavalisia pää, sekä rakennekuvia, mutta nämä taas omaan postaukseensa myöhemmin.

23

Yo kuvia 2

6