Kun koiria hyppäsi kameran eteen

1

Ensimmäinen, vai peräti toinen kerta kun oikein tarkoituksellisesti kuvaan koiria. Muutamaan otteeseen tätä ennen on tainnut ihan satunnaisesti tultu räpsäistyä kuva tai kaksi jostakin koirasta epämääräisessä tilanteessa. Kuitenkin kun ystäväni ilmaisi toivomuksensa vielä joskus saavansa heidän perheensä koirista kunnollisia kuvia, tartuin oitis haasteeseen. Ei ainakaan nolottaisi niin paljoa, mikäli mokaisin kuvat aivan täysin, kun kuvauskohteiden omistaja on kuitenkin tuttu. Kameralle oli siis esiteltävänä neljä nelijalkaista, joista pitäisi kuvia saada. 

Koska kuvaaminen oli hyvin extempore päätetty ja lähtö oli muutaman minuutin varoitusajalla (olin lähdössä Raumalta kohti Turkua ja ystäväni asuu tässä reitin varrella, joten ajateltiin että mikä ettei sitten vaikka samantien, kun ohi olen tulossa) meni suunnitelma suurinpiirtein näin: mennään johonkin kivaan paikkan, koitetaan saada perhoskoiraperhe jotenkin samaan aikaan kuvaan ja sen jälkeen kuvataan vielä Shiba Inu tyttö erikseen. Hieman siinä oli tekemistä ja kolmaskin käsipari olisi todennäköisesti tullut jälleen hyödylliseksi, mutta selvittiin yllättävänkin nätisti.

Pyydänkin pientä anteeksiantoa kuvien "oikeellisuuden" kannalta, minulla ei ole mitään käryä oikeaoppisista koirakuvista! Eli mentiin ihan testauspohjalla. Onneksi ei tarvinnut kaikkia liikkeessä koittaa kuvata, nuo pienet olivat nimittäin aika vikkeliä käännöksissään. Kuvia ei ole vielä kaikkia käyty läpi, mutta tässä näitä ensimäisiä käteen sattuneita otoksia.

2

3

4

4

5

6

7

Ja lopuksi vähän harvinaisempaa materiaalia, meikäläinen se siellä yrittää kovasti tasapanoitella.
Pariin otteeseen meinasin jo lähteä kaatumaankin, mutta onneksi pysyin pystyssä.
Kokoajan tuli nimittäin mietittyä että mitäs sitten jos humahdan tuonne lampeen...
olisi ollut varmasti entinen kamera siinä kohtaa käsissä.

Kuvien numerointi tuli nyt kokeiluun. Itse en ikinä ole pitänyt tuosta numeroinnista, mutta helpottaako se kuvien katsomista/niistä kertomista? Mikäli se kovasti helpottaa, niin voisin ruveta tuota käyttämään, muuten se saa jäädä pois.

6

Mörrimöykyt metsässä

Pidemmän aikaa Ida on kysellyt josko tulisin Prinssiä taas kuvaamaan, on halunnut kuulemma jo pitkään vähän erilaisia kuvia tuon ponin kanssa. Viimein sitten löytyikin sopiva yhteinen aika, kaivoin viitat pussistaan (jälleen kerran, kauheasti kuvattavat tahtovat nyt käyttää niitä!) ja kipusin Idan kyytiin ja ajeltiin tallille, jossa löysin itsestäni taas "pikku ratsastuskoululaisen" vaihteen. Onhan tuollaista miniponia nyt vaan niin kiva harjata!

Jo puhelimessa sanoin Idalle, että mun aivot sitten tarttee vähän kesälomaa, eikä niistä lähde irti idean ideaa varmaan pariin viikkoon. Ainakaan tähän mennessä ei mitään suurta THE ideaa ollut tullut. Eipä kai Idallakaan sen kummempia ideoita ollut, kunhan mentäisiin metsään ja oltaisiin vähän kuin menninkäisiä. Tai jotain. Tosin tajuttiin kohta, ettei sinne metsään sitten oikein mentykkään, siellä oli nimittäin niin paljon hyttysiä. Hetkeksi kun pysähtyi oli niitä ympärillä jo toistakymmenä, ei kiitos puremia... Pari pikaista kuvaa ja paikan vaihtoa miettimään, jonka seurauksena päädyttiin hyvin tavallisiin peltokuviin. Tosin "kaapua" sentään vaihdettiin pitsiseen malliin.

Kotiin lähtiessä alunperin sitten luulinkin, ettei tämmöisen kuvausreissun tuloksena voi olla yhtään mitään järkevää. Onneksi olin kuitenkin ainakin hiukan väärässä.

Mun suosikki! Tosin se taitaa näkyä siinäkin, että tähän näin eniten vaivaa käsittelyvaiheessa.

Uskaltaisitko tämän kaksikon vaanittavaksi?

Ja tottakai loppuun poni söpistelee!

Myös Prinssi oli meidän kanssa samaa mieltä hyttysistä. Äkkiä pois kun niin pyörivät ympärillä ja nureksivat.

4

Retki Tampereelle

Kello alkaa olla puoli kymmenen aamulla ja starttailen autoa lähteäkseni kohti Tamperetta. Siiri on kutsunut minut, sekä rakkaan pikku kamerani, käymään ja tarkoitus olisi viettää kokonainen päivä tämän naisen ja Beedan seurassa. Luvassa olisi siis heppailua, kuvaamista, hyvää juttuseuraa, sekä illalla huippuhyvää ruokaa. Tosin ruokailua varten taisin olla hieman alilaittautunut, kun unohdin meikitkin ottaa mukaan. No ei sitä kaikkea voi muistaa. Pääasia, että kamerakamat olivat kaikki laukussa!

Itse reissusta taas, voisihan sitä ajatella parin tunnin matkan olevan liian pikä kahteen kertaan ajettavaksi päivän aikana, mutta radion soidessa ja vain ajellessa tuo aika kuluu yllättävän nopeasti. Varsinkin kun on viikonloppuisin tottunut matkaa maan bussilla 1,5h Raumalta Turkuun ja takaisin. Sitäpaitsi oli hauska seurailla kun sama auto ajeli n. 100 km nätisti takanani, kunnes tultiin Tampeteen isoille teille. Siinäkohtaa sitten tämä pikkuauto päätti pistää kaasun pohjaan ja tulla ohi, kunnes 20 km päästä kääntyi ihan muualle. Tampereelle pääsystä saankin sitten olla jo aika ylpeä, löysin jopa oikealle parkkipaikalle vaikka navigaattorikin meinasi jo pettää. Onneksi tuo laite löysi signaalinsa, sillä muuten saattaisin olla edelleen Tampereen keskustassa pyöimässä epätoivoisesti. Minä ja suuntavaistoni.

On se muuten hieno juttu, että aina kun sitä lähtee kuvaamaan vähän jotain tutumpaa ihmistä, niin minkäänlaista suunnitelmaa ei kuvien suhteen välttämättä ole olemassakaan. Sitä mennään periaatteella "otetaan nyt jotain aika perus kuvia, ja jos keksitään jotain erikoisempaa matkalla, niin otetaan sitten niitä". Tälläkin kertaa luvassa oli, kuten arvata saattaa, perus kaverikuvia mekon kera, mutta lisäksi pääsin kuvaamaan Beedan "plutaamista" eli uimisen ja kahlaamisen yhdistelmää. Näihin kuviin tosin tuli testailtua uusia lataamiani presetsejä, toki kaikista se normaalikin versio on olemassa. Ajattelin kuitenkin postaukseen laittaa näitä "käsitellympiä" versioita, saatte vähän jotain vaihtelua katsottaviin kuviin.

Reissun ensimmäinen kuva.. "Mä haluun... ton... ruohon..."

Toinen tykkää plutaa ♥

7

Kuvia vanhemman ajan hengellä

Ajatus näihin kuviin lähti hevosen omistajalta. Hänellä oli omasta takaa kansallispuku, sekä toinen ihana ruskea hame, joiden kanssa halusi ottaa kuvia hevonen seuranaan. Oli omalla tavallaan jotenkin ihana saada selkeä tehtävä, joka ei ollut omasta päästä lähtöisin. Sain vain kuvata miten parhaaksi näin, muusta oltiin huolehdittu. Tietenkin tässä kohtaa iskee paineet, kykenenkö toteuttamaan jonkun muun visiota. Noita ajatuksia ja mietteitä siitä, miltä kuvan pitäisi näyttää, kun on vaikea siirtää päästä toiseen.

Käsittelystä sen verran, että näihin lähdin yhdistelemään seepiaa rakeisuudella, vähän mustavalkomaisuutta, sekä vanhahtavan kuvan sävyjä. Normaalejakin värejä toki löytyy alkuperäisten joukosta suurikin kasa, tähän blogin puolelle halusin valita pitkästä aikaa jotakin muuta kuin näitä tavallisen värisiä kuvia. Vaihtelu virkistää, vai miten se oli.

Höhö, näyttääpä tuo putki hupaisalta!

Paikalle saavuin aamulla kymmenen aikaan, siitä sitten siirryttiin pihalle ja kaiken järjen vastaisesti valitsin varjoalueen, jotta saisin hieman tasaisempia värejä. Auringonvalo kun alkoi tuossa vaiheessa olla jo aika kova mustalle hevoselle. Lisäksi varjoalueella oli kivaa nurmikkoa ja puskaa, jotka muodostivat kivan kuvausympäristön. Ystävällisesti tällä reissulla myös kuvaajaa salakuvattiin puhelimen voimin! Jälleen kerran minulla vanha takki ja pipo päässä, onneksi tähän on tulossa vähän muutosta ja pian toivottvasti minäkin voin kuvatessa näyttää vähän siistimmältä.

Kuten tällaisesta yhdestä salakuvastakin näkee, koitin piruuttani myös haastaa itseäni. Mitäs jos kuvaisin vähän vastavaloon tai sivuvaloon tarkoituksella. Tällälailla varjossa kun se ei olisi niin katastrofaalisen voimakas tai kontrastikas.

Muihinkin hommiin pääsin kuin vain hevosen kuvaamiseen. Jotain hyötyä sen tään omasta hevostaustasta kun uskaltaa heposta pitää tarpeellisen ajan, mikäli jotain säätötarvetta jossakin välissä erinäisiin asioihin tulee. Olisihan se nyt hankalaa jos kameran pitelijän käsiä ei yhtään voisi hyödyntää. Muutamassa tilanteessa onkin muuten ollut ihan superhyödyllistä, että itse voi myös touhuta sen elukan kanssa. Ne pari lisäkättä tulee tarpeeseen aina siinävaiheessa kun kuvataan jonkun kanssa kahdestaan. Mm. "Kohtaaminen"- kuvaa kuvatessa tilanne oli sellainen, että oltiin hevosen omistajan kanssa kahdestaan liikkeellä. (Tosin kuten varmasti huomaatte, aina ei ole ihan easy juttu pidellä sekä kameraa, että hevosta. Siinähän saa vahtia ettei ne kolhi toisiaan!)

Tähän lisätty myös hieman rakeisuutta

Olen nyt ihan tosissani ihastunut tähän Creme tone sävyyn, jonka saa helposti lightroomin presets asetuksista. Jotenkin se on jotakin muutakin kuin mustavalkoinen, mutta samalla ei kuitenkaan värillinen. Tykkään! Siinä on jotain jännää. Todennäköisesti vähän uutuudenviehätystäkin tuossa sävyssä, mutta onko se nyt toisaalta pahakaan asia. Tuleepahan taas koitettua jotakin uutta.

Tuon sävyn lisäksi käytin ihan tavallista mustavalkoa, sekä seepiaa, johon lisäsin rakeisuutta. Lisäksi yhden muokkasin myös vähän lämpimämmäksi, sekä sävytin hieman ja otin värejä pois, jolloin siitä tuli yllättävänkin hyvännäköinen.

Huomaatko eron tuohon creme tone sävyyn? Tämä siis normaali mustavalkoinen.

Mitäs piditte? 

Oliko joukossa suosikkeja ja haittasiko kun postauksessa ei ollut niin sanottuja normaalisävyisiä kuvia ollenkaan?

14

Vuonista kuvaamassa

 

Kuvauksen kohde: Ljosfrida

Vuonohevonen

tamma

om. Ida

 

Ensimmäinen vuonis ikinä, mikä on tietoisesti päätynyt linssini eteen. Muutenkin voin kertoa, että jännitti tämä kuvaaminen (Ida voi siellä naureskella sitten jos joskus tätä lueskelee). Ensimmäinen oikeasti vieraamman ihmisen hevonen mitä kävin kuvaamassa, mutta ehkä lopulta selviydyin kunnialla. Ainakin toivottavasti. Malli ainakin oli hirmuisen suloinen. Mutta ei siitä sen enempää, tässä muutama kuvanen päivältä.

 

 

Harmittaa tuo voimakas varjo ja hevosen kaulan takana kasvava puu, mutta nyt on näin.

 

Ensimmäisiä peltolaukkoja mitä olen ikinä kuvannut!

 

Ja minhän olin siis hirveän pelottava keskellä sitä peltoa, kuulemma puhistiin jo kaukaa :D

Myöhemmin olisi tarkoituksena laittaa minun ja Idan (hevos idan) valmennuksesta jotain juttua. Saattaapi kuitenkin käydä niin, että laiskuus ja aikavaje iskevät kuvaan, se nähdään sitten. Näihin kuvoihin jää tämä tälläkertaa.

 

6

Karvapallo pomppaa, kamera pääsi ulos

Kuvauksen kohde: Domino's Double Chocolate

Shetlanninponi

tamma

s. 24.3.2009

om.: Janette

 

 

Kävin tässä päivällä kuvaamassa Janeten shetlanninponi Pampulaa. Oltiin siis sovittu tämä jo aikoja sitten, kun en ehtinyt kuvata ponia samaan aikaan Vinjan Ja Ellan kanssa. Kuvattiin hieman ohajsajoa, hyppelyä ja sitten pari kivaa pääkuvaa. Aamulla vielä mietittiin mahdollista sateen saapumista, mutta onneksi sitä ei sitten tullutkaan ja päivä kääntyikin itseasiassa paahtavan kuumaksi.

 

Ja siis on tuo poni vaan niin syötävänsuloinen ja kiltti! Aivan siis ihana. Sitä katsellessa tuli sellainen olo, että minäkin haluan tämmöisen meidän takapihalle.

 

Itse kuvaaminen no.. Huomasi kyllä, että kuvaaja ei taas puoleen vuoteen ole esteitä kuvannut. Oli sellaisia ajoituksia että huhhuh. Kaiken kukkuraksi estettä ylittäessä katselin aina Janeten jalkoja, enkä ponin, mitä syystä ponin hypyt näyttivät erittäin mielenkiintoisilta osassa kuvissa. Tämän lisäksi onnistuin myös polttamaan puhki osan kuvista. Aurinko kun rupesi paistamaan ja kimo poni oli. Asetukset muutenkin vahtuivat hieman perässä kokoajan, olin hyvin hidas tajuamaan aina kun olisi pitänyt asetuksia vaihtaa. Hyvä kun en vääriä jossainvaiheessa vahingossa laittanut.

 

Kaikesta huolimatta saatiin silti muutamia todella suloisia näppäyksiä. Perään tässä siis vielä pakolliset näyttökuvat.

 

Lisää kuvia löytää täältä: Domino's Double Chocolate

 

niuuuuu ja yli mennään

 

niin vaan syötävän suloinen. Shetlanninponi joka rakastaa työntekoa.

hehe, ei se aina niin putkeen mene. Irokeesi kampaus.





Voiko joku muka väittää, että tämä ei ole SÖPÖ



2